30.1.06

Jeg købe dansk

Jehna. Kiihkomuslimien öyhötyksen laajuus ja vahingollisuus on nyt todellakin käynyt ilmi tämän Muhammed-pilakuvajupakan seuraksena.
Muslimien vaarallisuus luulisi olevan itse kullekin selvää jo entuudestaan, eikä ole merkitystä sillä mitä "oikea" islam on ja mitä se ei ole. Tosiasia on, että islamin nimessä ja islamistisen ideologian innoittamana tehdään maailmassa tällä hetkellä enemmän väkivallantekoja kuin minkään muun uskonnon nimissä. Teot ratkaisevat, eikä nykyislamin todellista olemusta pitäisi yrittää kätkeä hyväntahtoisen suvaitsevaisuusliturgian taakse. Tuntuu siltä, että tietyt aidosti ikävät ja vaaralliset asiat ovat niin vaarallisia, että niiden tullessa esiin käynnistyy itseään valistuneena pitävän henkilön aivoissa puppulausegeneraattori, joka tuottaa ongelmien selitykseksi vaikka miten villaisen lausemassan, kunhan vain ongelma saadaan vesitettyä, kätkettyä, hämärrettyä, ja mielellään siitä varoittaviakin tölväistyä, kun kehtaavat olla niin suvaitsemattomia. Nämä lauseet puserretaan joukkotiedo(s)tusvälineissä kansan kuultavaksi, ja maailmassa on kaikki hyvin.

Vaan kun ei ole. Muslimit saavat kyllä vapaasti loukkaantua ja ulvoa loukkaantumisensa ilmoille siinä missä kristityt loukkaantuivat aikoinaan Harro Koskisen Sikamessiaasta, mutta tappouhkaukset eivät kerta kaikkiaan käy. Islam on Euroopalle todellinen uhka, ja Euroopan toivo on joko talonpoikaismuslimien ajamisessa ulos Euroopasta tai sitten voimakas sosiaalinen painostus muslimien sekularisoimiseksi. Ensimmäinen vaihtoehto on epärealistinen ja sen toteuttamiseen vaadittava ilmapiiri muuttaisi Euroopan paikaksi, jossa en itsekään viihtyisi. Toinen vaihtoehto taas vaatii luopumista siitä harhasta, että vieraassa kulttuurissa ei kerta kaikkiaan voi olla mitään viallista, virheellistä tai väärää, vaan se nyt vain on erilainen. Kenties sopivan epäsuoran painostuksen seurauksena kiihkeinkin euromuslimi muuttuu polvirukoilijaksi*, eli myötähäpeää synnyttäväksi hassahtaneeksi hölmöksi, jolla on toki oikeus olla hassahtanut hölmö. Tähän taitaa vain mennä vuosikymmeniä, ja toiveajattelua sekin on.

En tiedä kumpaa inhoan enemmän, kiihkomuslimeja vai niitä suvaitsevaiseksi itseään luulevia kansalaisia, jotka puolustelevat ja selittelevät kiihkomuslimien väkivaltaista toimintaa parhain päin, ikään kuin sivullisia murhaavan euromuslimin sisällä oikeasti asuisi pieni sivistynyt länsimainen ihminen, joka on vain saanut rasismista ja syrjinnästä sielulleen vamman ja sortuu nyt väkivallantekoihin, jotka ovat siis perimmiltään valtaväestön oma vika. Tai ainakin USA:n. Tai Israelin. Tai valkoisten insinööriheteromiesten.

Minä olen lukenut Koraanin, ja se on melkoisen vastenmielinen kirja. Koraani kannattaa muuten lukea lopusta alkuun, sillä vanhimmat ja lyhyimmät suurat ovat lopussa ja uusimmat alussa. Sitä kautta saa hyvin kuvan siitä, miten Muhammedin jutut muuttuivat kerta kerralta sekavammiksi ja raaemmiksi.

Panu kirjoitti jokin aika sitten todellisesta radikalisoitumisesta, joka lähtee sisäisestä pakosta ulkoisen näyttämisen tarpeen sijaan. Minä olen vähitellen radikalisoitumassa hyvin islam- ja muslimivastaiseksi, koska todellisuuden todistusta vastaan on paha väittää vastaan. Viimeinen oljenkorsi, joka katkaisi...öh...kamelin selän oli se, että Neitsythäkin suomentajan nimeä ei julkaistu. Olen itsekin kääntäjä (tai olin, en ole enää), ja tuollainen järjen sanelema pelkuruus raa'an ja alempitasoisen ideologian edessä liippasi hiukan liian läheltä, jotta voisin edes kuvitella turvautuvani tyhjiin puolusteluihin siitä, miten tiettyjä asioita ei saa sanoa tai tehdä ettei loukkaisi ketään. Kyllä saa, ja jos loukkaantuva taho on väkivaltainen, murhanhimoinen ja raaka, silloin pitää, täytyy ja on pakko.

* viittaan niihin rekisteröityä parisuhdetta vastustaneisiin kiihkokristittyihin, jotka könysivät polvillaan rukoillen ylös Eduskuntatalon portaita kuin ne olisivat olleet joku Scala Santan pyhät portaat. Paitsi että kiihkoprotestanteille moinen ajatus olisi tietenkin pyhäinhäväistys.

Ei kommentteja: