24.2.05

Sähkö välkkyy, virukset lentävät

Tällaiset keväät, valot ja influessat. Sain jonkin virusinfektion, jonka seurauksena kädet ja jalat muuttuivat lyijynraskaiksi, hyvä kun pystyin kävelemään. Kuumetta tai nuhaa ei ollut, mutta kaikki ei ollut kohdallaan, ja sen tunsi hyvin selvästi. Jätin bloggamatta, ei vain huvittanut.

Tänään myöhästyin Lauran keikalta, koska minua revittiin kahteen suuntaan. Yhtäältä oli mukavaa olla työkavereiden kanssa illallisella, toisaalta taas suunnittelin jättäväni illan lyhyeen ja meneväni Feeniks-klubille. Luonnollisesti tällaisesta oli seurauksena pahuksenmoinen kompromissi.

Se puolikas minkä keikasta näin oli mainion rento, sitäpaitsi Lauran ääni kuulostaa livenä vielä paremmalta kuin levyllä. En ole ennen huomannutkaan, että pianisti voi tähyillä pianon kiiltävän edustan kautta mitä hänen selkänsä takana olevat muusikot puuhaavat. Ja jos Laura soitit alkupuolella jonkin Joni Mitchell -coverin, niin minä en hitto vie sitä ollut kuulemassa. Safari-klubin seinästä näkyy Eduskunnan lisärakennuksen seinä, joka näytti siltä että siellä hitsattaisiin, mutta lopulta tajusin että sehän heijastaa ohiajavien autojen valoja. Manneheimintietä pitkin kulki raitiovaunuja siniset kipinät virroittimesta vilkkuen. Ambulanssin vilkuissa oli sama sininen. Jazzjameja en ehtinyt enää jäädä kuuntelemaan, harmi sinänsä.

Bussista voi myöhästyä silläkin tavalla, että ehtii bussiin joka seisoo pysäkillä, ottaa kuskin vierestä aikataulun ja huomaa että bussihan lähtee vasta vartin päästä. Niinpä sitä käy pikadrinkillä viereisessä baarissa, ja kun tulee takaisin ja bussin lähtöön on aikaa viisi minuuttia, niin huomaa ettei bussia näy missään. Ei tietenkään, koska se on lähtenyt minuutti sitten, ja se napattu aikataulu on kesäaikataulu. Ilmeisesti ihan hämäysmielessä siihen kuskin viereen hollille pantu.

Päivän linkki: kasarihevin ilmentymä ruotsalaisesta Okej-lehdestä, jota teinixinä luin niinkö helvetin ahkerasti.

15.2.05

Sirontaa

Aurinko hehkui puiden takana hiilloksenpunaisena, oli kylmää ja tuulista kuin aina sellaisina koulupäivinä jolloin ohjelmassa oli luistelua tai hiihtoa. Luistinradalle oli pitkä matka, naama jäätyi kävellessä ja näpit nauhoja sitoessa. Suksia taas ei meinannut saada jalkaan, koska monojen pikku reikiin meni aina lunta, eivätkä siteiden vastintapit sitten mahtuneet koloihinsa. Aion joka tapauksessa ostaa kohta sukset, vaikka en ole hiihtänyt ainakaan viiteentoista vuoteen. Luistimetkin voisin ostaa, vaikka en ole koskaan oppinutkaan luistelemaan kunnolla.

Kun lähdin töistä, työpaikan ovisyvennyksessä oli nainen joka kulkee usein samalla bussilla, ikään kuin hän olisi odottanut minua. Lähden (tai lähdemme) aina samaan aikaan kotiin, ja kuljemme yleensä samalla bussilla kotiin, koska se on viimeinen bussi jolla pääsee kätevästi. Olemme töissä samassa rakennuksessa, mutta kuljemme eri ovista, joten kyseessä voi olla sattumakin, mutta silti vaistoni sanoo että hän oli siinä tahallaan vahingossa jotta näkisimme. Hän ei edes toimittanut mitään, ei ollut tupakalla tai muutakaan sellaista, kunhan vain oli. Olen nähnyt hänet siinä aikaisemminkin muutama päivä sitten, silloin kuljin pysäkille työkaverini kanssa, huomasin hänet siinä selvästi odottamassa jotakin ja moikkasin ohi kulkiessani.

Mutta eihän voi olla niin, että hän oli odottamassa minua. Se ei ole järkeenkäypää. Hänhän seurustelee. Pysäkillä hän valitti kuinka bussia joutuu odottamaan nyt kymmenen minuuttia. Ajattelin, että hän toivoo minun vastineeksi ehdottavan kahvilla käymistä ajan tappamiseksi. Mutta eihän sekään voi olla niin. En tosin pahastuisi vaikka nämä aavistukseni olisivatkin oikeita.

Bussimatka oli kyllä mukava ja hauska, en ole aikaisemmin kuullut hänen nauravan. Hänellä on tarttuva nauru. Enkä vieläkään tiedä hänen nimeään.

--

Ja sitten hyppäämme asiasta toiseen.

