9.2.06

Lämmintä pullaa

Tätä merkintää tarvinnee hieman pohjustaa henkilökohtaisilla tiedoilla. Yleensä haluan välttää kaikenlaista oman itsen julkituontia, mutta nyt sille on hyvä syy. Tuon alemman merkinnän kommenteissa kerroin asuneeni ja työskennelleeni Torontossa, ja havainneeni Kanadan mukavaksi yhteiskunnaksi ja kanadalaisen monikultuurisuuden erittäin hyvin toimivaksi. Tällä hetkellä työskentelen yhdessä Suomen kansainvälisimmistä työyhteisöistä. Työpaikallani on ihmisiä noin 60 eri maasta. Viestin joka ikinen päivä ympäri maailmaa olevien kollegojeni kanssa maapallon pyörimisliikkeen sanelemassa aikataulussa - aamulla Japaniin, päivällä Eurooppaan ja ennen töistä lähtöä vaikka Chileen. Hoksasin myös, että ystävistänikin noin puolet on maahanmuuttajia. En tosin ajatellut heitä maahanmuuttajina, mutta kyllähän he ovat muualta tänne Suomeen muuttaneet.

Nih! Lievää itsetiedottamista, mutta tarpeellista, ettette ihan kiljuskiniksi luule.

Vuosien varrella ja kokemusten karttuessa minusta on karsiutunut pois se mitä Lentävän juuston kirjoittaja nimittää latteaksi ksenofiliaksi, jos sitä nyt koskaan olikaan. Uskallanpa väittää, että minä todella tiedän mitä toimiva monikulttuurisuus on, ja mitä se ei ainakaan ole.

Sitten varsinaiseen asiaan eli maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Sanaan maahanmuuttaja on muuten muodostunut vivahde, joka tuo mieleen kolmannen maailman talonpoikaisväestön. Ehkä pitäisi puhua vain siirtolaisista. Käytän nyt kuitenkin maahanmuuttaja-sanaa sen laajassa merkityksessä. Ranska alkaa valita maahanmuuttajiaan sen perusteella, miten tuottavia he Ranskalle ovat. Suomen uhkaavan työvoimapulan torjumiseksi maahamme halutaan lisää maahanmuuttajia. En ole vakuuttunut siitä, että työvoimapulaa todella tulee siinä laajuudessa kuin uskotaan ja että se olisi aivan millä tahansa maahanmuuttajamateriaalilla paikattavissa. Olisi varmasti hyvä jos Suomeen saataisiin houkuteltua juuri oikeanlaisia maahanmuuttajia, jotka sopeutuisivat hyvin ja alkaisivat generoida maallemme lisää kansallisvarallisuutta. Työvoimapula poistuisi, maa kukoistaisi ja maailmakin pelastuisi. Samaa yrittää Kanada. Vertaillaanpa kumpi maa tekee maahanmuuttajien houkuttelun paremmin. Kirjoitetaan Googleen hakusanoiksi Immigration Canada ja toiseen hakuun Immigration Finland ja valitaan ensimmäinen osuma.

Kanadalla on maahanmuuttoasioista omat sivut.

Suomen ulkomaalaisviraston sivut näyttävät tältä.

Kanadan sivuille tullessaan kokee olevansa tervetullut ja samalla näkee nopeasti millaisia ihmisiä Kanadaan toivotaan: Ammattitaitoisia työntekijöitä, liiketoimintaa harjoittavia siirtolaisia ja ranskankielisiä siirtolaisia. Sivuilta saa selville hyvin nopeasti ja selkeästi miten Kanadaan pääsee maahanmuuttajana tai opiskelijana. Neljällä-viidellä klikkauksella pääsee tekemään ammattitaitoisille työntekijöille tarkoitetun arvioinnin, jonka pistemäärän perusteella voi arvioida kelpaako maahanmuuttajaksi vai ei, muiden ehtojen täyttyessä.

Suomen sivuston kielen saa vaihdettua englannista mm. venäjäksi, arabiaksi ja albaaniksi, mutta sivut ovat sekavat, valjut, ja byrokraattiset eivätkä millään tavalla houkuttele ottamaan selvää maahanmuutosta tai maahanmuuttajien valintakriteereistä. Siinä missä Kanadan sivut ovat selkeä ja ystävällinen maahanmuuttopolitiikan ilmentymä, Suomen sivut eivät ole oikeastaan mitään. Jos Suomeen halutaan houkutella maahanmuuttajia pelkän tiedottamisen asemesta, meidän täytyy ottaa mallia Kanadasta. Sitä ennen Suomeen täytyy tietenkin luoda järkevä maahanmuuttopolitiikka, jollaista ei nyt oikeastaan ole. Onpahan vain kokoelma erilaisia lakeja ja käytäntöjä, muttei mitään riittävän virtaviivaista ja toimivaa.

Jätän nyt pakolaisuuden ja maahanmuuton humanitaariset syyt käsittelemättä ja sanon että pisteytysjärjestelmä olisi hyvä olla käytössä Suomessakin. Se antaisi selvän viestin siitä mitä halutaan, mutta paljon voimakkaampi viesti olisi se, että suomen maahanmuuttopolitiikka on eksklusiivista - kaikki eivät kelpaa. Eksklusiivisuus on houkuttelevaa, ja vieläpä houkuttelee juuri niitä joita halutaankin houkutella.

3 kommenttia:

Hurina kirjoitti...

Hmm, siis pitäisikö sinusta pakolaisiakin valikoida heidän potentiaalisen hyödyllisyytensä perusteella vai ainoastaan vapaaehtoisia maahanmuuttajia?

Dyro kirjoitti...

Ei, vaan pakolaiset tulisi valita humanitaarisin perustein, mutta kun heidän kotouttamisekseen pitäisi olla käytettävissä riittävät resurssit. Yksi tärkeimmistä kotouttamista edistävistä asioista on suomen kielen opetus, mutta sen resurssit ovat tällä hetkellä kerta kaikkiaan liian vähäiset. Sen lisäksi kielikurssille osallistumista ei ole sidottu sosiaaliturvaan millään tavalla, vaikka niin tulisi tehdä. Jos sosiaaliturvan piiriin pääsemisen ehtona olisi pitkän ja intensiivisen kielikurssin käyminen ja läpäiseminen, muodostuisi kotoutuminenkin helpommaksi kun kieli alkaisi olla edes jollakin tavoin hanskassa. Kotoutuminen on sen verran vaativa kognitiivinen ponnistus (varsinkin jos on joutunut kokemaan kovia) että sen onnistumista tuettava riittävillä porkkanoilla, mutta myös kepillä. Missään tapauksessa ei pitäisi esimerkiksi olla niin, että pakolaisena maahan tulleen perheen äiti jää kulttuurisista syistä kotiin eikä opi maan kieltä ja tapoja.

Tämä kaikki tietenkin maksaa, joten pakolaisten määrä tulisi suhteuttaa käytettävissä oleviin resursseihin.

Hurina kirjoitti...

Olen aivan samaa mieltä tuosta suomen kielen opettamisesta. Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta sellainen mielikuva minulla ainakin on, että aina eivät edes kaikki halukkaat mahdu kursseille.