17.8.05

Anaerobic - jumppaa hengitystä pidättäen

Täältä tullaan Tampere! Huomenna aamujunalla työhaastattelunomaiseen tilanteeseen, johon suhtaudun uteliaan kiinnostuneena, mutta en ehkä kuitenkaan kauhian innostuneena. Kaksi tuntia aikaa, ja takaisin Helsingin junaan. Siinähän se päivä meneekin. Ravintolavaunussa voi paluumatkalla sentään juoda olutta muovituopista.

Sonera lähestyi kirjeitse ja houkutteli tekemään Etusopimuksen. Luettuani ehdot irtisanoin Soneran kännykkäliittymän heti. Tuskinpa sentään sitoudun johonkin hintavaan liittymään, jossa sopimusjakso kestää vuoden eikä siitä saa irtautua kesken kaiken. Lisäksi minun kännykkälaskuillani Etutasoni olisi Perustaso, josta ei heruisi alennuksia juuri ollenkaan. Olkoon, vaihdoin halvempaan.

Asiakkaita reilusti menettävä Sonera on selvästi epätoivoinen, koska joutuu kehittämään moisia hämäyskikkailuilta vivahtavia näennäisetuuksia. Soneraa vaivaa Keskotauti. Kumpikin yritys pyörii omissa mehuissaan ja pulauttaa toisinaan kuluttajille jotakin säälittäviä ja ennen kaikkea palveluita. Soneran Etusopimus on yhtä tyhmä idea kuin Plussa-kortti. K-kaupat ovat kalliita ja Citymarketit jo ulkoasultaan luotaantyöntäviä.

Kirjoitusvireeni on häipynyt, koska olen osallistunut muutamaan kiivaaseen väittelyyn ja riitaan keskustelupalstoilla. Kunnon turnajaisten jälkeen omien ajatusten kirjoittaminen ilman mitään laukaisevaa ärsykettä on tahmeaa, ja ajatuksetkin yksinkertaisia.

Minulla oli tuttava joka saksanopettajan kysyessä jotakin alkoi raapia hampaitaan ja mutisi "Ich weiss es nicht, ich putze meine Zähne". Se ei liity tähän mitenkään.

8.8.05

Puu on syytön

Saaristo elää vilkkaasti vain kesän korkeimman hetken, heinäkuun, minkä jälkeen toiminta hiljenee. Kesässä on vain muutama pysähtynyt hellepäivä jolloin ilma väreilee kimmeltävän Suomenlahden yläpuolella ja elämä on leppoisaa. Elokuun alussa on syksyn tuntu, ilma on kirkas ja rannalla seistessä mieleen putkahtaa lause "taas se alkaa se arkinen aherrus". Isoäitini sanoi aina niin koulun alkaessa hiukan voivotellen, mikä ärsytti minua.

Mustikoitakin saarten metsissä olisi ja sieniä. Sillä mielellä menin viime viikonloppunakin saareen, ensimmäistä kertaa marjastus-sienestämään sitten lapsuuden. Kolmenkympin tuolla puolen aivot nyrjähtävät uuteen asentoon ja ennen tylsät puuhat alkavat vaikuttaa järkeviltä ja vaivan arvoisilta. En kerännyt mitään, sillä hajotin selkäni lenkillä ja kärvistelin noidannuolen iskemänä koko lauantain. Lienee välttämätöntä mennä kuntosalille vahvistamaan vatsaa ja selkää, muuten juoksemisesta ei tule mitään.

Lämmitin saunaa, ja laskin huvikseni puukalikan tiiviit vuosirenkaat. Niitä oli noin 140, ja kalikassa ei edes näkynyt puun ydintä, joten puun on täytynyt olla paljon tuota vanhempi. Nykyisin näkee paljon puuta, jonka vuosirenkaat ovat harvassa lannoituksen vuoksi. Puu kasvaa nopeasti, muttei ole kestävää. Mietin, olisiko järkevää perustaa erikoispuuta myyvä yritys. Etsisin ja myisin laadukasta puuta erityistarkoituksiin, kuten soitinrakennukseen tai erityisiin rakennuksiin. Tarinan mukaan Japanista tultiin Suomeen hakemaan shintotemppeliin pilaria tai kurkihirttä, sopiva suuri ja vanha mänty löytyikin. Se myytiin halvalla ja laivattiin Japaniin, jossa se myytiin hirmuisella hinnalla temppelille. Ajatukseni mukaan ostaisin maanomistajilta uniikkeja puita ja puulajeja, varastoisin ja kuivaisin niitä oikealla tavalla ja myisin sitten kalliilla puusepille, rakentajille ja soitinrakentajille. Melkoista verkostoitumista se vaatisi, myös kansainvälisesti. En tiedä puukaupasta yhtään mitään, mutta senkin voisi oppia. Haaveilin löylyissä myös synteettisestä puusta, jossa olisi puun hyvät ominaisuudet, mutta joka ei kostuisi, lahoaisi, kutistuisi tai kieroutuisi.

