15.2.06

Tätä tuotetta ei ole testattu loppukäyttäjillä


Transhumanistit odottavat teknologista singulariteettia, eli kehityspistettä, jossa ihmisen rakentama ihmistä älykkäämpi tekoäly ottaa vallan ja ihminen jää sivulauseeksi historiaan.

Minä olen sitä mieltä, ettei singulariteettia koskaan tule, koska ihmisen äly ei riitä tarpeeksi monimutkaisten teknisten osasten yhteistoiminnan varmistamiseen. Jos kerran digibokseja ja pankkikortteja ei saada toimimaan kunnolla, niin miten saataisiin sitten varmistettua että tekoäly toimii oikein, kun se pääsee laboratorion suojista ihan oikeaan maailmaan. Digiboksiongelmaa valottaa Kriisipuuro. Minä taas törmäsin pankkikorttiongelmaan.

Sain marraskuussa uuden ja hienon Visa-pankkikorttiyhdistelmän, jossa oli siru ja hologrammilla päällystetty magneettinauha. Tämä uusi, hieno ja sikaturvallinen kortti rikkoi S-marketin kassakoneen kun yritin maksaa sillä ruokaostoksia. Parin viikon päästä alkoi lehdissä olla uutisia, että hologramminauhalla varustetut kortit jumittavat, rikkovat ja muuten vain häiritsevät kassakoneiden toimintaa, ja näitä kortteja oli ehditty myöntää noin 40 000 kappaletta. Aina kun vetäisin kortin esiin kaupassa, vetäisi kassa esiin höylän, ja joka kerran kuinka jono takanani katsoi minua kuin hylkiötä. Se on niin vanhanaikainen laite, ettei monikaan kassa sitä osannut kunnolla käyttää. Yksikin asensi kortin siihen niin päin helvettiä, että se vääntyi höylättäessä. Sen jälkeen kortti ei mennyt enää pankkiautomaatin reikään. Minulla oli siis hallussani varsinainen valttikortti: sitä ei voinut käyttää normaalin pankkikortin tapaan kassalla, eikä sillä voinut nostaa käteistä, jolla olisi voinut välttää koko asian.

Sain sitten lopulta uuden kortin. Mitähän tämäkin farssi tuli korttifirmalle maksamaan.

Sitähän voisi uskoa, että nämä ongelmat johtuvat kiireestä, huolimattomuudesta ja tämän nykyisen tietoyhteiskunnan ytimiin asti menneestä Undo-ajattelusta, eli siitä että kaikki mokat ovat peruttavissa helposti ja ilmaiseksi. Ehkä testi loppukäyttäjillä ja eri ympäristöissä olisi voinut tämänkin ongelman välttää, mutta minä olen alkanut uskoa toisin. Nykyinen tekninen ympäristö on niin monimutkainen, ettei minkään tekniikan toimivuutta voida enää taata tavallisessa arkiympäristössä, jossa eri tekniset laitteet joutuvat olemaan vuorovaikutuksessa keskenään. Digiboksit ovat yhä edelleen epäluotettavia, ja jos ei boksi mokaa, niin silloin vika on lähetyksessä tai ties missä. Ihmisen äly ei enää riitä maailman monimutkaisuuden hallitsemiseen, ja siksi luomamme tekniikka ei toimi kunnolla arkipäivässä.

Sillä hetkellä kun tekoälysovellus kärrätään ulos laboratoriosta ja se joutuu keskelle ihan tuikilatteaa ja tavanomaista arkea, siltä menee sormi suuhun ja se alkaa oireilla psyykkisesti. Pönttövammaiset tekoälyt touhuamassa keskenään ei ole mitenkään viehättävä tulevaisuudenkuva, mutta nykymenon valossa realistinen.

Minä viehätyn nykyään entistä enemmän vanhasta tekniikasta, varsinkin putkiradioista, jotka on koottu suureksi osaksi käsin ja resursseja tuhlaten. Kirjahyllyssäni on radio 20-luvulta, ja tänään sain vihdoin kuntoon kirpparilöytöni, Salora Riviera -merkkisen radion 50-luvulta. Tämän merkinnän kuvituksena on Saloran asteikkolevyä, jonka reunassa hehkuu vihreä virityssilmä. Putkiradioissa on upean pehmeä ääni, ihan toista kuin muovikoteloisissa pikku radionrääpäleissä. Eipähän tarvitse ostaa Tivoli Model Onea. Model one on muuten hyvä vastaveto räppänäelektroniikalle, ja luulen että seuraava trendijuttu tuleekin olemaan putkiradioita jäljittelevät suuret puukoteloiset radiot.

15 kommenttia:

LL kirjoitti...

Nämä kirjoituksesi ovat todella antoisaa luettavaa. Edellinen kaktusjuttusi yllätti, tai oikeastaan monipuoliset kiinnostuksen kohteesi.
Oppilaani heitti pointin entertainment-alasta, jota en ollut tullutkaan ajatelleeksi: sitä työtä ei voidakaan lähettää jonnekin Kiinaan tehtäväksi halvalla, toisin kuin suurin osa teollisuudesta nykyään tuotetaan. Joku sävelsi kvinteton 1700-luvulla, ja edelleen tuo kvintetto tarvitsee sen viisi ihmistä. Oivallus rauhoitti minua.

/mek kirjoitti...

Itse en usko, että kyse on älystä. Vaan syy on tässä: >koottu suureksi osaksi käsin ja resursseja tuhlaten

Nykyisin kaiken pitää olla teknisesti edistyksellistä ja ilmaista tai ainakin tajuttoman halpaa. Laadusta ei moni suostu maksamaan. Siksi kamat tehdään halvalla, hutiloiden ja pakataan muovikuoriin testaamatta.

Dyro kirjoitti...

LL: Kiina-ilmiötä ei tosiaan kannata pelätä kaikilla aloilla, sillä Kiinaan siirtyy lähinnä vain tuotantotyö. Eikä se töiden siirtäminen Kiinaan, Intiaan tai edes Itä-Eurooppaan ole niin helppoa kuin luullaan. Tai päätöksen tekeminen ja läpivieminen on, mutta tuotto jääkin paljon matalemmaksi kuin on odotettu, koska matkassa on niin monta mutkaa. Se ei tosin paljoa työtöntä elektroniikan kokoonpanijaa Suomessa lohduta. Entertainment-alalla ollaan varmasti turvassa.

/mek: Se on jännää, että laadulla ei ole väliä ja kaiken tosiaan pitäisi olla puoli-ilmaista, paitsi asuntojen, joista ollaan valmiita maksamaan hirmuisia summia. Onkohan kohta tulossa korjausliike, jossa kuluttajat alkavat suosia kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita, ja asuntojen hinnat alkavat laskea?

tommi kirjoitti...

Onko tuolle väitteelle hajoavista nykytuotteista perustettakin? Ainakin omien kokemusteni mukaan käyttöelektroniikka (tietokoneet, puhelimet jne) ovat muuttuneet ainakin viimeiset kymmenen vuotta kestävämmiksi ja varmemmiksi.

Esimerkiksi nykyinen puhelimeni (Siemens C55) on kestänyt tavalla, jota en olisi odottanut miltään 1990-luvun puhelimelta. Kokemusta on aika paljon koska olen ostellut käytettyjä raatoja.

Sama näkyy muuallakin. Uskon, että yksi tärkeimmistä tekijöistä on se, että analogiset osat korvataan digitaalisilla. Esimerkiksi radioiden säätönappulat. Kun tarvitaan pelkkä päälle ja pois, osasta tulee yksinkertainen ja siitä on helppo saada kestävä. Toisaalta digitaalitekniikka voidaan kutistaa ja koteloida tehokkaasti. Tärkeää on tietenkin myös se, että liikkuvat osat vähenevät.

Singulariteetista: kun tekniikka kehittyy, pitää osata hallita monimutkaisempia asioita. Siksi se osuus, joka on älyllisesti liian heikkoa ollakseen tuottava jäsen kasvaa jatkuvasti. Nämä tietenkin kokevat turhuutensa itsekin, ja siitä seuraavat sosiaaliset ongelmat.

Siksi kannatankin rodunjalostusta, pakkosterilointeja ja lapsimäärän nopeaa pudottamista. Perinteisessä politiikassa missä päämäärä ratkaisee se ei tietenkään ole suosiossa. Joka tapauksessa tuo singulariteetti on vain yksi äärimmäinen skenaario siitä, että koneet ohittavat ihmiset. Niiden ei edes tarvitse ohittaa kaikessa. Riittää, että ne tekevät sen tärkeimmissä. Mielestäni tämä kehitys on jo nyt varsin ilmeistä.

(En tietenkään epäile hetkeäkään ettenkö olisi itse siinä porukassa, jonka geenit kannattaisi häivyttää yhteisestä perimästä. Se antaa tiettyä ruumistista uskottavuutta. Toisaalta uskon, että järkevä eugeeninen yhteiskunta olisi meille häviäjillekin parempi.)

Dyro kirjoitti...

"Onko tuolle väitteelle hajoavista nykytuotteista perustettakin?"

Kirjoitin vähän epäselvästi. En oikeastaan väittänyt että nykytuotteet hajoavat helpommin kuin ennen (ellei osta televisiota jossa on Philipsin kuvaputki), vaan että nykytuotteet eivät toimi keskenään riittävän luotettavasti, koska se tekninen ympäristö jossa ne joutuvat toimimaan on jo niin monimutkainen. Yksittäiset laitteet voivat olla hyviä ja kestäviä, mutta jos ne eivät toimi kunnolla toisten laitteiden kanssa, syntyy ongelmia.

Syynä ongelmiin voi olla esimerkiksi standardien puuttuminen tai niiden monitulkintaisuus, mutta standardien laatiminen kattavasti ja ennen kaikkea nopeasti edellyttää nykyään niin suurta organisointikykyä ja älykkyyttä, että sellainen alkaa olla harvinaista yksilöissä ja organisaatioissa. Rodunjalostuksen tarpeellisuuteen en osaa ottaa kantaa mitenkään järkevästi.

Asian sivusta: Analogiset säätimet ovat korvattavissa napeilla, mutta käytettävyyden kannalta lukuisat analogisen tuntuiset säätimet ovat mukavampia kuin harvat digitaaliset painonapit. Tämä on toki pelkkä mielipide ja tykkäämisasia, mutta jos katsoo esimerkiksi radioamatöörilaitteita, huomaa, että kalliimmissa laitteissa on enemmän painikkeita ja pyöritettäviä nuppeja kuin halvemmissa, vaikka ominaisuuksiltaan ja toiminnoiltaan laitteissa ei ole mitään merkittävää muuta eroa. Käyttäjät pitävät enemmän laitteista joiden toiminnot ovat yhden painikkeen tai nupin takana. Tämä voi johtua siitäkin, että radioamatöörit ovat lähinnä keski-ikäisiä ja eläkeikäisiä setiä, joiden on helpompi muuttaa asetusta yhdestä säätimestä kerrallaan, kuin navigoida valikossa näyttöruudulla.

Hurina kirjoitti...

"Siksi kannatankin rodunjalostusta, pakkosterilointeja ja lapsimäärän nopeaa pudottamista."

Tommi the provo-Tommi iskee jälleen... Taisi olla huono päivä tänään? ;)

Timo kirjoitti...

Kun luin tämän juttusi, muistin, miten minulla oli kerran mahdollisuus pelastaa loistavakuntoinen Blaupunktin putkiradio-levysoitinyhdistelmä edullisesti tuholta. En tehnyt sitä, ja kadun tätä yhä syvästi. Laitteen ostanut henkilö purki pois vanhan elektroniikan ja asensi mahonkikaappiin nykyaikaista transistorikamaa. En ehkä enää kykene kuuntelemaan vanhoja putkirasioita tuntematta syvää syyllisyyttä.

LL kirjoitti...