Harva asia on niin hölmö kuin hierarkkinen tiedostojärjestelmä. Silläkin pärjää siihen saakka kunnes joutuu käsittelemään suurta joukkoa toisistaan eroavia tiedostoja, joilla kullakin on omat ominaispiirteensä, mutta joille on silti tehtävä samat toimet. Esimerkiksi tilanne

  1. Kitkalutkutin A
    1. Pesu
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    2. Linkous
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    3. Kuivaus
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
  1. Kitkalutkutin B
    1. Pesu
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    2. Linkous
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    3. Kuivaus
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
On ihan mahdoton hallita hierarkkisessa tiedostojärjestelmässä tehokkaasti, jos Kitkalutkuttimia on monta, ja niiden käsittelyyn kuuluu enemmän työvaiheita kuin Pesu, Linkous ja Kuivaus, joiden osatyövaiheita on vielä enemmän. Tottakai niille voi luoda tuonkaltaisen hakemistopuu, mutta entäs jos haluaakin yhtäkkiä nähdä kaikki Kuivauksessa olevat Kitkalutkuttimet A-Z? Tai Möyhennyksessä olevat Kitkalutkutin A:t? Silloin täytyy käydä avaamassa jokainen hakemisto kerrallaan.

Paljon parempi ratkaisu tiedostojen hallintaan olisi näkymä, jossa tiedostoja voisi yksinkertaisin komennoin ryhmitellä haluamallaan tavalla, vaikka niin että tiedostolle annettaisiin nimiö eli labeli. Mutta sekin olisi rajoittunutta. Minä tarvitsisin kolmiulotteisen, visuaalis-taktiilisen tiedostonhallintajärjestelmän, kuin Rubikin kuution jonka voisi aina kääntää uuteen asentoon ja saada uusia näkymiä.

Ja tiedostojen siirtely sitten. Hierarkkisessa järjestelmässä sekin on tuskaa. Unelmoin koko kirjoituspöydän laajuisesta kolmiulotteisesta holografisesta projektiosta, jossa tiedostoja voisi marssittaa tilasta (koska hakemistoja ei olisi) toiseen komentamalla niitä puheella tai hiirellä kuin Napoleon tinasotilasjoukkoja. "Kaikki Vaivausvaiheessa olevat tiedostot, siirtykää Loppusilaukseen!" ja niin edelleen. Sitten näkisin kuinka kolmiulotteiset tiedostot siirtyvät pöydällä loppusilattavaksi. Tottakai pitäisi olla mahdollisuus myös ihan vain tarttua kiinni tiedostoihin, koska taktiilisuus on juhlaa. Hiiri ja hierarkkinen tiedostojärjestelmä on raivostuttavan rajoittunut. Ehkä se oli kova juttu 80-luvun alussa, mutta nyt kaipaisin jo jotakin muuta, jotakin todella mullistavaa.

Firma nimeltä TheBrain Technologies valmistaa kätevää ei-hierarkkista työkalua nimeltään Personal Brain. Se on eräänlainen muistilehtiö, jossa tietoyksiköt (ideat, osoitteet, kontaktihenkilöt, ihan mitä vain) voidaan liittää toisiinsa joustavasti. On Brainiinkin syötetyillä tiedoilla hierarkia, mutta sen lisäksi niiden välille voi luoda rinnakkaisia linkkejä. Kannattaa kokeilla, Brainista voisi saada erittäin hyvän tiedostojenhallintatyökalun.

13.2.05

Huudatuskohta

Justiinsa. Kun huuto.netissä kerrankin tulee vastaan yksi mainio kohde, jonka kertakaikkista pilkkahintaolemusta ei ole huomannut kukaan muu, ja sitä on kytännyt kolme päivää aikomuksena panna strateginen huuto viime minuutilla ja aikaa huutokaupan loppumiseen on tällä hetkellä puoli tuntia, niin eiköhän Soneralta kyrvähdä netti nurin tässä odotellessa niin ettei huuto.netiin sitten pääsekään huutelemaan. "Vika korjataan iltaan mennessä", kertoo Hesari. Ihanaa sellainen. Ulkonakin sellainen lumimyräkkä että ikkunanpielet vinkuvat. Kävin panemassa otsikon U-kirjainten päälle hatut ettei niihin kinostu lunta. Sitä on ikävä kaivella niistä pois, kun U on niin kapea ja korkea kirjain, ettei sinne oikein lumilapio sovi.

Eilinen ilta meni bileissä. On aina mielenkintoista mennä ystävän luokse ensimmäistä kertaa, varsinkin kun ei tunne vieraista ketään. Koskaan ei tiedä mitä odottaa, minulla on ollut muutamia hyviä ystäviä, joiden järjestämissä vastaavanlaisissa bileissä (siis sellaisissa joissa en tunne ketään etukäteen) on ollut erittäin epämukavaa ja kiusallista monista syistä, useimmiten siksi että muut tuntevat toisensa jotakin kautta. Silloin täytyy olla oikein oikein puhelias ja aktiivinen ja etsiä yhteisiä puheenaiheita ja niin edelleen, se on loppujen lopuksi tylsää eikä rentouta kunnolla niinkuin bileiden pitäisi. Ylittämättömästi pahinta ovat bileet, joissa vieraat yrittävät koko ajan hakea omaa sosiaalista asemaansa toisiin nähden, sen sijaan että vain olisivat. Sellaisissa bileissä kaikki ovat lopuksi aina tuhannen humalassa ja puhuvat toistensa ohi.

(Ei kännäämisessä mitään sinänsä vikaa ole, mutta maksimihuvin saavuttaakseen sitä täytyy harrastaa porukassa, jossa kaikki tuntevat toisensa hyvin.)

Nämä viimeöiset bileet olivat todella mukavat ja rauhalliset, oikein mukavia ihmisiä, jutustelua, hyvää syötävää ja hyvää musiikkia. Havaitsin, että Absoluuttisen Nollapisteen Muovi antaa periksi sopii mainiosti taustamusiikiksi. Lisää tällaista.

Tänään olen virittänyt Kokkarisen Traversen toimimaan numeropelin oikeilla säännöillä (linkin Traverse ei käytä niitä sääntöjä joita pitäisi). Nyt ratkaisu löytyy pika pikaa, muttei sentään aina.

Edit: Huuto.net toimii taas, juuri viimeisellä minuutilla. Vaan kohteen oli löytänyt yksitoista muutakin huutajaa, ja pilkkahinta-aspekti on kahdonnut.

11.2.05

Jännityksen ylläpitoa, osa II

Hulluja voidaan pitää jännityksessä myös siten, että järjestetään lottoarvontoja, joissa yhtä tiettyä numeroa ei tule pitkään aikaan, niinkuin Italiassa, jossa lottoajat saivat odottaa numeroa 53 kaksi vuotta.

Jännityksen ylläpitoa

Psykiatrian alalla toimiva ystäväni lähetti minulle sähköpostin, jonka otsikko oli "Miten hullua pidetään jännityksessä?". Postissa oli linkki saitille, jossa voi lukea sarjakuvamuotoista oma-apuopasta nimeltään The Secret of the Brain Chip, joka on tarkoitettu skitsofreenikoille.

Rekisteröidyin ihan uteliaisuuttani, ja sähköpostiin kilahti linkki jonka kautta sarjakuvaa pääsee lukemaan. Tosin vain muutaman sivun kerrallaan, sen jälkeen on odotettava viikko että pääsee lukemaan taas pätkän eteenpäin. Sarjakuva kertoo Paul-nimisestä valokuvauksen opiskelijasta, joka alkaa yhtäkkiä uskoa että hän on pahojen tiedemiesten tarkkailun alaisena, ja päätyy erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta hoitoon. Tarina on eurooppalaista laatusarjakuvaa ja erittäin on hyvin tehty. Jokainen jakso loppuu tottakai aina johonkin jännittävään kohtaan. Ensimmäistä kertaa lukiessani ärsyynnyin siitä ettei tarinaa pääse lukemaan kokonaan. Sitten tuumin, että eihän niitä jaksoja ole kuin kuusi, eikä kuusi viikkoa ole niin kovin pitkä aika.

Äsken huomasin, että jaksoja onkin kaksitoista. Toinen mokoma vielä jäljellä, ja tarina muuttuu yhä mielenkiintoisemmaksi. Nyt ärsyttää.

9.2.05

Fasismi muuntaa muotoaan

Tarkoitus oli Mean inspiroimana kirjoittaa strategisesta johtamisesta ja johdettavana olemisesta, koska satun olemaan sellaisesta kovin kiinnostunut ja alan käytäntöjä ja teorioita tunnen, mutta sitten luin Turun Sanomista jutun, jonka mukaan EVAn toimitusjohtaja Pentti Vartia oli ehdottanut äänioikeuden poistamista eläkeläisiltä. Alun perin Vartian juttu oli julkaistu Tieteessä Tapahtuu -lehdessä. TT:n jutun perusteella Vartia ei itse asiassa ehdottanut äänioikeuden poistamista tulonsiirtojen varassa eläviltä, vaan pelkästään mainitsi Friedrich Hayekin 35 vuotta sitten esittämän samansuuntaisen ajatuksen.

Raivostuin havaitessani, että tuolle Hayekin ajatukselle on valitettavasti nyky-Suomessa kaikupohjaa. On siis paljon kansalaisia, joiden mielestä demokratian romuttaminen on oikein, kunhan se perustellaan jonkinlaisella kuvitteellisella yhteisellä hyvällä. Valitettavasti Suomessa, toisin kuin Yhdysvalloissa, ei ole vielä oikein opittu hahmottamaan, että ihmisillä on tiettyjä perusoikeuksia, jotka ovat luovuttamattomia. Jos perusoikeudet hahmotettaisiin luovuttamattomuuden kautta, ymmärrettäisiin, miten vakava hyökkäys Hayekin ajatus on niitä vastaan. Samalla ymmärrettäisiin suuttua tällaisten ajatusten julkituomisesta, sen sijaan että niihin suhtauduttaisiin yhtenä mielenkiintoisena vaihtoehtona muiden joukossa.

Mitä yhteistä hyvää edustaa sellainen menettely, jossa osalta kansasta viedään äänioikeus? Se ei mitenkään voi edistää yhteistä hyvää, vaan vain tietyn valitun kansanosan hyvää, ja tämän kansanosan etujen mukaista on luonnollisesti pitää oma joukkonsa mahdollisimman pienenä. Seurauksena on koko demokratian vääristyminen ja lopulta romuttuminen. Kenellekään ei liene vaikeaa huomata, jos silkan kommunistisia tai fasistisia aatteita aletaan ajaa yhteisen edun nimissä, siis jos tietyn kansanosan äänioikeuden poistoa ehdotetaan (anteeksi, mainitaan "akateemisluontoisen keskustelun" nimessä) vetoamalla yhteiskuntaluokkaan tai rotuun. Nämä ajatukset tyrmätään saman tien, ja niitä ymmärretään paheksua. Niin paljon ettei kukaan järjissään oleva edes tuo niitä "akateemisluontoiseen keskusteluun".

Fasistinen ajattelu ei kuitenkaan ole kuollut, se on vain muuttanut muotoaan. Natsismi tai kommunismi ei ole mikään todellinen vaara. Aito, oikea ja todellinen vaara ovat fasistiset ajatukset, joita ei fasismiksi tunnisteta, koska ne tuntuvat liian tutuilta ja luonnollisilta. Nykyään on täysin luontevaa ajatella, että tuottamaton kansanosa olisi hävitettävä, tai vähintään sitä olisi rangaistava, minkä jälkeen yhteiskunnasta tulisi parempi paikka kaikille (paitsi niille tuottamattomille, mutta sehän nyt on sanomattakin selvää). 1900-luvun alkupuolella oli luontevaa ajatella samoin käyttämällä perusteena rotua tai vaikkapa kapitalistisuutta. Nykyajassa liikkuu täsmälleen yhtä voimakkaita ja kavalia fasistisia ajatuksia kuin milloin tahansa muulloinkin.

Sitäpaitsi jos kilpailukykyä ja hyvinvointia täytyy ylläpitää viemällä osalta kansalaisista äänioikeus, eivät kilpailukyky ja hyvinvointi ehkä olekaan oikeasti tavoittelemisen arvoisia tai sitten niitä tavoitellaan väärällä tavalla.

Lisäys 11.2. Jos jokin minua Natsi-Saksassa kiinnostaa, niin nimenomaan aika ennen Hitlerin valtaannousua ja tuossa ajassa liikkuneet fasistiset ajatustavat, jotka koettiin pelkästään luonnollisina, kenties hieman valitettavina "totuuksina", mutta luonnollisina yhtä kaikki.

8.2.05

Meemilaakson tarinoita

Meemi on ihan käsittämättömän typerä käsite, mutta todennäköisesti se johtuu siitä että minä olen typerä koska se on minusta tyhmä. Ja joka tapauksessa meemi on ymmärretty väärin ja siitä on tullut muotisana. Kuitenkin:

[X] Minulla on silmälasit. (On, kohta täytyy hankkia uudet)
[ ] Olen blondi.
[X] Tiedän ainakin yhden kaimani. (Hänet löytää googlaamalla, minuapa ei)
[X] Tiedän, missä on Kälviä. (Kälviä on verbi sanakirjassa, liittyy kälvinismiin.)
[ ] Olen kaksikielinen.
[X] Olen riippuvainen netistä. (Ollut jo ennen kuin WWW keksittiin, silloin oli vain Gopher ja pölö pölö...)
[ ] Olen riippuvainen huulirasvasta.
[ ] Olen riippuvainen.
[ ] Olen ainoa lapsi.
[X] Minulla on villakoiria sänkyni alla. (Hyödyllisiä otuksia, ne pitävät kaappien luurangot kurissa)
[ ] Asun omassa kämpässä.
[ ] Asun opiskelija-asuntolassa.
[ ] Seurustelen.
[X] Olen ainakin yhden bändin suuri fani. (Absoluuttisen Nollapisteen, mutta AN on parempi ideana kuin bändinä. Muovi antaa periksi -levyn jälkeen AN ei ole tehnyt mitään kiinnostavaa. Eikä sitä ennenkään.)
[ ] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat. (En ole lukenut yhtäkään. pitäisi kyllä.)
[ ] Mielestäni Johnny Depp on ihana. (En tiedä miltä Johnny Depp näyttää. Harhautan sanaleikillä, jotta tietämättömyyteni ei paljastuisi: Johnny Deppressio - press - depress -> pressio - depressio. No, antaa olla. Näyttelijöiden nimien tietäminen on joka tapauksessa rûûmismia.)
[X] Inhoan hernekeittoa. (Jos siinä ei ole tarpeeksi sattumia, muuten en)
[ ] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[ ] Inhoan pinaattikeittoa.
[ ] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[ ] Seuraan Kauniita ja rohkeita.
[ ] Olen mielestäsi kaunis. (Tietenkin olen mielestäsi kaunis ja komea, enkö olekin...silmäluomesi tuntuvat raskailta...haluat sulkea ne...olen mielestäsi kaunis...todella kaunis...komea kuin mikä...YTM:ien YTM...todellinen kreikkalainen jumala...maailman kuuluisin penismalli...)
[X] Olen pitkävihainen. (Totta helvetissä olen, mutta myös pitkä(lisää_tunne)).
[ ] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[X] Minulla on oma huone.
[ ] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[ ] Omistan lökäpöksyt.
[ ] Olen rokkari.
[ ] Olen poppari.
[ ] Olen hoppari.
[ ] Olen punkkari.
[ ] Olen hippi.
[X] Seuraan muotia. (Muoti seuraa kyllä minua, se on jotenkin reilumpaa.)
[ ] Meikkaan.
[x] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[ ] Minulla on lävistyksiä. (Olen lävistänyt lapsena alahuuleni etuhampaillani, mutta se oli vahinko ja reikäkin on umpeutunut näkymättömiin.)
[ ] Minulla on tatuointi. (Ei helvetissä ole, mikään ei ole niin rumaa kuin haalistunut "yksilöllinen ja persoonallisuutta ilmentävä" tatuointi, eikä mikään niin prolea kuin jokin tribaalihörhellys.)
[ ] Pidän Antti Tuiskusta.
[X] Pidän lapsista. (Ainakin joistakin yksilöistä ja yleisesti kyllä.)
[X] Pidän lapasista. (Lämpimistä)
[X] Tiedän, mikä minusta tulee isona.
[ ] Olin viime kesänä kesätöissä.
[ ] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[X] Asun pääkaupunkiseudulla.
[X] Olen ratsastanut hevosella.
[X] Pidän saunomisesta.
[X] Olen käynyt tänään suihkussa.
[ ] Mielestäni jätkän pitäisi käydä mieluummin armeija kuin sivari.
[X] Olen tyytyväinen nimeeni.
[ ] Osaan lasketella lumilaudalla.
[X] Minulla on ajokortti.
[ ] Poltan. (Poltan mitä? Tupakkaa, sulakkeita vai taloja?)
[ ] Olen absolutisti.
[ ] Vanhempani ovat eronneet.
[ ] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[ ] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[ ] Kuuntelen nyt musiikkia. (Ihme kyllä en)
[x] Olen yksin kotona.
[x] Tunnen ainakin yhden homon. (Kukapa ei tuntisi.)
[x] Olin uutenavuotena selvinpäin. (Sanoisin että selvyyskiintiön rajoissa.)
[ ] Olen käynyt discossa viimeisen puolen vuoden aikana.
[x] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[ ] Minulla on paljon kavereita.
[x] Olen onnellinen.
[ ] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.
[x] Tykkään jäätelöstä.
[ ] Olen lukiossa.
[ ] Onnennumeroni on 5. (Onnennumeroni on nêêppêrin luku)
[ ] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[ ] Minulla on sininen hiiri.
[ ] Minulla on musta koira.
[ ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[ ] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[ ] Todistuksessa minulla oli käytös 10. (En muista, mutta ekalla luokalla olin ensimmäinen joka jäi jälki-istuntoon. Yritin vielä lähteä kesken kaiken pois. Kotona valehtelin sujuvasti olleeni kaverini mäkiautoa katsomassa, mutta en ollut valehtelun onnistumisesta onnellinen.)
[ ] Juon monta litraa päivässä.
[ ] Pidän maidosta.
[ ] Olen allerginen eläimille
[ ] Olen allerginen ruoka-aineille.
[ ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.
[X] Tämä on tyhmä. (on on)
[X] Ulkona on pimeää.
[ ] Pelkään pimeää. (Enkä, pimeä on ystävä, koska silloin näkyy avaruus.)
[x] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[X] Meillä ei ole akvaariota. (On, mutta siinä on kaktusterraarioni, jossa kasvaa useita siemenistä kasvatettuja Lophophora williamsii ja Lophophora williamsii var. decipiens -yksilöitä ihan huvin vuoksi, ei siihen toiseen käyttöön.)
[ ] Meillä on iso talo.
[ ] Asun omakotitalossa.
[x] Asun kerrostalossa.
[ ] Asun rivitalossa.
[X] Juon kahvia.
[X] Pidän kahvista.
[X] Tiedän missä on Ähtäri. (Pohjanmaalla. Riittääkö tämä tietämiseksi?)
[ ] Olen käynyt Ähtärissä.
[X] Ähtäri on kiva paikka. (Pakko olla, koska sillä on tuollainen nimi. Varmaan yhtä hauska paikkakunta kuin Möhkö, jossa oli mm. sahamuseo.)
[ ] Asun Ähtärissä.
[ ] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[ ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[ ] Meillä on kannettava tietokone.
[ ] Ja webkamera!
[ ] En osaa käyttää kahvia.
[ ] Minulla on ankara kasvatus.
[X] Minulla on duffelitakki. (6-vuotiaana oli, on varmaan lapsuuskodin ullakolla edelleen.)
[X] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää... (Ja sitä edeltäväkin sää on ihan ookoo, jos sattuu olemaan sisätiloissa eikä esimerkiksi merellä niinkuin viime kesänä ukkosmyrskyn yllättäessä. Vasta silloin ymmärsin mitä tarkoittaa kun näkyvyys on nolla. Nolla on todellakin nolla. Muutaman sadan metrin päässä olivat Surmankarit, jotka ovat saaneet nimensä koska syövät veneitä ohimennen lounaaksi. Kareja ei näkynyt, kun ei niitä muutenkaan näy, mutta nyt niitä näkyi vähemmän ja se oli hyytävää).
[ ] Elokuvien "The End"-tekstit ärsyttävät.
[X] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia. (Pari kaunista lautasta illallisia varten on)
[X] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret. (Jos ulkomaaksi määritellään yhdistelmä Vienan karjalaisuutta ja Kannaksen karjalaisuutta, niin sitten isovanhempani olivat ulkomaalaisia. Sen verran paljon heitä ryssiteltiin, että kai he sitten olivat ulkomaalaisia.)
[ ] Taulut ovat rumia.
[ ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[ ] American Piet ovat hyviä.
[X] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[ ] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[ ] Minulla on digitaalikamera.
[x] Juon teetä.
[x] Vihreä tee on parasta. (Muttei vihreä pussitee. Se on hirveää teetä)
[ ] Tykkään Sims-peleistä.
[ ] Minulla on Sims2.
[ ] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.
[X] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua. (Kaikki mitä ostan muuttuu rojuksi riittävän pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, joten kyllä.)
[ ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.
[ ] Minulla on rotta.
[X] Olen pitänyt rottaa sylissä. (Kaverin rottaa 15 vuotta sitten.)
[ ] Rotat ovat inhottavia.
[ ] Minulla on kiire.
[ ] Muut ovat nukkumassa.
[ ] Olen aamuvirkku.
[X] Eipäs kun iltavirkku.
[ ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[ ] Minua on sanottu kauniiksi.
[ ] Vatsani on kipeä.
[ ] En aio mennä tänään kouluun.
[ ] Säälikää mua!
[ ] Minulla on veli ja sisko.
[ ] Olen keskimmäinen lapsi.
[ ] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[ ] Serkkuja minulla on yli 20.
[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[ ] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[ ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[x] Pidän äidinkielestä.
[X] Olen hyvä äidinkielessä. (No olihan se hauskaa niin kauan kuin sitä koulussa kesti. )
[ ] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä. (Yhden vain, sen mielestäsi-jutun, mutta sekin voi olla kompa. Ihan varmasti on.)
[X] Olen puhunut tänään puhelimessa. (Varmaan kaksi ja puoli tuntia, parinkymmenen minuutin erissä.)
[X] Olen kiva.
[ ] Olen varmasti.
[X] Äläkä väitä vastaan! (Väitänpäs!)

