9.11.05

Heksadesimaalipilkkusäännöt

Olen suhtautunut aika varauksellisesti Hesarin blogeihin ja pitänyt niitä turhakkeina ja huonoina, koska NYT-liitekin on huono julkaisu jota varten tuhansia puita on turhaan tapettu elävältä, mutta oikeastaan Lasitalon emäntä on hyvä blogi ja Retromania vallan mainio. Mikko Rimmisen runoista ja romaaneista olen pitänyt paljon, mutta miehen blogi on melkoista rimpuilua eikä jaksa kiinnostaa. Muutkin ovat sitä mieltä, sillä blogi roikkuu top 300:n tietämissä. Niin no. Tämäkin blogi roikkuu samoilla sijoituksilla, mutta tuota noin, se johtuu siitä että lukijakuntani on valikoitunutta. Niin sen täytyy olla.

Ehkä minun pitäisi alkaa blogata panemisesta niinkuin blogini kuvauksessa väitän tekeväni. Pelkkä kuvaus ei ole tuonut varmaan yhtään uutta vierailijaa, saati tilaajaa. Siis ei sillä että minua oikeasti sijoitukseni TOP-100:ssa kiinnostaisi, mutta kyllä nimenomaan sillä.

Olen ottanut tehtäväkseni jotain täysin turhaa ja hyödytöntä. Aloin opiskella kuusnelosen konekieliohjelmointia kuusnelosemulaattorilla. Se jäi aikanaan teinixinä tekemättä, koska en osannut ohjata oppimistani kunnolla. Nyt tiedän mitä se olisi vaatinut - runsaasti hakuteoksia ja järjestelmällisyyttä, joista mitään minulla ei ollut. Oman oppimisen ohjaaminen on taito jonka omaksumiseen minulla meni kauan. Luulen sen johtuneen siitä, että olin aina luokkani paras tai parhaiden joukossa, joten minun ei lukiossakaan tarvinnut miettiä opiskelutekniikkaa tai -tapoja. Yliopistossa sitten kyllä enemmänkin, ja se oli jonkinasteinen silmien avautuminen ja tyly mutta tarpeellinen herätys. Nyt olen todella kiinnostunut sekä jonkin turhan asian opiskelusta sen itsensä vuoksi, että myös oman oppimisprosessini seuraamisesta siinä sivussa. Kannattavampaa olisi ehkä opetella lisää Javaa, mutta siinä ei ole samaa revanssihenkeä kuin muinoin kesken jääneen ohjelmointikielen opiskelussa.

Kuusnelosen konekieliohjelmoinnin oppaita löytyy onneksi netistä, samoin melkein mitä tahansa oheis- ja oppimateriaalia asiaan liittyen. Nyt täytyy vain tutkia parhaat ja alkaa paukuttaa. Peruskoulussa ja lukiossa oppiminen tuntui yhtä yksinkertaiselta kuin hiekan lapioiminen, nyt se tuntuu enemmän leipomisen tapaiselta. Kaulitaan ja käännetään ja vaivataan kunnes pulla on valmis paistettavaksi.

Ei kommentteja: