27.10.05

Öyhöä bussissa

Tänä aamuna bussi oli täynnä, ja asettauduin seisomaan keskiovien kohdalle olevaan laajempaan tilaan ikkunan viereen. Nappasin ilmaisjakelulehden ja aloin lukea. Seuraavalta pysäkiltä tuli kyytiin joku mies, joka tohotti taakseni, tönäisi ja sanoin "eteenpäin!". Käännyin katsomaan, ja mies väänsi alas taittuvaa penkkiä istuimeksi. Penkillä on tilaa kahdelle, joten aloin itsekin istahtaa sille. Siitäkös äijä pillastui, alkoi ärjyä että "MINÄ ISTUN SIIHEN!". Kun sanoin että siinä on tilaa kahdelle, äijä väitti varaavansa penkkiä jollekulle perässään tulevalle.

Sen jälkeen mies alkoi töniä ja vaatia lehtiä lehtilaatikosta, jonka edessä seisoin. Siinä vaiheessa olin jo niin vittuuntunut että aloin provosoida riitaa. Tarjosin maireasti omaa lehteäni, mutta se ei tietenkään kelvannut, vaan äijä repi lehtilaatikon itselleen ja kasasi sieltä syliinsä kaikki lehdet ja jatkoi öyhöämistä. Mies oli aivan tavallisen näköinen nelikymppinen äijä, ei humalassa, mutta selkeästi kantoi mukanaan kivitalon kokoista egoa. Bussiin tuli tilaa, ja mies alkoi käskeä minua menemään istumaan. En tietenkään mennyt, koska tällaisissa arvovaltatilanteissa ei anneta periksi. Seisoin paikallani miehen edessä ja aloin vastailla miehen ärjymisiin lempeän ystävällisesti, mutta ivallisesti. Tuntemattomien kanssa harvoin riidellään kahdestaan, vaan useimmiten yleisön edessä, ja yleisön saaminen puolelleen on puolet voitosta. Olin koko ajan tietoinen, että jos pelaan pelini oikein, minulla on mahdollisuus lietsoa äijä kunnon raivoon itse pahemmin suuttumatta ja samalla tehdä hänestä kunnon pelle koko bussin silmissä. Sitten peliin puuttui kuski ja alkoi uhkailla miestä poliisin soittamisella. Äijä rauhoittui hieman, mutta kun kuski siirtyi paikalleen, ärjyminen jatkui. Sitten paikalle tuli matkustamosta joku bodarikaappi ja alkoi raivota äijälle käskien häntä pitämään turpansa kiinni. Minä siis keräsin pisteet kotiin, sillä yleensä tuollaiset siviilirauhanturvaajat yrittävät rauhoittaa molempia osapuolia sillai äijämäisesti, mutta koska olin ollut rauhallinen (joskin ilkeä), vaikutin syyttömältä. Bodarin raivoaminen taisi tepsiä, sillä äijä rauhoittui vähitellen.

Mistä ihmeestä tuollaisia aggressiivisia egomaanikoita sikiää? Tilanteesta olisi voinut kehittyä pahempi, jos olisin ollut normaalituulellani ja aggressivisempi. Koska oli aamu, olin väsynyt ja siksi rauhallinen. Nytkin olin jo peräänantamaton ja provosoiva, ja sellainen ei ole mitään itsepuolustusta.

Toisaalta bussi sai kuulla koko rahan edestä öyhöntää.

Ei kommentteja: