5.3.06

Evribadimeininki

Lauantainen Laulutupa rokkasi! House-bändi on tolkuttoman hyvä, minkä yleisö on pannut merkille, sillä väkeä oli paljon enemmän kuin tammikuisessa Laulutuvassa. Viime kertainen Maritta Kuula jäi minulta väliin, mutta tämänkertainen esiintyjä Liisa Akimof, tuo kohtalokkaan salmiakin sanansaattaja, sai aikaan evribadimeiningin. Laura oli taas mukava nähdä, kuulla ja tavata. Luulen nähneeni muitakin bloggaajia, kuten Timon, mutta osasin yhdistää tutut kasvot blogiin vasta kotimatkalla bussissa. Panin myös merkille, että Juttutuvan miestenvessan seinästä on hinkattu pois mietelmä "SDP on hyvä".

Pagistaan haastoi Top 5 oudot koristeet -meemiin, johon pelkäsin tulevani haastetuksi. Olin varma, ettei minulla enää ole mitään tehtävänannossa mainittuja outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Tein viime toukokuussa niin tehokkaan siivouksen, että asuntoon ei jäänyt oikeastaan mitään turhaa, mutta nyt kun aloin tutkia asiaa, niin löytyihän sitä tavaraa.

Kymmenen vuotta sitten Tiimarista ostettu muovibonsai, joka ajan myötä on mennyt rikki, ja on nyt siirretty häveliäisyyssyistä kaktuskokoelmani takimmaiseen nurkkaan, josta se ei näy, ellei satu istumaan sen viereiseen tuoliin ja silloinkin joutuu kurottelemaan päätään. Bonsain latva törröttää tyhmän näköisesti, kuten kuvasta huomaa, mutta tätä esinettä en heitä pois, koska olen siihen kiintynyt. Taustalla toisessa merkinnässä mainittu Lophophora-kokoelma, jonka olen sijoittanut vanhaan akvaarioon. Ei muuten, mutta akvaarion päälle saa helposti sijoitettua loisteputkivalaisimen kaktuksia varten. En jaksa porata reikiä kattoon ja ripustaa valaisinta ketjuista, jolloin akvaariota ei tarvittaisi. Valaisin on hieman liian lyhyt akvaarion pituuteen nähden, joten olen laittanut sen ja akvaarion päädyn väliin pahvilevyn "väliaikaisratkaisuksi". Se on nyt ollut paikoillaan viisi vuotta.

Fouga Magister -suihkuharjoituskoneesta peräisin oleva Mach-mittari toimittaa äijäesineen virkaa. Mittari kaiken lisäksi toimii, mutta vaatii voimakkaan alipaineen, jotta sen neula kääntyisi. Kun sain ajokortin, asensin mittarin Lada 1500 S:n kojelaudan päälle antamaan katu-uskottavuutta muuten kovin aneemisen oloiselle Ladalle. Mittari sopisi kirjahyllyyn, mutta tällä hetkellä se on jostakin syystä päätynyt vessaan ja oleilee peilin edessä hyllyllä vieden tilaa hyödyllisemmiltä asioilta.



Kotkan satamaa mainostavan pelasturenkaan muotoisen pullonavaajan sain viime vuonna isältä joululahjaksi. Kotkan satama on meillä sisäpiirin vitsinä. Minulla on Kotkan satama -kahvikuppikin, josta en kyllä luovu ikinä. Pullonavaaja on hölmön näköinen, mutta en halunnut heti piilottaa sitä laatikoiden kätköihin, olihan se sentään lahja. Niinpä panin sen väliaikaisratkaisuna roikkumaan kirjahyllyn laatikon nupista, ja siinä se roikkuu yhä edelleen.

Nyrkin kokoinen kivi joka sisältää tunnistamattomia mineraaleja löytyi viime kesänä jostakin. Suurimmaksi osaksi se on kvartsia, mutta seassa on harmaata liuskekiven näköistä tavaraa, josta en ole päässyt selville mitä se on. Nyt kivi seilaa levottomasti pöydältä toiselle levottomasti, kunnes päätyy väliaikaisratkaisuna jonnekin.

Viimeisenä pitänee mainita litografia joka putosi seinältä, eikä päässyt sinne enää takaisin. Työ esittää kukkahattuista naista. Ostimme sen veljeni kanssa vuonna 1986 kun olimme perheen kanssa Ruotsissa. Murrosikä oli kummallakin täydessä vauhdissa, ja halusimme yhtäkkiä huoneeseemme jotakin taidetta, joka esittäisi naisia. Matkarahoillamme ostimme sinertävänsävyisen kivipainotyön, jossa kukkahattuinen nainen on kääntyneenä katsojaa päin huulet raollaan. Silloin se näytti hienolta (puhumattakaan siitä, että taiteella voisi tehdä vaikutuksen huoneessamme vieraileviin tyttöihin), mutta vähitellen työ alkoi vaikuttaa pelkästään tylsältä. Heitimme siitä kolikkoa kun muutimme pois kotoa, ja minä voitin. Työ putosi kauan sitten asuntoni seinältä, kun sen takana oleva rautalanka katkesi. Vein litografian kirjahyllyn taakse väliaikaiseen piiloon, ja sieltä sen löytää vielä nytkin.

Ruotsin matka oli muuten sinisävyinen, sillä ostimme litografian lisäksi myös Bossin kompressori-sustaineripedaalin kitaraefektiksi. Kompressorissa oli sininen kotelo, ja on vieläkin.

Haastan meemiin kenet tahansa joka siihen haluaa osallistua. Meillä ei valikoida!

2 kommenttia:

LL kirjoitti...

"toimittaa äijäesineen virkaa."
Loistomääre. :) Aloin miettiä äijäesine-vastaavaa omasta asunnostani, kunnes muistin asettaneeni jääkaapin päälle kuorma-auton sivupeilin, joka löytyi kellarikomerosta muutettuani tähän. Se on siinä.

Dyro kirjoitti...

Tuo laatikko josta pullonavaaja roikkuu on peräisin muijaesineestä, nimittäin Singerin poljettavasta ompelukoneesta. Minulla oli sellainenkin asunnossani, ja se on varmaan yksi kummallisimmista ja tarpeettomimmista esineistä mikä minulla on ollut. En kehdannut siitä kieltäytyäkään kun sukulaiset tarjosivat sitä minulle. Ajattelin viedä sen saman tien divariin tai antiikkiliikkeeseen, mutta en tajunnut että poljettava ompelukone on aina kiinni pöydässä, joka on valurautaa ja painaa kymmeniä kiloja. Sellaista ei ole helppo kuskata paikasta toiseen ilman autoa.