23.12.05

Laulelmia jouluun

Olen aina pitänyt brittiläisistä joululauluista, mutta nyt ymmärrän miksi. Eivät ne olekaan vain melodiat jotka minuun vetoavat, vaan myös sanat. Niistä löytyy sieltä täältä miellyttävä vivahde brittiläisen imperiumin hyväntahtoista korskeutta. Ainakin Hark the Herald Angels Sing -laulun säkeet

Joyful all ye nations, rise,
Join the triumph of the skies;

ovat kyllä mukavan ekspansiiviset sekä sanoiltaan että säveleltään. Miksi olla introvertti ja kököttää jouluisessa mökissään metsän keskellä, kun voi sinkauttaa uskonnollisen jouluisuuskehotuksen kaikille kansakunnille, kuten kunnon imperiumin kuuluukin.

22.12.05

Tietoa ja taitoa ynnä välähdyksiä ja pauketta


Jyväskylä on k-kertomusten luvattu maa, kertoo Marginaali. K-kirjainten paljous on hieman ahdistavaa. Lapsena luin mummolassa Vilho Setälän toimittamaa Taitokirjaa 50-luvulta, josta löytyi hakusanan mukaan ohjeita erilaisten tarvekalujen, kuten navettojen, radioiden, alushousujen ja ilotulitteiden valmistukseen. Hakusanat oli aakkostettu, ja aakkosten kirjaimet kulkivat mustalla taustalla pitkin sivun ulkomarginaalia siten, että suljettuna kirjan sivujen päätyyn syntyi tumma portaikkokuvio, joka helpotti halutun kirjaimen löytymistä. Portaiden pituudet vaihtelivat kirjaimen mukaan, mistä havaitsin, että K-kirjainta oli kaikkein eniten. Se ärsytti minua, sillä K tuntui liian tavanomaiselta ja aneemiselta ollakseen niin tärkeä kirjain.

Onko Taitokirjan kertoja kaikkitietävä? En tiedä, mutta muistan vieläkin, että Taitokirjan ilotuliteosion lähdeviitteiden joukossa luki Walther Rudzeck: 50 Knall- und Blitzlichtexperimente. En ole löytänyt tuota kirjaa mistään, en millään kirjastohaullakaan. Jos jostakin sen saisin, siitä tulisi varmsti hyvä kaveri Taitokirjan ja Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan rinnalle.

Taitokirjassa oli myös paristokäyttöisen putkiradion rakennusohje. Haaveilin koko poikaikäni sen radion rakentamisesta, sillä siinä käytetyt jännitteet olivat matalia, toisin kuin normaaleissa putkiradioissa. Osia ei tietenkään saanut silloin enää mistään, koska 50-luku oli jo jäänyt taakse aika päiviä sitten. Hankin osat vasta aikuisena, kun niitä netin kautta alkoi yllättäen saada, ja rakensin radion. Siitä kuuluu aika huonosti. Tulipahan tehtyä kuitenkin. Niin se on, että sen minkä lapsena tarpeeksi lujasti päähänsä saa, sen joskus toteuttaa.

Taitokirja on tavallaan vastemielinen, koska sen valossa 50-luku on ollut todella kurjaa ja köyhää aikaa, kuten Lovelacen testi ja Lentävä juusto ovat toisinaan julistaneet. Toisaalta taas kirja on kiehtova, koska sen sisältämät taidot ja tiedot ovat pitkälti jo unohtuneet. Talonrakennusosiossa saattaa vielä olla käyttökelpoistakin tietoa, ainakin omakotitalon tontin valinta ja talon muodon sijoittaminen ilmansuuntien mukaan pätevät edelleen, ja varmaan seuraavan jääkaudenkin jälkeen.

Kaukoputkutin

Fak. Lidl mainosti viikko sitten Meaden kaukoputkea erikoislievään tarjoushintaan. No nehän myytiin loppuun varmaan samana päivänä, koska ei niitä sitten enää kaupassa ollut kun sinne ehdin. Toisia, kökömpiä putkia olisi ollut, mutta niitä en halunnut.

Vähättelen asiaa lukemalla netistä kyseisen mallin arvosteluja, joissa todetaan että putki on optisesti hyvä mutta pienudestaan johtuen juuri ja juuri riittävä planeettojen katseluun. Saturnus kuulemma näyttää tosi pieneltä. Arvostelujen lukeminen ei lievittänyt harmiani. Putkettomana olo on onnetonta. Niinpä lääkitsin vitutustani ostamalla etukäteisjoululahjaksi itselleni Tommi Liimatan kuvasarjan Ei vaikuta keikkaan ja Jukka Tilsan Ilma-autolla Kaliforniaan.

Liimattahan on Absoluuttisen Nollapisteen laulaja. Nollapiste soitti Tavastialla 19.12., mutta minä tottakai unohdin mennä paikalle. Onneksi en sentään ollut ostanut lippua etukäteen. Keikka olisi ollut hauska nähdä, sillä minusta on tullut uudelleen bändin fani uusimman Mahlanjuoksuttaja-LP:n myötä. Miten niin LP:n? Ei kai nykyaikana tarvitse enää puhua pitkäsoitoista, vaan vain levyistä. No joka tapauksessa Mahlanjuoksuttaja on hieno levy. Saundeiltaan muhevan orgaaninen eli eloperäinen, mutta selkeä. Biisitkin ovat musiikillisesti parempia kuin ennen, eivätkä enää nojaa vain Liimatan teksteihin. Tämän parempaa arviota en jaksa päkistää, koska sisäinen kriitikkoni on mennyt nukkumaan (=en vaan osaa), mutta levy on ostamisen arvoinen. Samaa ei voi sanoa monesta nykylevystä. Ilmaiset MP3:t ovat laskeneet musiikkitallenteiden todellisen arvon reilusti alle sen 20 euron jota niistä pyydetään, mikä minun kohdallani on saanut aikaan sen että musiikin ostaminen waretuksen asemesta on ennen kaikkea tuen osoitus artistille, jonka musiikista pitää, ei enää tapa saada haltuunsa musiikkia. Niinpä olenkin ostanut tänä vuonna vain neljä levyä, kaikki kotimaisia.

Olen aiemmin kirjoittanut miten blogin ei tarvitse olla jossakin tietyssä muodossa ollakseen blogi. Hyvä esimerkki on Mahlanjuoksuttajan studiopäiväkirja. Nollapiste on muutenkin sikäli omalaatuinen bändi, että se kertoo koko ajan tarinaa itsestään sarjakuvien ja studiopäiväkirjojen muodossa ja on dokumentoinut myös musiikillisen kehityksensä Diu Dau tapes -kaseteille, joita fanitan armotta. Kaiken roskan seassa on paljon helmiä, jos ei muuten niin biisien nimet ainakin ovat loistavia, kuten Teemasävel elokuvasta "Vittu mie tiesin". En tiedä yhtään toista bändiä joka dokumentoisi tekemisensä näin laajasti, sekä faktan että fiktion keinoin.

Kiertuesarjakuvasta on saatavana painotuotteen lisäksi kokonaan erilainen, luonnosmainen nettiversio: Hadjingin Sanomat, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 sekä Hastler osat 7, 8, 9, 10 ja 11. Nettiversiokin on hauska, vallankin jos on itse soittanut joskus jossakin bändissä, keikkaillut ja äänittänyt. Minulle se toi mieleen sen yleisen levottoman läpänheiton ja väsymyksentäytteisen tunnelman joka keikkamatkoilla vallitsi. Soitin siis bändissä vuosikymmen sitten. Bändi hajosi musiikillisiin kaksimielisyyksiin. Ei kun ei enää jaksanut keikkailla ja olimme loppujen lopuksi liian huonoja mihinkään menestyväiseen elämäntapaan. Teimme yhden omakustanne-EP:n omalla levymerkillä, ja lätty sai sen verran radiosoittoa että sain vähän Gramex-korvauksia.
En tiedä paljoa, täytyisi rimpauttaa Gramexiin. En uskalla, koska olen rikollinen (mutta ilman sitä hölmöä välilyöntiä kysymysmerkin edellä).

Testasin äsken joulupukin tamineita. Parrassa oli jotain vikaa, koska leukaani alkoi kutittaa. Eikä vain vähän, vaan se oikein syyhyää ja sitä tekee mieli raapia vimmatusti. Ehkä parta on valmistettu lasivillasta.

8.12.05

Kierrätyspakko IV

Kasvissyöjät ovat raakoja.

Kasvissyöjät tappavat ruokansa elävältä. Julmaa!

Syö lihaa, se auttaa pahaan mieleen!

Kierrätystä III

Kaupunkimaastohousut sopivat urbaaniin ympäristöön.

Kaupunkimaasturitkin sopivat. Niillä pääsee eri paikkoihin kuin raitiovaunuilla, koska ne eivät ole kahlittuna kiskoihin. Se oli sellainen kielikuva. Oikeasti raitiovaunut ovat kiskoilla vapaaehtoisesti. Muu olisi eläinrääkkäystä. Tai mekaniikan rääkintää, sama asia. Se ei ole ollenkaan sama asia.

Kierrätettyjä kirjoituksia osa II

Tällä hetkellä minua naurattaa sana töhnä. Missä välissä tahna muuttuu töhnäksi? Entäs hammastahna ja hammastöhnä? Me emme tiedä. Me emme koskaan tule tietämään. On asioita, jotka ovat ikuisesti kokemuspiirimme ulkopuolella. Ihminen on niin mitättömän pieni maailmankaikkeuden äärettömyydessä. Silti ihmistä vituttaa jos piparit jäävät uuniin liian pitkäksi aikaa ja niistä tulee pahan makuisia.

Kierrätän muualle postittamaani materiaalia, I

Oisko siistii jos myis huuto.netissä neutronitähteä ja panis siihen että "toimituskulut ostajalle". Vois tulla kallis lasku huutajalle, kert neutronitähti on aikas painava.

Toisaalta se mahtuu sitten melkein olohuoneeseen. Sitten voisi sohvan nurkasta ihailla neutronitähden kuulalaakerimaisen sileää pintaa.