9.1.06

Eurolla Leffeä

Joulu oli ja meni oikein mukavissa merkeissä, eikä pukin partakaan syyhynnyt niin pahasti kuin ensikokemalla luulin. Uusi vuosi oli erikoisen hidas, mutta kai se johtui siitä että viime uusi vuosi oli tsunamin vuoksi erityisen dramaattinen.

Lauantaina olin Laulutuvassa. Baaritiskillä ilmeni nolouden hetki, kun yritin maksaa oluttani Tiimarin alennuskupongilla (arvo 1 € ja kivan jouluinen teema). Lauran kanssakin ehdin jutustella hieman ja kuunnella tietysti molemmat setit läpi. Eka setti oli rento, kun taas Hearthillin kanssa oli soittajissa havaittavissa erityistä skarppausta, ja homma toimikin melkoisella intensiteetillä. Settien väliajalla tapasin sattumalta myös vanhan luokkatoverini, jonka kanssa sitten fiilistelimme Hearthillia ja totesimme, että jotkut artistit eivät tunnu ikääntyvän ollenkaan. Ystäväni on luonnontieteilijä, jonka letkeän ulkokuoren alle kätkeytyy tiukan analyyttinen havainnoija - bändissä itsekin soittavana hän kiinnitti huomiota biisien osien vaihdon sujuvuuteen ja muutenkin kaikkiin yksityiskohtiin soittajien yhteispelissä. Varoitin häntä rokkipoliisiuden vaaroista ja pummasin tupakan. Loppuilta vierähti tutuntuttuihin tutustuessa, tosin loppuilta jäi 45 minuutin mittaiseksi väsymyksen hyökyessä päälle.

1 kommentti:

LL kirjoitti...

Koko Laulutuvan setti oli käyty läpi yksillä treeneillä, mutta olemme vieraskoreita ja hienotunteisia. Emme halunneet antaa vierailijallemme huonoa vaikutelmaa. Siitä skarppaus. : )

Minusta on hauskaa panna konserteissa merkille yksityiskohtia ja esim. kommunikaatioon liittyviä aspekteja. Mutta mikäli se estäisi musiikista nauttimista, huolestuisin kyllä. Valitettavasti näitä musapoliiseja aina välillä näkee, ja sellainen "kädet ristissä, takakeno ja totinen ilme" on osoitus omasta epämusiikillisuudesta.