Luin, että ilmiötä kutsutaan nimellä 'Baumol's disease'. Esim. luennoimiseen ja tenttien tarkastamiseen käyttämää aikaa on varsin mahdotonta lyhentää laadun kärsimättä.

Timon kommentin myötä tunsin suurta myötätuntoa. Olen itsekin sortunut tehosiivouksiin, jonka myötä on tullut heitettyä kirpparille vanhaa tavaraa, jonka arvon on tajunnut vasta myöhemmin.

Dyro kirjoitti...

Minun isäni heitti roskiin täydellisen Mac Plus -paketin, jonka olin huvikseni ostanut pilkkahinnalla 90-luvun puolivälissä. Siinä hävisi maan päältä täysin uutta vastaava pöttö-macci, täydellinen paketti ohjekirjoja, tulostin, ulkoinen kovalevy, alkuperäiset disketit ja diskettitaskut, mac-tarra-arkki, levyasema, muovinen levyaseman kuljetussuojus (2 kpl) ja kantokassi. Kymmenen tai viidentoista vuoden päästä nykyhetkestä tuollaisesta paketista olisi saanut muutaman tuhat euroa, koska noin täydellisiä kokoelmia ei enää mistään löydä.

Sitäpaitsi Mac on symppis. Miä tykkään.

LL kirjoitti...

Ei vitsi, käänsit veistä haavassa. Minullakin oli pönttömac. Se A4-näyttöinen. Möin sen 300mk:lla muutettuani yhteen poikakaverini kanssa.

tommi kirjoitti...

Minä annoin pönttömaccini ilmaiseksi pois kun muutin Tampereelta. Olisiko se nyt arvokas? Toivottavasti tuottaa iloa ja mammonaa saajalleen. Itse en kaipaa.

Yritin joskus kääntää saituuden ja varattomuuden hyveeksi harrastamalla hieman vanhentunutta tietotekniikkaa ja yrittämällä ottaa siitä kaiken irti. Mm. surffasin lynxillä siksi, että näyttö toimi vain dos-tilassa. Opin vihaamaan ikääntynyttä tietotekniikkaa, mitään kummempia gurutustaitoja tai sielun ylösrakennusta ei siitä jäänyt. Lopulta minulla oli vain kämppä täynnä rumaa ja arvotonta rojua.

Putkiradioista: asiaa vuosikaudet harrastaneen veljeni mielestä niitä on paljon liikkeellä ja ylihintaan. Kuulemma olennaista on se, löytääkö niihin varaosia ja miten kaukaa ja kalliilla. Ulkomailta tilattu putki voi maksaa monen radion verran ja jo sen metsästämiseen vaaditaan asiantuntemusta.

Nolostelin eilisen illan noita rodunjalostusjuttujani. Luin juuri läpi ja huomasin, että eihän niissä ollutkaan mitään vikaa.

LL kirjoitti...

Hieman nolosti myönnän olevani niiden kanssa hieman samoilla linjoilla. Olen ajatellut, että edustamani geeniperintö on sellaista, jonka darwinismi kyllä aikanaan poishoitaa. Toimenpiteissä tosin luottaisin enemmän luontoon kuin ihmisen rodunjalostukseen. Ihmisethän ovat keskimääräisesti pönttöjä, enkä heittäisi liikaa toivoa heidän kehittämiin tekniikoihinkaan. Luonnolla on paljon vanhempaa viisautta ja miljardien vuosien kokemus takanaan.

Dyro kirjoitti...

"Luonnolla on paljon vanhempaa viisautta ja miljardien vuosien kokemus takanaan."

Voi olla, mutta silti luonto menee ja pulauttaa ihmisen, joka yhtäältä osaa mennä kuuhun, mutta toisaalta rakentelee aikansa kuluksi ydinaseita.

LL kirjoitti...

Kävi kyllä mielessä, mutta jätin sen tekstistä pois kuulostaakseni runollisemmalta.

TEUVO YRJÖMÄKI kirjoitti...

Salora Riviera. Varmasti Takuumusikaalinen peli.

http://yrjomaki.blogspot.com