Paluumatkalla kadotin silmälasini yhteysalus Teklaan. Minulla on aurinkolasit, joissa on silmälasien linssit, joten laitan silmälasit aina koteloon kun vaihdan aur'lasit päähän. Laitoin kotelon repun sivutaskuun, mutta en kiinnittänyt taskun vetoketjua kunnolla. Niinpä lasit luiskahtivat huomaamattani kannelle. Vasta maissa huomasin lasien pudonneen, mutta Tekla oli jo ehtinyt lähteä. Pelkäsin jo, että lasit olivat liukuneet mereen. Vähäisestä tuulesta huolimatta merenkäynti oli ollut aika kovaa, niin kovaa että vieressäni istunut mies totesi "Mitäs tää on, onks nää maininkii?" Maininkeja tosiaan, ja suoraan kylkeen, joten alus kallisteli sivuttain kymmenisenkin astetta. Onneksi miehistö oli löytänyt lasini jo maissa ennen lähtöä uuteen reissuun, mutta menee pari päivää ennen kuin lasit tulevat postissa. Se ei haittaa, sillä minulla on varalasit, jotka ostin varsinaisten lasien kanssa samaan aikaan kun en osannut päättää millaiset kehykset haluan. Olin jo aivan unohtanut ne. Nämä ovatkin aika kivat paksusankaiset kakkulat. Mainiota että huolimattomuus osoittautuukin onnenpotkuksi.

3.8.05

Googlesta kokkelia

Äh, en löydä millään artikkelia, jossa käsitellään evoluutiota, kreationismia ja älykästä suunnittelua. Google-hakukaan ei auta, sillä muistan vain artikkelissa olleen maininnan iranilaisesta imaamista, joka vielä 60- tai 70-luvulla vaati kouluopetuksesta poistettavan maininnan maapallon pyöreydestä, se kun ei ollut islamin mukaista. Artikkelin kirjoittajalla oli muistaakseni venäjänkielinen nimi, mutta se ei ilmeisesti ollut Ilja Prigogine. En edes muista mitä kautta artikkelin löysin.

Tällaisissa tapauksissa Googlesta ei ole paljoakaan apua. Hermot menee.

Lapuan kulttuuritoimesta sain apua, mutta ihan toisessa asiassa. Minulla on vanha urkuharmooni, jossa lukee "Patentti. Jaakko Hissan urkutehdas, Lapua. Työnj. W. Sillanpää. Patentti." En ole löytänyt googlaamalla tieto tehtaasta, enkä kirjastostakaan, joten kirjoitin Lapuan kulttuuritoimeen. Sieltä tulikin vastaus, urkujen valmistuksesta on tietoa Lapuan historia 2 -teoksessa. Lainaan sen sitten, katsotaan mitä löytyy.

Edit: Lisätty harmoonin tekstiin vahingossa pois jäänyt "Lapua", jotta yhteydenotto Lapuan kulttuuritoimeen kuulostaisi loogiselta. Mutta miten Pohjanmaalla valmistettu harmooni on päätynyt Tytärsaareen ja sieltä edelleen Pyhtään Kaunissaareen? No veneellä varmaan, mutta eikö harmooneja ole valmistettu lähempänä Kaakkois-Suomea? Entisaikaan tavaroiden kuljetus lienee ollut hankalampaa.

2.8.05

Kuulumisia aphelistä

Kesä sujuu, vaikkakin jo ylikukkineena ja ruskehtavana. Loma sujui kellottomassa ja kalenterittomassa tilassa Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa ja sen kalastajakylissä oleillen. Komeita taloja ja hienoa vanhan ajan puurakentamista. Komeimmat talot on rakennettu aikanaan pirtun salakuljetuksesta saaduilla rahoilla, tottakai.

Kansan vaurastuminen näkyy valitettavasti siten, että kylänraitilla murisee huvikäytössä mönkijöitä ja karmein näky oli alle kymmenvuotiaan kuljettama liekkitankkinen uliseva chopper-mopo. Kiinalaiset polttomoottoriajoneuvot ovat halpoja, mutta sellaisen kuljettaminen saareen on jo hieman öyhöttävää. Onneksi mopo katosi kujilta heti juhannuksen jälkeen. Minä kesä- ja mukavuusekoilijana käytän kuvassa näkyvää keltaista polkupyörää. Mukavuusekoilu on sitä, että ekoillaan niin kauan kun se on helppoa ja vaivatonta. Muuten poltetaan fossiilisia polttoaineita ja iloitaan siitä että Peak Oil ei ole tullut ihan vielä.

Paikallislehden liitteessä arvosteltiin miesten takapuolia. Naisten takamusten pisteytys olisi sovinismia, mutta miesten perseiden rankkaus on tietenkin leikkimielisyyttä. Tästä voisi vääntää jonkin itsestäänselvän tasa-arvopohdinnan, mutta menenkin henkilökohtaisuuksiin ja puhun itsestäni. Perseasia koskettaa minua, koska lenkkeilyn myötä tunnen kuinka takamukseni muoto on muuttunut, jotenkin korkeammaksi ja pidemmäksi. Mihin tämä johtaa?

Viikon verran maalasin kotitaloani, vuonna 1938 vähävaraisen kirvesmiehen itselleen rakentamaa kaksikerroksista puutaloa. Sitä ei ole koskaan peruskorjattu (tai peruspilattu, kuten Panu Kaila sanoisi), joten ilmankos se onkin niin hyvässä kunnossa. Öljymaali levittyi hyvin ja tuoksui sille teini-iän kesälle, jolloin maalasin samaa taloa edellisen kerran, farkkushortseissa tellingeillä keikkuen. Tällä kerralla minulla oli työvaatteina vahnat purppuranpunaiset verkkarit 70-luvulta, sininen kireä trikoopaita ja tukkaa suojasi maaliroiskeilta Finlandia-samettilippis. Olin sellaisen vajaaälyisen peräkammarin pojan näköinen, mutta eipähän tarvinnut tehdä ensivaikutelmaa keneenkään. Teinikesänä luin veljen kanssa iltaisin Sormusten herraa. Koska meillä oli teosta vain yksi kappale, olimme jakaneet lukuvuorot kymmenen minuutin tarkkuudella, jotta kumpikaan ei ehtisi (voisi) lukea toista enemmän päivässä. Veljeni oli kuitenkin varastanut lukuaikaa jotenkin niin, että hän oli aina minua parikymmentä sivua edellä. Meillä oli sopimus, ettei hän paljastaisi juonta edes vahingossa. Hän paljasti juonen vahingossa, tai sen tärkeän faktan että Klonkku putoaa Tuomiorotkoon.

Ostin tarjouksesta itselleni Panu Kailan Talotohtorin, koska kyllästyin lainaamaan sitä kirjastosta, ja ajattelin kuinka edes Wikipedia ei kykene korvaamaan kunnon tietokirjaa. Valaiseva oli Kailan toteamus, että ennenkin rakennettiin huonosti, mutta huonot rakennukset ovat sortuneet tai ne on korjattu, ja jäljelle ovat jääneet vain parhaat. Se kannattaa pitää mielessä myös silloin, jos kiinnostuu ekorakentamisesta. Ei kaikki nykyeko ole mitenkään laadukasta, kestävää, terveellistä tai edullista. Aika näyttää. Itse suosin perinteisiä puutaloja, koska olen sellaisessa kasvanut ja elänyt hyvin kauniilla 20-30-luvulla rakennetulla panimotyöläisten asuinalueella, joka on suurelle yleisölle tuntematon, mutta aivan Tampereen Pispalan veroinen.

Kotikaupunkini väestön keski-ikä kasvaa. Väestörakenteen muutosta ei huomaa katukuvassa, vaan siitä, että kaupungille on ilmestynyt vähitellen erinäisten järjestöjen puuhaamia muistolaattoja ja patsaita. Mennyttä aikaa on hyvä muistella.

---

Bush haluaa tuoda ID-oppia kouluihin. Ilmiö tullaan näkemään Suomessakin. Olen poistanut aseestani varmistimen.