20.1.06

Atomeja Aasiaan

Tänään jouduin töiden merkeissä lähettämään ulkomaille vientituotteen, joka koostuu aineesta. En osaanut edes odottaa että se olisi niin monimutkainen operaatio. Lähetän päivittäin sähköposteja ja tiedostoja ympäri maailmaa, sillä minun alallani juuri tiedostot ovat niitä lopputuotteita, joita viedään ja joista asiakas maksaa. Asiakas sitten muuntaa ne aineeksi itse, jos tarvetta on. Tavallisesti ei ole.

Tiedostojen siirtelyn helppouden vuoksi en voinut kuvitellakaan, miten hankalaa atomikasojen lähettäminen on. Kuriiri tarvitaan tietysti, sehän on selvä, mutta ei se siihen lopu. Sen lisäksi pakkaukseen pitää laittaa lasku tai pro forma -lasku (esimerkiksi tällainen). Luonnollisesti on olemassa kohdemaan tulli, jota varten on selvitettävä Incoterms 2000 -lausekkeen avulla vastuunjako lähettäjän ja vastaanottajan kesken, sekä ilmaistava kansainvälisen tullitariffikoodin avulla mitä lähetys sisältää. Onneksi sentään lähetyksen kulkua voi seurata netistä. Ihan järkeenkäypiähän nuo asiat ovat, mutta tiedostojen lähettelyyn verrattuna kammottavan kankeita ja kivikautisen tuntuisia. Olen koko työurani toiminut kansaivälisessä liiketoiminnassa, jossa muun muassa ostan ja myyn ulkomailta ja ulkomaille, mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun minun oli käsiteltävä vientituotetta, joka koostuu materiasta. Atomiläjän lähettämisen hankaluuden myötä myös valtioiden rajat alkavat tuntua konkreettisilta. Normaalisti niitä ei tunnu olevan olemassakaan, vaan ne oikeasti huomioon otettavat rajat ovat aikavyöhykkeiden välillä. Eivät maastossa.

Normaalisti tuon ja vien siis pelkkiä bittejä. Toivottavasti kukaan ei ala pystyttää tullimuureja nettiin, tai minulta menee hermot.

2 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Onhan toki netissä tullirajat ja bittien viennistä pitäisi maksaa. Niistä vaan ei kukaan välitä.

Esimerkiksi Japaniin tuotavasta räätälöidystä softasta pitäisi maksaa tulleja/veroja. Jostain syystä ns. shrink-wrap tuotteesta taas ei.

Dyro kirjoitti...

Onneksi ei myöskään jäädä kiinni tullaamattomista biteistö. Viellä enemmän onneksi ei olla suurten firmojen toimitusjohtajia, joiden pitäisi sitten pyydellä liikuttuneena anteeksi törttöilyjään, kuin joku saamarin ahne hiihtäjäressukka joka möhlii douppauksen ja narahtaa.

Suomen hiihtomaajoukkueen dopingkäry oli kyllä minulle oikea vahingonilon huipentuma. Nautin siitä valtavasti.

Japaniin muuten meni tämäkin atominen tuote.