2.8.05

Kuulumisia aphelistä

Kesä sujuu, vaikkakin jo ylikukkineena ja ruskehtavana. Loma sujui kellottomassa ja kalenterittomassa tilassa Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa ja sen kalastajakylissä oleillen. Komeita taloja ja hienoa vanhan ajan puurakentamista. Komeimmat talot on rakennettu aikanaan pirtun salakuljetuksesta saaduilla rahoilla, tottakai.

Kansan vaurastuminen näkyy valitettavasti siten, että kylänraitilla murisee huvikäytössä mönkijöitä ja karmein näky oli alle kymmenvuotiaan kuljettama liekkitankkinen uliseva chopper-mopo. Kiinalaiset polttomoottoriajoneuvot ovat halpoja, mutta sellaisen kuljettaminen saareen on jo hieman öyhöttävää. Onneksi mopo katosi kujilta heti juhannuksen jälkeen. Minä kesä- ja mukavuusekoilijana käytän kuvassa näkyvää keltaista polkupyörää. Mukavuusekoilu on sitä, että ekoillaan niin kauan kun se on helppoa ja vaivatonta. Muuten poltetaan fossiilisia polttoaineita ja iloitaan siitä että Peak Oil ei ole tullut ihan vielä.

Paikallislehden liitteessä arvosteltiin miesten takapuolia. Naisten takamusten pisteytys olisi sovinismia, mutta miesten perseiden rankkaus on tietenkin leikkimielisyyttä. Tästä voisi vääntää jonkin itsestäänselvän tasa-arvopohdinnan, mutta menenkin henkilökohtaisuuksiin ja puhun itsestäni. Perseasia koskettaa minua, koska lenkkeilyn myötä tunnen kuinka takamukseni muoto on muuttunut, jotenkin korkeammaksi ja pidemmäksi. Mihin tämä johtaa?

Viikon verran maalasin kotitaloani, vuonna 1938 vähävaraisen kirvesmiehen itselleen rakentamaa kaksikerroksista puutaloa. Sitä ei ole koskaan peruskorjattu (tai peruspilattu, kuten Panu Kaila sanoisi), joten ilmankos se onkin niin hyvässä kunnossa. Öljymaali levittyi hyvin ja tuoksui sille teini-iän kesälle, jolloin maalasin samaa taloa edellisen kerran, farkkushortseissa tellingeillä keikkuen. Tällä kerralla minulla oli työvaatteina vahnat purppuranpunaiset verkkarit 70-luvulta, sininen kireä trikoopaita ja tukkaa suojasi maaliroiskeilta Finlandia-samettilippis. Olin sellaisen vajaaälyisen peräkammarin pojan näköinen, mutta eipähän tarvinnut tehdä ensivaikutelmaa keneenkään. Teinikesänä luin veljen kanssa iltaisin Sormusten herraa. Koska meillä oli teosta vain yksi kappale, olimme jakaneet lukuvuorot kymmenen minuutin tarkkuudella, jotta kumpikaan ei ehtisi (voisi) lukea toista enemmän päivässä. Veljeni oli kuitenkin varastanut lukuaikaa jotenkin niin, että hän oli aina minua parikymmentä sivua edellä. Meillä oli sopimus, ettei hän paljastaisi juonta edes vahingossa. Hän paljasti juonen vahingossa, tai sen tärkeän faktan että Klonkku putoaa Tuomiorotkoon.

Ostin tarjouksesta itselleni Panu Kailan Talotohtorin, koska kyllästyin lainaamaan sitä kirjastosta, ja ajattelin kuinka edes Wikipedia ei kykene korvaamaan kunnon tietokirjaa. Valaiseva oli Kailan toteamus, että ennenkin rakennettiin huonosti, mutta huonot rakennukset ovat sortuneet tai ne on korjattu, ja jäljelle ovat jääneet vain parhaat. Se kannattaa pitää mielessä myös silloin, jos kiinnostuu ekorakentamisesta. Ei kaikki nykyeko ole mitenkään laadukasta, kestävää, terveellistä tai edullista. Aika näyttää. Itse suosin perinteisiä puutaloja, koska olen sellaisessa kasvanut ja elänyt hyvin kauniilla 20-30-luvulla rakennetulla panimotyöläisten asuinalueella, joka on suurelle yleisölle tuntematon, mutta aivan Tampereen Pispalan veroinen.

Kotikaupunkini väestön keski-ikä kasvaa. Väestörakenteen muutosta ei huomaa katukuvassa, vaan siitä, että kaupungille on ilmestynyt vähitellen erinäisten järjestöjen puuhaamia muistolaattoja ja patsaita. Mennyttä aikaa on hyvä muistella.

---

Bush haluaa tuoda ID-oppia kouluihin. Ilmiö tullaan näkemään Suomessakin. Olen poistanut aseestani varmistimen.

2 kommenttia:

Mikael kirjoitti...

Mihin tuo viimeinen väite perustuu?

Bushan on aikast uskonnollinen, se tiedetään - pelkästään white housen sivuilla nyt klo kahdeksan mainitaan jumala ja rukoileminen yhteensä kolme kertaa...

Linkkiä ehkä?

Dyro kirjoitti...

Hezetbegovitshistä luin.