23.10.05

Pää auki

Viime kesän jälkeen olen muun muassa ollut juovuksissa Hervannassa ja nähnyt siellä DDR-mäisen asumusjärkäleen nimeltä Mikontalo. Oikeastaan sen tyly jylhyys sopii Hervantaan, jossa kadut ovat tasaisia ja leveitä ja tilaa tuntuu olevan vähän joka suuntaan. Hervanta vaikuttaa tyynelläkin säällä tuuliselta paikalta. Sitä kuuluisaa ylämäkeä en nähnyt. Ystävien kanssa on ihan mukavaa toikkaroida ja tutkailla asumusarkkitehtuuria, vallankin kun ystävät itse asuvat Herwoodissa ja tuntevat paikat. Seura oli mukavaa, vaikka tunsin etukäteen vain kaksi ihmistä. Joskus on riskialtista mennä juhliin joista tuntee vain yhden tai kaksi ihmistä. Sellaiset bileet voivat olla sietämättömän epämukavia, mutta paikalla on pakko kuitenkin viipyä kohteliaisuussyistä tunti tai puolitoista. Tällä kertaa oli todella kodikasta ja hauskaa.

Humalassa huomiokyky voi joskus olla huiman tarkka, nimittäin taksimatkalla baariin Tampereen keskustaan tunnistin risteyksen josta käännytään kohti firmaa jossa kävin työhaastattelussa. Lähestyimme risteystä pimeässä ja toisesta suunnasta, mutta mieleeni muutamalla vierailukerralla piirtynyt Tampereen kartta oli yhtä tarkka kuin jokin GPS-järjestelmä. Joskus sitä hämmästyy piileviä kykyjään. Baarissa oli tylsää, joten viihdyimme siellä vaivaiset puoli tuntia.

Olin perjantaina katsomassa Nighwishiä. Yleisöä tarkastellessani vakuutuin siitä, että (suomi)hevi on nimenomaan suomalaisen sielunmaiseman ydintä heijastelevaa musiikkia. Ei olekaan ihme, että hyvä suomihevi on alun perin kotoisin kaukaa kehä kolmosen tuolta puolen. Sitä tekevät sähkölämmitettyjen omakotitalojen kasvatit, jotka lapsena olivat vanhempien mukana marjametsällä ja auttoivat keräämään pakastimen täyteen marjoja talven varalle. He jotka koulumatkoillaan altistuivat kuukausitolkulla arktiselle viimalle, lukivat koulupäivän jälkeen ensin Rumban ja sitten Aku Ankan ja tapetoivat huoneensa ulkomaisten musiikkilehtien julisteilla. Ja matkustivat tuntitolkulla päästäkseen pyhiinvaellusmatkalle helsinkiläisiin kitarakauppoihin. Minä tunnen sellaisen kasvuympäristön oikein hyvin, ja siksi fiilistelin koko keikan mukavan kotoisissa ja maanläheisissä tunnelmissa, vaikka konsetti olikin melkoinen spektaakkeli. Oikeastaan lämmittelybändi Sonata Arctica oli parempi kuin pääesiintyjä, mutta pääesiintyjällä oli toisaalta hienommat valot ja enemmän pyrotekniikkaa. Nighwish on ihan kiva bändi, mutta en ole mikään fani, sillä (ex)laulaja ei ole mielestäni koskaan osannut ääntää englantia riittävän hyvin ja musiikkikin on vähän tasapaksua ja toistaa itseään liikaa. Silti olin hyvillä mielin siitä, että Suomessakin moinen show on nykyään mahdollinen, ja hykertelin itsekseni, miten mainiota ja itsestään selvää on että kumpikin bändi tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Ajattelin lama-aikaa ja vaurastuvan Suomen sirkushuveja, ajattelin metsiä joiden saartamissa pikkukaupungeissa kasvaa uusi muusikkosukupolvi.

6 kommenttia:

LL kirjoitti...

Eccoti!
Kuluihan tässä jo aikaa. Mukava lukea taas juttujasi.

pagisija kirjoitti...

Samat sanat täältäkin!

Herwood on niitä harvoja paikkoja, joissa allekirjoittanutkin on ollut juovuksissa ja jopa useammin kuin kerran. Se on varmaan se ylävä ilmasto, joka voimistaa alkoholin vaikutuksen kohtuuottajallakin...

mea kirjoitti...

Olipa mukava nähdä LaKuKi päivittyneenä suosikkilistalla. Hienoa hienoa. Jokos sinä tänne Mansesteriin olet asettunut. Ilmeisestikään et sitten Herwoodiin? Kuitenkaan.

Se mäki muuten havaitaan pyöräillen, ei taksin kyydissä.

Yläväpä ilmasto hyvinkin. Sama, joka piti tänä aamuna kadut kuivina, kun ne alemmissa Tampereen osissa olivat mustista jäistä vaarallisia ja petollisia. Ylävillä seuduilla asuvilla on eräitä oikeuksia.

Dyro kirjoitti...

Kiitos, onpa tervetullut olo.

En ole Tampesteriin vielä muuttanut, huojun vähän kahden vaiheilla vielä, kun en tiedä kannattaisiko ottaa se mahdollinen työ vastaan. Aina käydessäni teen kyllä havaintoja kaupungin yksityiskohdista ja yritän niistä löytää jotain syvempiä merkityksiä kun en muutakaan keksi. Hervannassa oli parkkipaikalla sammalta kasvava lapanen, mikä oli hauskan kodikasta. Keskikaupungilla oli äijiä joilla oli kaljuksi ajettu pää ja keskellä päätä millin sänki, sellainen orastava irokeesi, mutta mitään villasukkapunkkareita nämä äijät eivät olleet, vaan enemmänkin jokin ilmiö jota en osannut sijoittaa mihinkään. Tulkitsin sen olevan osoitus jostain johon en halua sen lähemmin tutustua.

Mutta kaiken kaikkiaan Tampereella oli taas kerran mukavaa.

LL kirjoitti...

"pääesiintyjällä oli toisaalta hienommat valot ja enemmän pyrotekniikkaa" -

Kaverini kertoi juuri puhelimessa, että Sonata Arctica joutui tyytymään Arenalla pieneen kalustoon. Ilmeisesti Yövissyllä oli yksinoikeus parempaan tekniikkaan. Kaverini pikkuveli tekee SA:n valoja ja kuulemma pystyy paljon parempaan. Eli seuraavaksi Nosturiin.

Dyro kirjoitti...

Niinhän se lämmittelybändeillä tuppaa olemaan. Sonata Arcticalla oli kyllä melkoisen hyvät sondit, jopa paremmat kuin Nightwishillä alussa. Nyt kun olen kuunnellut Sonata Arcticaa enemmän, olen todella vakuuttunut bändin laadukkuudesta. Se välittyi jo keikallakin, täytyy miettiä Nosturiin menoa.