25.11.05

Tiu tau

Jee, Tulkulla on blogi!

Jee sillä varauksella että tämä on se sama legendaarinen Tulkku joka kirjoitteli sinne tänne nettiä ensikännikokemuksiaan ja muita mieleenjuolahduksiaan. Harvoin sitä netissä lukee mitään, joka oikeasti saa nauramaan vedet silmissä, mutta Tulkun jutut ovat saaneet sen aikaan monta vuotta sitten. Tyyli kyllä vaikuttaa samalta kuin sillä muinaisella Tulkulla. Panen blogin seurantaan.

Kirja-kauppa-reissuja

Eilen kärsin Suomalaisessa kirjakaupassa kahdesti, kummallakin kerralla eri toimipisteessä. Kauppakeskuksessa sijainneessa myymälässä alkoi kanta-asiakastilaisuus, ja tavalliset asiakkaat hoputettiin kassojen kautta ulos. Myymälän uloskäynnin läpi kävellessäni iskin otsani rullattavaan metallikehikkoon niin että rämähti. Kehikko oli laskettu yläasennostaan alaspäin kai antamaan viesti että myymälä on nyt tavallaan kiinni, eikä sinne sovi nyt tulla. Meinasin iskeä sitä nyrkillä takaisin, mutta hillitsin sentään itseni, koska en halunnut tarjoilla tapauksen nähneille ihmisille lisää ilmaista hupia. En sentään saanut aivotärähdystä, koska kehikko jousti.

Toisesta toimipisteestä ostin lisää kirjoja. Kassalla sain odottaa tovin, ennen kuin tiskin takana nyreillyt anorektikko-sijainen-mikälie sai kehotuksen toista asiakasta palvelevalta myyjältä ottamaan minun ostokseni vastaan. Maksoin kortilla. Korttini on yhdistelmäkortti, ja myyjät kysyvät yleensä aina kummalle puolelle ostos laitetaan, pankille vai luottokortille. Puolta ei kannata sanoa etukäteen, koska myyjät eivät kuitenkaan rekisteröi sitä ennen kuin laite niin kehottaa tekemään. Tämä myyjä, jonka lantion sarvet pilkistivät farkkujen vyötärön yli niin terävinä että pelkäsin hänen ihonsa menevän puhki, ei kysynyt mitään korttia höylätessään, joten aloin aavistaa pahinta. Sanoin "pankki", jolloin myyjä ilmoitti että nyt meni luottokortin puolelle ja yritti korjata asiaa. No eihän se tietenkään onnistunut, vaan katevaraus jäi voimaan. Näin on käynyt ennenkin, ja siitä on syntynyt yleensä vaivalloinen soppa.

No, asia ratkesi kun nyreikkö nouti paikalle oikean ja ammattitaitoisen myyjän, joka hyvin ystävällisesti ja asiantuntevasti lupasi korjata asian ja soittaa minulle huomenna kahdentoista maissa kun varaus on saatu poistettua. En näyttänyt harmistustani hänelle ollenkaan, sillä sain osakseni ammattitaitoista ja hyvää asiakaspalvelua - ongelmatilanteissahan se mitataan. Sitäpaitsi kiva asiakas saa parempaa apua ongelmissa kuin ärtyisä asiakas, joten kivuus kannattaa. Minun kivuuteni tosin loppuu heti jos ongelmia ei saada ensiyrittämällä ratkaistua. Silloin aloitan tiukan mutta ystävällisen hyvitysten tinkaamisen. Se taktiikka toimii.

Edit: Soittivat ja kertoivat, että asian tila ratkeaa vastaa maanantaina. Jippii. Yksi asia lisää muistettavaa.

24.11.05

Joustamisesta

Olen viime aikoina miettinyt sitä, mitä talouden ja organisaation tehokkuudella tarkoitetaan, ja mikä tehokkuudeksi mielletään. Jostain syystä monet tuntuvat luulevan että tehokkuus on sitä, että tehdään kamalalla tahdilla hirveästi töitä. Asenteen perustalla lienee kummallinen löysät pois -mentaliteetti, joka on peräisin vuosisadan vaihteen tehdastyöstä ja jota halutaan soveltaa sielläkin missä se ei toimi. Muutenkin tuntuu siltä, että kun puhutaan työstä ja työnteosta, taustalla vaikuttaa vanhentunut mielikuva monotonisesta tehdastyöstä tai ojankaivuusta.

Tehokkuus ei ole ankaraa duunin painamista niska limassa, vaan asioiden saamista aikaan mahdollisimman vähin resurssein, ja resurssien kapasiteetin hyödyntämistä pitkällä aikavälillä kestävästi. Sillä ei ole mitään tekemistä tuloksen repimisestä alimiehitetyn työntekijäjoukon selkänahasta. Sellainen ei ole pitkän päälle kannattavaa, ja näinollen se ei ole tehokasta. Todellinen tehokkuus on eleganttia ja sulavaa voimaa.

Tehokkuuteen liittyy olennaisena osana joustavuus, joka sekin ymmärretään väärin, ainakin jos kyseessä on työntekijän joustavuus. Yleensä luullaan, että työntekijän joustavuus on yksinkertaisesti sitä, että työntekijä tekee pidempiä päiviä kuin mitä pitäisi, pahimmillaan palkattomana ylityönä. Varsinkin ylemmät toimihenkilöt tekevät työuransa aikana noin 400 000 euron edestä palkatonta ylityötä. Olen sitä mieltä, että tällainen joustavuus on petollista, sillä se useimmiten paikkaa vain organisaation resursoinnin tai työvälineiden ongelmia. Jos työntekijöitä on liian vähän, tai vaikkapa tietojärjestelmien käytettävyys on huono, näistä aiheutuva tehokkuuden menetys korvataan tekemällä työtä yli normaalin tuntimäärän per päivä. Tällöin organisaation tehokkuutta syöviä seikkoja ei tunnisteta, eikä niitä päästä korjaamaan.

Minulla on hyvin tiukka linja lisä- ja ylityön suhteen, sillä olen huomannut, että kun sitoutuu tekemään päivässä sen 7,5 tuntia eikä tippaakaan enempää, joutuu työskentelemään
oikein ja järkevästi. Se jos mikä on tehokkuutta. Alkaa myös huomata hyvin selvästi ne asiat joihin hukkaantuu turhaan aikaa ja resursseja. Ne voivat olla yllättäviä juttuja, kuten vaikkapa 300 millisekunnin latenssiaika, kun tietojärjestelmään syötetään tietoyksikköä. Se ei kuulosta paljolta, mutta kun se kertautuu kymmeniä kertoja päivässä tuhansien työntekijöiden kohdalla, saadaan aikaan huomattavaa tehokkuuden menetystä. Ei tietenkään niin yksinkertaisesti, että latenssiajoista kertyy 2 tuntia odotteluun hukattua rahanarvoista aikaa per päivä, vaan siten, että järjestelmän käyttäjät lykkäävät järjestelmän käyttöä viimeiseen asti, keksivät oikoteitä tai tekevät asiat puoliksi valmiiksi, tai saavat aikaan huolimattomuusvirheitä, koska latenssiajan aikana mielenkiinto suuntautuu muualle. Tämä on paljon pahempi asia kuin mekaanisesti laskettu tunnin tai parin odottelu.

Kun työntekijät sitoutuvat tiukasti 7,5 tunnin työpäivään, sen tehokkaammaksi on organisaation pakko muuttua, koska heikkoudet paljastuvat niin raa'alla tavalla. Pitkällä aikavälillä organisaation tehokkuus kasvaa paljon, ja siitä hyötyvät kaikki.

17.11.05

Kolaa tätä

Hartwallin kilpailu, jossa 1 000 Pepsi-pullon etiketin koodit lähettänyt saa palkinnoksi Sony Vaio -kannettavan on osoittautunut yllättävän suosituksi. Monet menevät ja ostavat tuhat pulloa Pepsiä yhdellä kertaa, irrottavat etiketit, lähettävät koodit Hartwallille, ja myyvät pullot edelleen tai tyhjentävät ne ja vievät pullonpalautukseen. Pepsi-pullon kappalehinnasta ja jälleenmyyntiarvosta tai pullopantista johtuen tämän operaation seurauksena saatu Sony Vaio tulee maksamaan vain puolet siitä mitä se kaupassa maksaisi.

Kampanjan suosio on lyönyt Hartwallin ällikällä. Firmassa luultiin, että 1 000 etikettiin - tai ilmeisesti Hartwall kuvitteli, että 1 000 juotuun Pepsi-pulloon - yltäisi ehkä jokin koululuokka tai muu suuri ryhmä. Päättelen, että Hartwallin markkinointiosasto koostuu suureksi osaksi minun ikäluokastani eli kolmikymppisistä tai vanhemmista ihmisistä. Meidän nuoruudessamme tuhannen limonadipullon ostaminen kerralla olisi silloiseen ostovoimaan (tai vanhempien keskimääräisen ostovoimaan) nähden ollut suuri investointi, ja tähän harhaan taisi Hartwall langeta.

