31.3.05

Likavedestä tulee huonot löylyt

Otsikko ei liity kirjoituksen aiheeseen mitenkään, mutta jatkaa edellisen merkinnän saunasarjaa. Seuraavan postauksen otsikoksi olen harkinnut "Piiskaavat itseään puiden oksilla".

Golden Google -ehdokkaat on julkistettu, meni sekin dedis kokonaan ohi silmien tässä täydellisessä mutta lyhytaikaisessa erossa blogistanista. Tällaiset äkilliset etäisyyden otot tuntuvat olevan luonteelleni ominaisia. Ensin musiikkielämä (kaksi vuotta lähes täysin ilman musiikin kuuntelua), sitten töistä opintovapaus (neljä kuukautta) ja blogistanin huomiotta jättö (noin kuukausi). Ajanjaksot irtiotoissa näemmä lyhenevät, trendi on siis muuttumassa kiihkeärytmisemmäksi.

Parppein kommenttiosastolla keskusteltiin koulutusaloista, työllisyydestä, kääntäjien virheistä ja hitsaustaidosta verrattuna akateemiseen koulutukseen. Tottahan se on, että käännöksille on helppo irvailla ja manuaaleista löytää joskus pöljyyksiä, mutta se ei ole niin vakavaa. Tekstityöläisen virheet ovat näkyviä ja saattavat naurattaa tai tarjota pilkkaajalleen ylemmyydentunnon aiheen, mutta hitsaajan virheet ovat piilossa ja yleensä tappavat ihmisiä.
Silti työhönsä tyytyväisimpiä ihmisiä joita tunnen ovat kolme konepajan omistajaa, jotka värkkäilevät tilausten ohessa itselleen ties mitä mukavaa. Kuten pihakeinun ruostumattomasta teräksestä. Se on jykevä, tukeva eikä lahoa. Kiikkuukin juoheasti ja kitinättä kuulalaakerien ansiosta.

Lapsuuden kotikaupunkini oli teollisuuskaupunki, jossa metallintyöstötaito oli kunniassaan. Kuten myös oveluus, oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Tehtaan pajalta - ja niitä Tehtaita ja pajoja oli useita - varastettiin metallia jotakin vapaa ajan tarvekalua varten, oli askartelun kohteena sitten kalansuomustin tai kymmenmetrinen vene. Olen todella nähnyt tuollaisen ruostumattomista teräslevyistä, kokoon hitsatun veneen, eikä niitä levyjä ole mitenkään ihmeemmin taivuteltu kauniin virtaviivaisen kaareviin muotoihin. Niinpä vene näyttää valtavalta puolen litran maitopurkilta. Keula on tosin hieman monimutkaisemman muotoinen kuin maitopurkin yksinkertainen kiila, tämä keula näyttää ylösalaisin käännetyltä Stealth-hävittäjältä. Perä on kyllä täysin suora pudotus, ja tyyliin sopii että ohjaajan penkki on muovinen oranssi perusbaarituoli, joita näkee missä tahansa keskikaljakuppilassa. En tiedä mistä moottorin on peräisin, mutta tehoa siinä täytyy olla, jotta moinen merihirviö edes lähtisi liikkeelle.

30.3.05

Heitä vettä kiuas'lle

Jos vaikka lakkaisi taivuttamasta sanoja ja liittäisi vain niiden päätteen suoraan niinkuin otsikossa.

Tauon aikana tapahtunutta: muutama suuri henkilökohtainen voitto ja kiirettä. Minua yritettiin rekrytoida toisen yrityksen palvelukseen suoraan, ei tarvinnut edes hakea minnekään. Pienet ovat piirit, tällä alalla kaikki tuntevat kaikki. Kävin sitten haastattelussa ja psykedeelisissä testeissä, jotka olivat kyllä kaikkea muuta kuin mitä odotin. Vain yksi testi koko kuusituntisen rupeaman aikana oli mielestäni aidosti jotakin relevanttia mittaava, se eräänlainen aidosti vaikea organisointitehtävä. Mukana oli myös täyttä tuubaa, kuten Rorschachin musteläiskätesti, jota ei edes ollut vastaanottamassa psykologi vaan tulkinnat oli kirjoitettava paperille. Minulla oli unen puutetta, minkä vuoksi musteläiskät olivat melko...noh...eläviä. näin yhdessäkin läiskässä niemennokassa järven rannalla olevan maata puskevan härän, joka pieree taivaalle väri-ilotulitusta. Kuvioiden täydennystehtävässäkin irtosi ideoita myös aika hyvin, naureskelin niille itsekin.

Haastattelukin oli, ja se oli kummallinen. Haastattelija innostui koulutusalastani ja kyseli siitä ties mitä yksityiskohtia ja alkoi sitten muistella omia matkakokemuksiaan. Itse työstä tai sen vaatimuksista emme jutelleet juuri ollenkaan.

Kirjoitustehtävässä "Minä itse" kirjoitin, kuinka ihmisen on hankittava sekä laaja humanistinen että luonnontieteellinen yleissivistys jotta voisi kutsua itseään sivistyneeksi. Seuraavassa tehtävässä en sitten tiennyt kuka on Ranskan pääministeri ja minkä maan uutistoimisto on AFP. Se siitä yleissivistyksen humanistispuolikkaasta, sen kyllä tiesin että elohopea ja rauta ovat metalleja. Ei kovin vaikeaa, mutta monet tehtävät todella olivat tätä tasoa. Ei siis ihme että loppulausunnon mukaan olin päättelykyvyiltäni huomattavasti keskitasoa ylempänä. Varmaan siltä näytti, koska tehtävät olivat todella helppoja, enkä sano tätä itsekehumielessä, toteanpahan vain tosiasian.

Loppulausuntokin oli oikeastaan löpinää, se ei juuri tukeutunut testien tuloksiin vaan perustui ilmiselvästi haastattelun luomaan vaikutelmaan. Voi niitä yritysparkoja jotka soveltuvuustesteihin liiaksi luottavat.

---

Kiire, tai oikeastaan työni henkinen rasittavuus, vie kirjoitusvireen ja unet ohenevat ja lopulta katoavat. Käy melkein kateeksi Lauraa, joka voi olla kuukauden Lapissa töissä ja samalla omassa rauhassaan.