11.11.05

Hyvää huomenta, herra Fermi!

Taivas oli töistä palatessa pimeä ja kirkas. Kotimatkalla kannoin kahta kauppakassia ja yritin löytää taivaalta Andromedan galaksia. En löytänut, valosaaste esti sen. Metsäpolulla hahmottelin sitten scifiromaanin aihion. Sen juoni käsittelisi pimeää energiaa ja vieraita sivilisaatioita. Ensin vähän taustatietoja:

Maailmankaikkeudessa on ilmeisesti painovoimaa vastaan toimivaa pimeää energiaa, joka saa maailmankaikkeuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla. Havainnot viittaavat siihen, että pimeä energia voittaa painovoiman vasta erittäin suurilla etäisyyksillä, ja on saanut yliotteen painovoimasta vasta hetki sitten (siis maailmankaikkeuden aikaskaalassa).

Jotkut keksijät ovat väittäneet keksineensä "vapaalla energialla" toimivia laitteita, jotka saavat käyttövoimansa tyhjästä. Oletetaan, että yhdessä niistä on perää, että joku onkin löytänyt tavan muuntaa pimeää energiaa normaaliksi energiaksi. Oletetaan, että tällainen laite toimiessaan lisäisi maailmankaikkeuden pimeän energian määrää samaan tapaan kuin tavallisen työn tekeminen lisää maailmankaikkeuden entropian määrää. Mitä enemmän pimeästä energiasta uutettaisiin tavallista energiaa, sitä enemmän pimeän energian määrä maailmankaikkeudessa kasvaisi, ja sitä helpompi pimeä energia olisi havaita.

Emme tiedä, onko maailmankaikkeudessa meidän lisäksemme muita sivilisaatioita, emmekä näin ollen sitäkään, millä kehitystasolla ne ovat. Emmekä sitä, miten todennäköistä elämän syntyminen on, ja miten todennäköistä on elämän kehittyminen teknologiseksi sivilisaatioksi. Saattaa olla, että teknologisen sivilisaation kehittymisen todennäköisyys on erittäin pieni, jolloin olemme ehkä yksin maailmankaikkeudessa. Jos todennäköisyys on edes pienehkö, emme ehkä ole yksin, sillä jo omassa galaksissamme täytyy olla niin suuri määrä planeettoja että joillakin niistä on täytynyt kehittyä suurin piirtein meidän tasollamme oleva sivilisaatio. Jos älykkäät sivilisaatiot väistämättä alkavat rakentaa avaruusluotaimia ja asuttaa galaksia, ei vieraan sivilisaation kohtaaminen ole enää pitkän ajan päässä. Galaksin elinkelpoiset planeetat voidaan asuttaa 100 000 vuodessa, mikä on pelkkä silmänräpäys. Meitä 100 000 vuotta aikaisemmin syntynyt sivilisaatio olisi siis jo täällä meidän havaittavissamme. Mitä siis voimme päätellä siitä että emme ole löytäneet merkkejä vieraista sivilisaatioista? Toisin sanoen missä kaikki ovat? Tämän kysymyksen esitti fyysikko Enrico Fermi, ja se tunnetaan Fermin paradoksina.

Fermin paradoksia on yritetty selittää monin tavoin, mutta mikään selitys ei ole täysin tyydyttävä. Itse arvelen, että älykkäitä sivilisaatioita voi syntyä vasta kun maailmankaikkeus on tietyn ikäinen, ja juuri tämän ikäinen kun se nyt on. Toisaalta sivilisaation synty on sen verran epätodennäköistä, että kussakin galaksissa on tällä hetkellä korkeintaan yksi sivilisaatio. Sivilisaatiot kehittyvät suunnilleen samaa tahtia, kuin avaruuden mustasta pellosta yhtäaikaa nousevat oraat. Ne ovat kehitystasoltaan muutaman tuhannen vuoden päässä toisistaan, ja ovat juuri nyt sillä kynnyksellä että alkavat keksiä pimeän energian olemassaolon ja sen sovellutukset. Osa on jo keksinyt miten pimeää energiaa sovelletaan, osa ei aivan vielä. Koska sivilisaatioiden energiannälkä on rajaton, on pimeää energiaa hyödyntäville sivilisaatioille alkanut riemukkaat ajat. Energiaa on kaikkialla tarjolla, se on sisäänrakentunut maailmankaikkeuden olemukseen ja hyödynnettävissä kaikkialla. Näiden sivilisaatioiden energiankäyttö kasvaa eksponentiaalisesti. Mutta koska pimeän energian muunto tavalliseksi energiaksi lisää pimeän energian määrää - kenties sellaisesa muodossa ettei sitä voi enää hyödyntää - alkaa pimeän energian vaikutus maailmankaikkeudessa tulla yhä helpommin havaittavaksi. Se taas aikaistaa sitä hetkeä jona muut sivilisaatiot havaitsevat pimeän energian ja alkavat hyödyntää sitä - mitä voimakkaammin pimeä energia vaikuttaa maailmankaikkeudessa, sitä alkeellisimmilla havaintovälineillä se voidaan havaita. Pimeän energian keksimisen koko ajan helpottuessa sen löytävien ja sitä käyttävien sivilisaatioiden määrä alkaa kasvaa eksponentiaalisesti. Pimeää energiaa käyttämällä sivilisaatiot siis muuttavat maailmankaikkeuden olemusta ja näin epäsuorasti ilmaisevat olemassaolonsa toisille sivilisaatioille.

Tässä on sitten Fermin paradoksin ratkaisu. Vieraat sivilisaatiot eivät ole täällä, koska ne ovat kaukana, kehittyneet lähes yhtä aikaa meidän kanssamme, eivätkä ole vielä ehtineet tänne. Silti ne ovat täällä, ilmaisten tahattomasti olemassaolonsa pimeän energian kautta. Pimeän energian havaitseminen on ensimmäinen merkki, alkusoitto ja kauas kuuluva kumu, joka ilmoittaa ettemme sittenkään ole yksin. Meitä on monta, ja kaikki alamme tajuta sen yhtä aikaa. Maailmankaikkeuden miljardeissa galakseissa havahdutaan kosmiseen todellisuuteen melkein samanaikaisesti kuin valtavan herätyskellon soidessa.

Tästä täytyisi sitten punoa romaani. Nimenä olla vaikka Hyvää huomenta herra Fermi. Se kyllä kuulostaa jotenkin tutulta, onkohan se jo jonkin toisen scifiromaanin nimi?

(Merkinnän alussa oleva kuva on peräisin täältä.)

3 kommenttia:

pagisija kirjoitti...

Mielenkiintoista. Lienet lukenut Carl Saganin Ensimmäisen yhteyden, josta sittemmin tehtiin se tynkäelokuvakin (joskin aiheen huomioon ottaen ihan onnistunut). Siinä nyt ei pimeästä energiasta ollut kyse, mutta madonreikätematiikka oli kiintoisaa.

(Epäilen muuten, että jääkaappini vihanneslokeron pohjalla on syntymässä uusi elämänmuoto sivilisaatioineen - vrt. alkukeitto. En tohdi häiritä prosessia, paitsi jos ne alkavat rakentaa ydinpommia.)

Dyro kirjoitti...

Juu, olen, ja elokuvastakin tykkäsin aivan simona aikoinaan. Varsinainen inspiraatio tähän merkintään oli Ursan julkaisema kirja Missä kaikki ovat?, joka käsittelee Fermin paradoksia. Varsinaista scifiä en oikeastaan kauhean paljon edes lue.

Anna jääkaapin otusten vain kehittyä rauhassa. Ehkä jonakin päivänä voit tehdä niin kuin Kelloggs-mainoksessa: "Kun kaadat niiden päälle maitoa, ne juttelee sulle."

tommi kirjoitti...

Minä kyllä epäilen, että jääkaapissa on kyse panspermiasta eikä mistään aidosta elämän synnystä.