Tähtitorni

Tällaisina iltoina Helsinki on parhaimmillaan. On helmikuu, pakkasta juuri alle nollan, päivällä Aurinko on sulattanut asfaltilta ja nupukiviltä lumen ja jään, jotka ovat virranneet kiltisti viemäriin. Illlalla lämpötila on laskenut sen verran alle nollan, että lumi ja jää eivät enää sula sohjoksi, vaan pysyvät kiltisti omassa olomuodossaan. Tiet ja jalkakäytävät ovat nyt puhtaita ja kuivia. Ei tuule, alkuillasta oli jo valoisaa, mutta nyt pimentynyt taivas on kirkas ja kuuton, kaupunki on levollinen, ja se saa omankin oloni rauhallisen iloiseksi, vaikka tiedän, että nämä illat jolloin ilmassa on vain aavistus kevättä ovat äkkiä ohi, kun kevät putoaa kaupunkiin koko voimallaan.

Kännykkään tuli tekstiviesti Ursan tähtitornin aukiolosta. En mennyt, oli kiire kotiin syömään. Vähän harmittaa, näitä tilaisuuksia tulee vain yksi tai kaksi vuodessa. Olisin nähnyt Kaivopuiston sellaisena kuin se kuuluu nähdä - lähes tyhjänä ihmisistä kevättalven illassa. Minulla on monia hyviä helmikuisia muistoja Ursan tornista ja siitä tuulenpieksämästä kalliosta jolla se seisoo. Olen torniin jonottaessani nähnyt kuinka Kuu liukuu Aldebaranin eteen, ja kaukoputkella kuinka Hale-Boppin ja Hyakutaken komeetat puhkuvat sumua avaruuteen. Sellaisesta tulee onnelliseksi.

7.2.05

Kierros kiittäen

Ruuasta kiittäminen tuntuu nykyään oudolta, varsinkin jos on ystävien luona syömässä. Se on jotenkin anteeksipyytelevää ja outoa, mielummin sitä kehaisee ruokaa herkulliseksi. Vanhat tavat istuvat tiukassa, mutta luulen että ruuasta kiittäminen jää kohta kokonaan pois käytöstä, ja tilalle tulevat muut kohteliaisuudet.

6.2.05

f f goings

Luen Risto Ahdin RunoAapista, jossa Ahti puhuu puhtaista tunteista, joita ovat pelko, viha, rakkaus, ilo, suru ja pelko. Jätetunteita taas ovat epämääräiset sekatunteet, kuten kateus, kostonhimo ja häpeä. Ahti on useimmiten paatoksellinen ja julistava, mutta tässä tunneluokittelussa on järkeä, kun sitä enemmän miettii. Tunteiden luokitteluun tuskin viittä luokkaa enempää tarvitaankaan, loput tunteiden nimet ovat turhaa sanapöhöä.

Kirjassa Ahti on myös kääntänyt muutaman rivin e e cummingsin runosta In Just- ja aloittaa sen on vain / juuri kevät. En ollut Ahdin kanssa samaa mieltä edes tästä aloituksesta, joten käänsin runon itse:



ihan vaan-

ihan Vaan-
keväällä kun maailma on mudan-
mehevä pikku
rampa ilmapallomies

viheltää kau ka na

ja mikkojapasi ryntäävät
kuulapeleistä ja
merirosvouksista ja on
kevät

kun maailma on lätäkkö-ihana

outo
vanha ilmapallomies viheltää
kau ka na
ja terhijasari tulevat tanssien

ruutuhypyistä ja hyppynaruista

on
kevät

ja

pukinsorkkainen

ilmapalloMies viheltää
kau
ka
na




cummings on ollut jo pitkään yksi suosikkirunoilijoistani. Yhdessä hänen vähän tunnetuista runoistaan mainitaan Suomi ja Venäjä:

o to be in finland
now that russia's here)

swing low
sweer ca

rr
y on

(pass the freedoms pappy or
uncle shylock not interested

En ole vielä selvittänyt tätä runoa kokonaan, siinä on monitasoinen viittaus negrospirituaaliin Swing Low Sweet Chariot, ja toisaalta jonkinlaiseen tullimiehen tai poliisin kehotukseen jatkaa matkaa, "carry on", tai ehkä ruho, carrion.

Sanoista Pass the freedoms, pappy tulee mieleen sanonta pass the ammo, tai Praise the Lord, pass the ammo, mutta mihin uncle shylock viittaa? Shakespearen näytelmässä Venetsian kauppias on ahne koronkiskuri Uncle Shylock, ja jossakin vaiheessa
ensimmäisen maailmansodan jälkeen USA:ta kutsuttiin pilkallisesti Uncle Shylockiksi, koska USA:n vaatimat sotakorvaukset olivat niin suuret. Mutta mistä tämä runo kertoo? Siitäkö, että Suomi jäi ilman Marshall-apua? En ymmärrä ollenkaan.

Hankin Kalifornian matkalta vuosia sitten rasiallisen magneettisia sanoja, joista voi koostaa jääkaapin oveen runoja, vaikka niinkuin tänään tein:

a frantic delicate
spring
summer's
luscious languid power

Instant-runouteen ei siis tarvita muuta kuin liuta adjektiiveja ja sopiviin kohtiin muutama rivinvaihto. Helppoa ja siistiä!

4.2.05

-um -am -öm, tota

Hesari kertoi, että Shell on taas leikannut öljyvarantoarviotaan, viidettä kertaa vuoden kuluessa. Viimeksi Shell ilmoitti asiasta tammikuussa, ja nyt sama tapahtui jälleen. Sieltä se Peak Oil tulla jolkottaa, vaivihkaa.

En oikein tiedä miten suhtautua Peak Oil -väitteisiin. Yhtäältä niissä on järkeä ja ne perustuvat geologisille tosiasioille, joita ei voi kiistää. Epäilykselle on sijaa Peak Oilin ajankohdassa, ei ole varmaa onko se käsillä nyt vai kymmenen vuoden päästä. Ehkä eniten minua arveluttaa se, miten suuri yleisö ymmärtää öljyn tuotannon kasvun loppumisen olevan tulossa. Peak Oil on kyllä kätevä käsite, mutta niin kuin kaikki hienot ja paljon kiteyttävät käsitteet, se on helppo ymmärtää väärin. Toivottavasti asia osataan tuoda kansalaisten tietoisuuteen oikealla tavalla, siten että Peak Oilin moniulotteisuus tulee ilmi, mutta samalla niin, että se ei väänny tai yksinkertaistu luuloksi öljyn loppumisella pelottelusta. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Peak Oil -käsitettä tulisi välttää, ja puhua vain öljyn tuotannon kasvun hiipumisesta. Se on pitkä ilmaus, mutta kuvaa asian ytimen oikealla tavalla. Kokonaan toinen asia ovat ilmiön globaalit seuraukset, niistä en osaa sanoa mitään.

Olen huomannut, että hakusanoilla oil reserves ja oil production saa monipuolisempaa tietoa kuin pelkällä peak oilittelulla. Pitäisi varmaan käydä vielä Kumpulan tiedekirjastossa tutustumassa painotuotteisiin, joita kyllä kokoelmista löytyy öljy- ja kaasualaltakin.

Voi olla, ettei Peak Oil olekaan läheskään niin kamala kuin luullaan, vaan enemmänkin rauhallinen, elämää vain lievästi hankaloittava siirtymä korvaaviin energianlähteisiin ja raaka-aineisiin. Esimerkiksi biomuovit eivät ehkä ole aluksi yhtä laadukkaita kuin petrokemialliset muovit, mutta kehitys kehittyy, ja vuosikymmenessä niidenkin laatu paranee siedettäväksi tai hyväksi. Eivät petrokemiallisetkaan muovit olleet aluksi kovinkaan hyviä. Sama kehityskulku toistuu varmaankin kaikilla muillakin aloilla, joissa öljy on raaka-aineena. Elämä siis hankaloituu, koska monet tuotteet ovat huonolaatuisempia, mutta paranevat sitten aikaa myöten. Ilmiötä voi simuloida jo nyt ostamalla Viherjuuresta kaikkea sitä mitä muuten ostaa muista kaupoista. Oikeiden kauppojen tuotteisiin verrattuna Viherjuuren tuotteiden taso on alempi, mutta siedettävä tai hyvä joka tapauksessa (ellei myönnä itselleen ekokaupan asiakkaana olemisesta tiedostavuusbonusta ja tunnetta paremmasta, kehittyneemmästä ihmisyydestä).

Peak Oilin tullessa kansalaisten tietoisuuteen eräs yritys saattaa joutua harkitsemaan nimen vaihtoa. Päätyihän se yksi turkulainen apuvälinekauppakin 80-luvulla poistamaan AIDS AIDS AIDS -tekstit ikkunastaan.


3.2.05

Seinälle heijastetuista ihmisistä katoaa yksi ulottuvuus

Onko ruumismia se, että ihmiset eivät muista elokuvien näyttelijöiden roolihahmojen nimiä, mutta muistavat kyllä näyttelijöiden oikeat nimet? Jos joku kysyy keitä jossakin elokuvassa oli, ei siihen pidä vastata selostuksella elokuvan päähenkilöistä ja heidän edesottamuksistaan, vaan sanoa näyttelijöiden ristimänimet.

Eli ei kannata vastata että siinä oli sellainen Janus Hyperbergis ja Mila Juiblex, jotka yrittivät torjua alienien hyökkäyksen, vaan pitää todeta ykskantaan että "Arseno Koitai ja Lillo Fundus".

~

Bussissa Lauttasaaren sillalla katsoin Hietaniemen yli Töölöä ja ajattelin, että tämä on todella litteä kaupunki. Illuusio rikkoutui kun bussi lähestyi keskustaa, tai sitten talojen mitat vain skaalautuivat sopivasti niin että huomasin joitakin korkeuseroja sentään olevan. Pilvenpiirtäjiä ei ole, en niitä kyllä kaipaakaan.

1.2.05

Äänismin aallot

Haluaisin kantaa mukanani tallennusvälinettä, jossa olisi kunnon mikrofoni, siis sellainen karvaisella tuulisuojuksella varustettu zeppeliini, eikä mikään mitätön pikku kapseli jossa on solmioklipsi. Tallentaisin siihen elinympäristöni ääniä, koska äänet muuttuvat jatkuvasti, joitakin katoaa ja toisia tulee tilalle. Tiettyjä kadonneita ääniä jää kaipaamaan, kuten raitiovaunujen oranssin leimauslaitteen sirahdusta, kun sen sisäisen kellon tuntilukema vaihtuu. En kuullut sitä usein, mutta samalla se oli kuitenkin läpikotaisin tuttu ääni.

Äänittäisin kaikenlaisia perusarkipäiväisiä ääniä - vessan tuuletuskanavan vinkunaa, pöntön vetämisen ääntä (koska sekin muuttuu pönttömallin mukaan, 50-luvun kattosäiliöisissä on erilainen ääni), näppäimistön naksunaa, printterin vinkunaa kun se aloittaa tulostuksen, maakaasubussin moottorin omalaatuista kohahtelua kun kuski vaihtaa vaihdetta, liikennevalojen piipitystä, puhelimen värinämoottorin surinaa pöytälevyllä, seinäkellon viisarin väpätystä kun se hyppää uuteen minuuttiin, tietokoneen kovalevyn ruksutusta, jääkaapin hurinaa, metron kiihdytys- ja pysähdysvinkunaa, kaikenlaisten sähköisten laitteiden päästämiä ääniä, mitä ikinä. Luulen kuitenkin, että itse äänten bongaus ja äänitysprosessi olisi mielenkiintoisempi kuin äänten kuunteleminen sitten joskus vanhana. Tuskin niistä sen kummempia muistoja heruisi. Täytyisi pikemminkin tallentaa hajuja, mutta se on mahdotonta. Hajumuisti toimii omalla tavallaan, ja sen kyky tuottaa muistoja ja mielikuvia on uskomaton, kunhan vain sopiva haju menneisyydestä tulee kohdalle.

Lovelacen testin kautta pääsin iloisen syöpälääkärin sivuille, joita luin oikein ahkerasti ja kiinnostuneena. Kun olin hieman aikaisemmin todennut, että minun täytynee käydä lääkärissä tiettyjen oireiden vuoksi joita ei parane sivuuttaa, ei ollut ihme että näin unta että olin kuolemaantuomittu. Odottelin rauhallisesti jonkinlaisessa sairaalan huoneen kaltaisessa odotustilassa tappavaa ruisketta, näin korkealaiteisen sängynkin, jossa oli lenkit käsien sitomista varten. Onnittelin itseäni siitä, että en panikoinut tai hätäillyt, enkä edes ollut surullinen kuoleman edessä. Olin tyytyväinen siihen että olin niin tyyni kuin samuraitarinoissa
ikään. Eihän kuolema ole mitään muuta kuin osa elämää, yksi päätepiste muiden joukossa.

Huoneessa oli toinenkin kuolemaantuomittu vanki, joka oli ostanut itselleen viimeisenä elinpäivänään uudet lenkkarit, ja veti nyt viimeistä ateriaa hyvällä ruokahalulla naamaansa. Se oli jotakin kana-nuudeli-wokkia, herkullista ja monimutkaista valmistaa. Minäkin halusin syödä hyvän viimeisen aterian, ja sen jälkeen vielä yhden ja vielä yhden ja vielä tuhat. Silloin minua alkoi suututtaa ja surettaa että tulisin kuolemaan kohta. Samalla ymmärsin, mitä Buddha tarkoitti sanoessaan että elämänhalu aiheuttaa kärsimystä, joten elämänhalusta täytyy luopua. Heti kun halusin olla olemassa ja elossa, aloin tuntea epämiellyttäviä tunteita ja kärsiä kuoleman lähestyessä. Herkuttelevaa vankia katsellessani Buddhan viisaudet alkoivat tuntua jokseenkin hölmöiltä, hyvähän Buddhan oli selittää etusormi ojossa elämänhalusta ja kärsimyksestä, mutta minä joka olin oikeasti kuolemassa halusin elää, ja ajattelin siinä istuessani että haista Buddha paska.

Aamuherääminen tapahtui aika vaivattomasti.