Nykyään Pepsin kohderyhmä 15-25-vuotiaat, ovat kuitenkin varakkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Nuorilla on rahaa, ja jos ei ole, niin Visallahan maksuaikaa saa, ainakin jos on täysi-ikäinen. Tiedonvälityksen nopeus ja tehokkuus on myös kasvanut kokonaan toisiin mittasuhteisiin kuin ennen. Ei tarvita kuin yksi henkilö, joka laskee Pepsi-pullon hinnan pantteineen suhteessa Vaion hintaan, ja kertoo sitten havaintonsa jollakin sopivalla foorumilla, niin tieto on päivässä saavuttanut 80 - 90 % kohderyhmästä. Tai ei sitä yhtäkään välttämättä tarvita, idea voi syntyä ircissä tai chatissä kollektiivisesti. Olisikin mielenkiintoista tietää miten Pepsi-idea on syntynyt. Se on yhtä kekseliäs kuin taannoin PAF:in tarjoamaa 20 euron ilmaista pelirahaa hyödyntänyt idea, jossa rahalla pelataan rulettia siten, että 9 euroa pannaan mustalle, 9 euroa punaiselle ja 2 euroa nollalle. Sillä tavalla voittaa vähintään 18 euroa aivan oikeaa rahaa, jonka voi sitten siirtää omalle tililleen. Ihan näppärää. Minä olen kyllä sitä mieltä, että jos haluaa voittaa uhkapelissä pitkällä aikavälillä, täytyy alkaa kasinon omistajaksi. Olen niin ärsyttävän tietoinen uhkapelien taustalla vaikuttavasta kasinolle edullisesta matematiikasta, että en kykene nauttimaan mistään ruletista tai muustakaan sattuman soitosta, ja mitään pokerissa tai black jackissa menestymiseen vaadittavia taitoja tai kiinnostusta minulla ei ole. Lotto on poikkeus, mutta se onkin minusta enemmän suomalaisuuteen kuuluva perinne kuin uhkapeli.

No, Pepsi-idea oli joka tapauksessa loistava. Internet on siitä mukava kapistus, että sen avulla voidaan panna kaikki kilpailut ja muut jutut välittömän vertaisarvioinnin kohteeksi, joten niiden ajatusvirheet kyllä löytyvät. Hykertelen ja opetan itselleni, että mistä tahansa asiasta voi löytyä hyödynnettävä porsaanreikä, kunhan vain jaksaa hieman tutkia ja laskea. Ja seurata netin hyödyllisimpiä keskustelupalstoja.

Edit: Pepsihamstrauksesta on blogikin.

11.11.05

Hyvää huomenta, herra Fermi!

Taivas oli töistä palatessa pimeä ja kirkas. Kotimatkalla kannoin kahta kauppakassia ja yritin löytää taivaalta Andromedan galaksia. En löytänut, valosaaste esti sen. Metsäpolulla hahmottelin sitten scifiromaanin aihion. Sen juoni käsittelisi pimeää energiaa ja vieraita sivilisaatioita. Ensin vähän taustatietoja:

Maailmankaikkeudessa on ilmeisesti painovoimaa vastaan toimivaa pimeää energiaa, joka saa maailmankaikkeuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla. Havainnot viittaavat siihen, että pimeä energia voittaa painovoiman vasta erittäin suurilla etäisyyksillä, ja on saanut yliotteen painovoimasta vasta hetki sitten (siis maailmankaikkeuden aikaskaalassa).

Jotkut keksijät ovat väittäneet keksineensä "vapaalla energialla" toimivia laitteita, jotka saavat käyttövoimansa tyhjästä. Oletetaan, että yhdessä niistä on perää, että joku onkin löytänyt tavan muuntaa pimeää energiaa normaaliksi energiaksi. Oletetaan, että tällainen laite toimiessaan lisäisi maailmankaikkeuden pimeän energian määrää samaan tapaan kuin tavallisen työn tekeminen lisää maailmankaikkeuden entropian määrää. Mitä enemmän pimeästä energiasta uutettaisiin tavallista energiaa, sitä enemmän pimeän energian määrä maailmankaikkeudessa kasvaisi, ja sitä helpompi pimeä energia olisi havaita.

Emme tiedä, onko maailmankaikkeudessa meidän lisäksemme muita sivilisaatioita, emmekä näin ollen sitäkään, millä kehitystasolla ne ovat. Emmekä sitä, miten todennäköistä elämän syntyminen on, ja miten todennäköistä on elämän kehittyminen teknologiseksi sivilisaatioksi. Saattaa olla, että teknologisen sivilisaation kehittymisen todennäköisyys on erittäin pieni, jolloin olemme ehkä yksin maailmankaikkeudessa. Jos todennäköisyys on edes pienehkö, emme ehkä ole yksin, sillä jo omassa galaksissamme täytyy olla niin suuri määrä planeettoja että joillakin niistä on täytynyt kehittyä suurin piirtein meidän tasollamme oleva sivilisaatio. Jos älykkäät sivilisaatiot väistämättä alkavat rakentaa avaruusluotaimia ja asuttaa galaksia, ei vieraan sivilisaation kohtaaminen ole enää pitkän ajan päässä. Galaksin elinkelpoiset planeetat voidaan asuttaa 100 000 vuodessa, mikä on pelkkä silmänräpäys. Meitä 100 000 vuotta aikaisemmin syntynyt sivilisaatio olisi siis jo täällä meidän havaittavissamme. Mitä siis voimme päätellä siitä että emme ole löytäneet merkkejä vieraista sivilisaatioista? Toisin sanoen missä kaikki ovat? Tämän kysymyksen esitti fyysikko Enrico Fermi, ja se tunnetaan Fermin paradoksina.

Fermin paradoksia on yritetty selittää monin tavoin, mutta mikään selitys ei ole täysin tyydyttävä. Itse arvelen, että älykkäitä sivilisaatioita voi syntyä vasta kun maailmankaikkeus on tietyn ikäinen, ja juuri tämän ikäinen kun se nyt on. Toisaalta sivilisaation synty on sen verran epätodennäköistä, että kussakin galaksissa on tällä hetkellä korkeintaan yksi sivilisaatio. Sivilisaatiot kehittyvät suunnilleen samaa tahtia, kuin avaruuden mustasta pellosta yhtäaikaa nousevat oraat. Ne ovat kehitystasoltaan muutaman tuhannen vuoden päässä toisistaan, ja ovat juuri nyt sillä kynnyksellä että alkavat keksiä pimeän energian olemassaolon ja sen sovellutukset. Osa on jo keksinyt miten pimeää energiaa sovelletaan, osa ei aivan vielä. Koska sivilisaatioiden energiannälkä on rajaton, on pimeää energiaa hyödyntäville sivilisaatioille alkanut riemukkaat ajat. Energiaa on kaikkialla tarjolla, se on sisäänrakentunut maailmankaikkeuden olemukseen ja hyödynnettävissä kaikkialla. Näiden sivilisaatioiden energiankäyttö kasvaa eksponentiaalisesti. Mutta koska pimeän energian muunto tavalliseksi energiaksi lisää pimeän energian määrää - kenties sellaisesa muodossa ettei sitä voi enää hyödyntää - alkaa pimeän energian vaikutus maailmankaikkeudessa tulla yhä helpommin havaittavaksi. Se taas aikaistaa sitä hetkeä jona muut sivilisaatiot havaitsevat pimeän energian ja alkavat hyödyntää sitä - mitä voimakkaammin pimeä energia vaikuttaa maailmankaikkeudessa, sitä alkeellisimmilla havaintovälineillä se voidaan havaita. Pimeän energian keksimisen koko ajan helpottuessa sen löytävien ja sitä käyttävien sivilisaatioiden määrä alkaa kasvaa eksponentiaalisesti. Pimeää energiaa käyttämällä sivilisaatiot siis muuttavat maailmankaikkeuden olemusta ja näin epäsuorasti ilmaisevat olemassaolonsa toisille sivilisaatioille.

Tässä on sitten Fermin paradoksin ratkaisu. Vieraat sivilisaatiot eivät ole täällä, koska ne ovat kaukana, kehittyneet lähes yhtä aikaa meidän kanssamme, eivätkä ole vielä ehtineet tänne. Silti ne ovat täällä, ilmaisten tahattomasti olemassaolonsa pimeän energian kautta. Pimeän energian havaitseminen on ensimmäinen merkki, alkusoitto ja kauas kuuluva kumu, joka ilmoittaa ettemme sittenkään ole yksin. Meitä on monta, ja kaikki alamme tajuta sen yhtä aikaa. Maailmankaikkeuden miljardeissa galakseissa havahdutaan kosmiseen todellisuuteen melkein samanaikaisesti kuin valtavan herätyskellon soidessa.

Tästä täytyisi sitten punoa romaani. Nimenä olla vaikka Hyvää huomenta herra Fermi. Se kyllä kuulostaa jotenkin tutulta, onkohan se jo jonkin toisen scifiromaanin nimi?

(Merkinnän alussa oleva kuva on peräisin täältä.)

10.11.05

Kuunsirppi ja pajavasara

Tuosta numerojutusta tulisi hyvä meemi. Jokainen luettelisi muutamia mieleen jääneitä numerosarjoja, mutta ehtona olisi että ne löytyisivät netistä ja niihin voisi linkittää. Linkitys olisi tärkeää, tai edes joku selitys numeroiden viereen.

Mutta asiaan. Tänään juoksin oman matkaennätykseni, kuusi kilometriä. Sykemittarin ohjelma arpoi järjettömän korkeat keskitason sykerajat, mutta päätin kuitenkin ottaa rennosti ja juosta sellaista 135-140:n vauhtia, mikä olikin oiva valinta, koska en väsähtänyt kesken kaiken. Loppujen lopuksi suurimmat esteet lenkkikertojen ajallisen tai matkallisen pituuden lisäämisessä ovat psyykkisiä. Jos 5,5 kilometriä on mennyt ongelmitta kaksi viikkoa sitten, niin kyllähän kuusi kilsaakin sitten menee. En vain millään haluaisi kokea nöyryytystä, joka seuraa siitä kun huomaa ettei jaksakaan. Ehkä asetankin tavoitteeni siksi liian alas. No, juoksun loppuvaiheessa kilometrin jälkeen pääsin taas siihen nautinnolliseen meditatiiviseen tilaan, joka seuraa sopivasta rasituksesta, ja jota joutuu nykyään toden teolla jahtaamaan. Siinä tilassa tekee mieli sulkea silmät puoliksi ja jossa voi kytkeä pois kaiken turhan ympäristön havainnoinnin ja vaientaa siitä kirpoavat assosiaatioketjut. En haluaisi käyttää sanaa zeniläinen, joten en luonnehdi tilaa siten. Tuo oli ovela piiloluonnehdinta. Haluan käyttää sanaa tseniläinen. Ennen pääsin tseniläiseen tilaan helpommin, koska rasituin nopeammin. Nykyään joudun tekemään enemmän työtä sen eteen.

Ensi viikolla on ohjelmassa 7 kilometriä. Sekin tuntuu varmaan suurelta kynnykseltä, mutta ei sitten lopulta olekaan. Jos tämä lämpöaalto jatkuu, saatan juosta 10 kilometriä joulukuun lopulla. En kaipaa lunta ollenkaan juuri nyt. Mitä minä sitten teen kun tulee liian kylmää juosta?


Olen myös alkanut tutkailla ruokien energiasisältöjä, vaikka en ole ollenkaan ylipainoinen. Olen myös miettinyt erilaisia ruokavaliokokeiluja. Alan ymmärtää miksi jotkut liikunnan harrastajat vajoavat ortoreksiaan. Liikunnan vaiva ja siitä saatu ruumiillinen hyvinvointi alkaa tuntua sijoitukselta, jolle haluaa mahdollisimman hyvän tuoton. Ruumistaan ei halua millään tavalla vahingoittaa. Ei, tähän ansaan en lankea, vaan syön huomenna kahvin kanssa pullaa.

Täytyy myös muistaa, että edelleenkin minua ohitellaan, enkä minä ohita muita kuin kävelijöitä, joten ei tässä mitään urheilijoita vielä olla. Oli miten oli, nyt on ruumiissa
saanut olo, samanlainen kuin orgasmin jälkeen. Siunatut endorfiinit! Mitä minä tekisin ilman teitä? Varmaan murjottaisin enemmän ja levittäisin ympäristööni apeutta ja muuta tuomittavaa.

Endo(mo)rfiineista tuli mieleeni, että yskän kynsissä kouristeleva ystäväni sai lääkäriltä pullollisen etyylimorfiinia sisältävää yskänlääkettä. Etyylimorfiini muuttuu elimistössä morfiiniksi, ja morfiini hillitsee yskäkeskuksen toimintaa. Morfiini myös nukuttaa ja sillä on tunnetusti muitakin vaikutuksia, niinkuin ummetus, euforia ja addiktio. Niinpä lainasin viisi millilitraa kyseistä lääkettä ja otin sen yömyssyksi. Mitään erityisiä vaikutuksia en huomannut, mutta sinä yönä unet olivat epätavallisen eloisia ja pitkiä tarinoita.


Itse asiassa asiani oli aivan toinen, piti kirjoittaman asiantuntijuuden aiheuttamasta ylimielisyydestä, mutta säästin sen erilliseksi merkinnäksi. Heippa.

9.11.05

Numerojoogaa

Tämän merkinnän alkaminen alkaa tästä.

Kenties konekieliohjelmoinnin opiskelun seurauksena muististani on noussut joukko nelinumeroisia numerosarjoja, johin olen törmännyt elämäni aikana. Ne ovat seuraavat.
Onneksi mieleeni ei pakottaudu niitä enempää.

Tämän merkinnän päättyminen alkaa tästä. Tämän merkinnän päättyminen päättyy tähän.

Heksadesimaalipilkkusäännöt

Olen suhtautunut aika varauksellisesti Hesarin blogeihin ja pitänyt niitä turhakkeina ja huonoina, koska NYT-liitekin on huono julkaisu jota varten tuhansia puita on turhaan tapettu elävältä, mutta oikeastaan Lasitalon emäntä on hyvä blogi ja Retromania vallan mainio. Mikko Rimmisen runoista ja romaaneista olen pitänyt paljon, mutta miehen blogi on melkoista rimpuilua eikä jaksa kiinnostaa. Muutkin ovat sitä mieltä, sillä blogi roikkuu top 300:n tietämissä. Niin no. Tämäkin blogi roikkuu samoilla sijoituksilla, mutta tuota noin, se johtuu siitä että lukijakuntani on valikoitunutta. Niin sen täytyy olla.

Ehkä minun pitäisi alkaa blogata panemisesta niinkuin blogini kuvauksessa väitän tekeväni. Pelkkä kuvaus ei ole tuonut varmaan yhtään uutta vierailijaa, saati tilaajaa. Siis ei sillä että minua oikeasti sijoitukseni TOP-100:ssa kiinnostaisi, mutta kyllä nimenomaan sillä.

Olen ottanut tehtäväkseni jotain täysin turhaa ja hyödytöntä. Aloin opiskella kuusnelosen konekieliohjelmointia kuusnelosemulaattorilla. Se jäi aikanaan teinixinä tekemättä, koska en osannut ohjata oppimistani kunnolla. Nyt tiedän mitä se olisi vaatinut - runsaasti hakuteoksia ja järjestelmällisyyttä, joista mitään minulla ei ollut. Oman oppimisen ohjaaminen on taito jonka omaksumiseen minulla meni kauan. Luulen sen johtuneen siitä, että olin aina luokkani paras tai parhaiden joukossa, joten minun ei lukiossakaan tarvinnut miettiä opiskelutekniikkaa tai -tapoja. Yliopistossa sitten kyllä enemmänkin, ja se oli jonkinasteinen silmien avautuminen ja tyly mutta tarpeellinen herätys. Nyt olen todella kiinnostunut sekä jonkin turhan asian opiskelusta sen itsensä vuoksi, että myös oman oppimisprosessini seuraamisesta siinä sivussa. Kannattavampaa olisi ehkä opetella lisää Javaa, mutta siinä ei ole samaa revanssihenkeä kuin muinoin kesken jääneen ohjelmointikielen opiskelussa.

Kuusnelosen konekieliohjelmoinnin oppaita löytyy onneksi netistä, samoin melkein mitä tahansa oheis- ja oppimateriaalia asiaan liittyen. Nyt täytyy vain tutkia parhaat ja alkaa paukuttaa. Peruskoulussa ja lukiossa oppiminen tuntui yhtä yksinkertaiselta kuin hiekan lapioiminen, nyt se tuntuu enemmän leipomisen tapaiselta. Kaulitaan ja käännetään ja vaivataan kunnes pulla on valmis paistettavaksi.

8.11.05

Kert ihmiset on kaikki pohjimmiltaa hyvixii ja tollee

Suomessa on poikkeavan avoin turvapaikkalinja uutisoi Nelonen. Se houkuttelee maahan turvapaikanhakijoita Afganistanista, Somaliasta ja Irakista. Luonnollisesti nämä turvapaikanhakijat haluavat usein vaihtaa henkilötietonsa kokonaan toisiksi, ja maistraatit ovat suostuneet siihen tuosta vain. Aika outoa. Vaan mitäpäs tässä turhia epäilemään ja olemaan kamala ksenofobi, noissa maissa kun tunnetusti Al-Qaidalla ja ääri-islamilla ei ole minkäänlaista jalansijaa. Eikä nykyaikana tieto turvapaikkaolosuhteista kulje hetkessä maapallon puolelta toiselle. Ja vaikka kulkisikin niin eiväthän terroristit tajua sitä hyödyntää, kert ne on pahiksii ja pahikset on tyhmii, niinkö elokuvis. Minä tunnen väestötietojärjestelmää tietyistä syistä jonkin verran, ja voin sanoa, että sinne ei pitäisi olla virheellisillä tiedoilla yhtään mitään asiaa, sen verran tärkeä yhteiskunnan perusrekisteri se on. Vieraiden valtojen tiedustelupalvelutkin yrittävät ujuttaa väestötietojärjestelmään valehenkilöitä, mutta se on todella vaikeaa. Sitten tulee jostakin tunnetusta terroristien pesämaasta "turvapaikanhakija", joka haluaa yhtäkkiä muuttaa henkilötietonsa ja saa tehdä niin ihan tuosta vain. Käsittämätöntä! No, se antaa minulle hyvän syyn panna lainausmerkit sanan "turvapaikanhakija" ympärille.

Siis perkele, miten jotkut virkamiehet voivat olla noin idiootteja! Jos Ruotsi ja Norja, jotka ovat tunnettuja liberaalista maahanmuuttopolitiikastaan, eivät myönnä afgaaneille, somaleille ja irakilaisille oleskelulupaa, ei Suomenkaan tule sellaista myöntää. Joku tolkku täytyy maahanmuuttoasioissa olla, ja ääri-islamin uhka täytyy ottaa huomioon aina. Sen tajusivat aussitkin, miksei sitä ymmärretä täällä? Olisiko se niinku sellast pahaa rasismii?

Eikä uhka ole pelkästään islamistien terrorismi tai se että Suomesta tulee terroristeille turvallinen pesäpaikka ja rahankeruuareena. Uhka on myös se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei perustu järjelle ja realismille, Suomessa nousee äärioikeisto. Se ei minun kaltaiselleni sivarille ole ollenkaan hyvä asia. Varsinkin kun en satu vastustamaan edes pakkoruotsia, mikä tuntuu olevan jokaisen issäääänmaallisen suomalaisen velvollisuus. Olen sitä mieltä, että se joka ei opi "hyödytöntä" pakkoruotsia, ei opi "hyödyllistä" pakkosaksaa tai -ranskaakaan. Eksyin aiheesta. No, olkoon. Täytyy joka tapauksessa lisätä Jihad Watch tuonne blogilistaan.

The NGC - Tidier than the Messier Catalogue!

Tällä kertaa en voinut vastustaa englanninkielistä otsikkoa. Keksin sen lenkkipolulla, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun aivoni toimivat lenkillä millään tavalla. Sanaleikki on varmaan keksitty kymmeniä kertoja aikaisemminkin, mutta menköön. The NGC Catalogue luettelee tähtitaivaan kohteita, samoin kuin Messier Catalogue.

Vuosi sitten kyllästyin tämän kerrostalon pihan typeriin pallovalaisimiin ja tein ehdotuksen, että ne korvattaisiin valaisimilla, jotka suuntaavat kaiken valotehon maahan, eivätkä paahtaisi mitään taivaalle. Perustelin asiaa energian ja rahan säästöllä - ei ole järkeä valaista ylöspäin, kun ei siellä ole mitään valaistavaa, vaan samalla teholla saadaan suurempi hyöty jos valoteho kohdistetaan maahan. Ehdotukseni meni läpi. Todellinen tavoitteeni oli toinen, halusin vähentää valosaastetta edes vähän, jotta pystyisin kiikaroimaan tähtiä parvekkeeltani. Tilanne onkin parantunut. Valosaasteen vähentämiseen vetoamalla olisin leimautunut pelkäksi ituhipiksi enkä olisi koskaan saanut ehdotustani läpi, mutta hahaa, raha puhuu ja oveluus kannattaa!

7.11.05

Tyhmyyden ylistys

Minusta on aina riemastuttavaa, kun joku pässi tekee itsestään pellen netissä. Varsinkin kun pässi sattuu olemaan yritys. Oulun Työstökeskus tarjosi roppakaupalla hupia vuonna 2001, ja nyt tyhmäilyn on aloittanut firma nimeltä Ad-Lux. Minä toivon että Ad-Lux-jupakka jatkuu, jotta saisin viihdettä jatkossakin.

Mikä ihme saa yrittäjät kuvittelemaan, että yrittäjyys antaa mahdollisuuden ylimielisyyteen, häiriköintiin ja öykkäröintiin? En tiedä, mutta oikein hauskaa se aina on. Firmat eivät ilmeisesti tiedä mihin ryhtyvät kun alkavat spämmätä nyyssejä tai kirjoittaa myllykirjeitä nettitaitoisille kansalaisille.

5.11.05

Asiaa ulkoavaruudesta

Kaukana Jupiterin tuolla puolen leviää ulkoavaruus, tuo S-markettia isonpi paikka. Ei ole ihan pieni tämä ulkoavaruus, kalpenee hänensä rinnalla mahtava Tuurin kyläkauppakin. Mahtaa Vesa Keskinen:iä vituttaa sellainen. Vaan on oikein se, oppiipahan nöyrtymään inehmo luonnon edessä. Niin!

Kännykkä piippaa merkiksi. Uunissa muhinut lohi on juuri sopivaa, mutta valkoviini puuttuu, samoin punainenkin viini ja Alko on kiinni. Mitäs täs nyt sit enää. Jääkaapissa on 20 cl Savon Viinaa, johon olen liuottanut kokeeksi mustaviinimarjakarkkeja. Koe onnistui vain puoliksi. Väri muuttui, mutta litkusta tuli pahaa.

Dysleksis Kivi kirjoitti teoksen Seitemän velestä. Minna Can'th ei osannut kirjoittaa mitään. Tästä Immanuel Can't innostui lausumaan kuuluisan toteamuksensa "Et vaan osaa!"

3.11.05

Perintöveron poistaminen

Perintövero halutaan poistaa siksi, että muuten 15 vuoden päästä Suomessa on paljon maata, asuntoja ja muuta omaisuutta myytävänä. Suurimman osan suomalaisten varallisuudesta omistavat suuret ikäluokat, ja heidän kuollessaan heidän jälkeläisensä joutuvat tottakai maksamaan perintöveroa, sitä enemmän mitä suurempi omaisuus. Tällöin tapahtuu usein niin, että omaisuus on pakko myydä joko kokonaan tai osittain, jotta perintövero saadaan maksettua. Jos perintövero säilytetään, 15-20 vuoden päästä maata ja asuntoja saa halvalla.

Tietysti saattaa olla että yllä esitetty ajatusketju on vaillinainen, mutta johdonmukaiselta se silti vaikuttaa.

Betoninkylmät ydintalvijouluterveiset

Viikon viisikilometrinen on takana. Juoksin aivan yhtä hitaasti kuin ennenkin, mutta syke pysyi tavoitealueella eikä karannut liian korkealle, mikä tarkoittanee että kunto on noussut. Jeah! Jeah! Tiistaina söin lounaaksi kasvisaterian, ja lenkillä jalat tuntuivat todella heikoilta vaikka muuten ei väsyttänytkään. Tänään olin viisaampi ja söin lihaa, joten jaloissa oli voimaa normaalisti. Liha on hyvää ja sitä pitää syödä.

Pimeässä on mukavaa juosta, lenkkipolku on toki valaistu, mutta yleensä lähden juoksemaan vasta sitten kun taivas on pimeä eikä iltaruskosta ole jäljellä kuin aavistus. Polku kulkee suoraan läpi Talin aukean urheilupuiston, toisella puolella on golfkenttä ja toisella joukko jalkapallokenttiä. Jos taivas on kirkas, tähdet näkyvät hyvin, koska valaistus on sopivan vähäinen. Tiistaina bongasin Andromedan galaksin, jouduin kyllä kääntämään päätäni yli 90 astetta vasempaan pitkällä suoralla, mutta pysyin silti polulla enkä harhautunut ruohikkoon.
Pimeä kääriytyy ympärille ja valaisimet näyttävät tien mutteivät sen enempää. Juuri sopivan yksinkertaista.

Lenkkireitille antaa oman tunnelmansa tuo pitkä suora. Tunnelma riippuu siitä juokseeko suoraa pohjoiseen vai etelään. Etelään juostessa näkyvät Munkkivuoren kerrostalojen valot, kun taas pohjoiseen päin juostessa polun päässä hohtavat Pitäjänmäen teollisuusalueen eli Piimäen ja SysOpen Towerin valot. Munkkivuori on rauhallisempi näkymä ja Pitäjänmäki vilkkaampi, mikä vaikuttaa aina vauhtiin ja tunnelmaan. Koska haen lenkiltä sisäänpäinkääntynyttä, monotonisen miellyttävää olotilaa, juoksen yleensä kohti Munkkivuorta. Joskus koen nämä valot melkein ääninä, eräänlaisena sointuina tai ties minä, jotain synestesian esiastetta se varmaan on.

Minut ohitti viitisen juoksijaa, mukaan lukien mies joka juoksi, työnsi lastenvaunuja ja ulkoilutti koiraa yhtä aikaa). Minä en ohittanut ketään paitsi kävelijöitä.

Kuljin taannoin suuren ja kalliin maastoauton ohi ja ajattelin refleksinomaisesti, että kukahan mulkku senkin omistaa. Minua voidaan tietysti soimata kateudesta, mutta sellainen syytös ampuu ohi. Usein väitetään suomalaisten olevan kateellisia toisten menestyksestä (ja varsinkin nyt kun verotiedot on julkaistu), mutta se ei pidä paikkaansa. Eivät suomalaiset ole sen kateellisempia kuin muutkaan. Se mikä tulkitaan kateudeksi on usein etukäteisvarautumista siihen, että sieltä menestyneiden taholta on odotettavissa kyykytysyrityksiä ja vittuilua. En oikein osannut perustella tätä käsitystä itselleni, ennen kuin luin Lentävän juuston merkinnät yhteisöllisyydestä, ja eritoten sisäistetystä yhteisöllisyydestä. Jos vastoinkäymiset eivät ole yksityisasioita, ja surkimuksille osoitetaan paikkansa, ovat nuo paikan osoittajat väistämättä niitä menestyneempiä. Kaikki tietävät tämän, ja siksi menestykseen suhtaudutaan niin kyräillen.