15.6.05

Teen tie

Hölmöjä sanoja: drinksu. Ei hölmöstellä tämän enempää, vaan vaihdetaan aihetta. Vaihdetaan myös vaihdetta, tai vaihdettaisiin, jos oltaisiin autossa. Ei olla. En edes viitsi vääntää vitsiä tiedon valtatiestä. No niin, heippa.

---

Siis asiaan josta kertominen alkaa nyt. Minulla oli tänään päällä vihreä tee-paita. Osallistuin työkavereideni kanssa teeseremoniaan Suomenlinnan teehuoneessa, jonka nimi on Hyveiden maja, Tokuyuan. Aluksi osallistujia hieman huvitti nähdä länsimaisia ihmisiä kimonoissa, mutta seremonian pitäjien rauhallisuus voitti pian kaikenlaisen uutuudenjännityksen. Oikeastaan ei pitäisi edes puhua seremoniasta, sana vie ajatukset harhateille ja tuo mieleen pönöttävän muodollisuuden. Pitäisi puhua teen taiteesta, joka on sekin hyvin muodollista, mutta samanaikaisesti miellyttävän kiireetöntä ja rentoa.

Hiilipannusta oli tuli sammunut, joten saimme seurata hiilien asettelu -osion. Tämän jälkeen pannuun syttyi tuli, ja veden kiehumista odotellessa meille tuotiin teemakeisia, pavuista ja sokerista tehtyjä tahnamaisia palloja. Maukkaita. Samaan aikaan isäntä valmisti ensimmäisen teekupillisen, annostellen jauhemaista teetä ja pannussa kiehuvaa tarkkaan määritetyin liikkein ja vispasi teen vaahtoavaksi liemeksi. Tee oli ärjyn vihreää, mutta väri oli kuitenkin luonnollinen. Maku oli todella mainio, yksinkertainen, hienostunut ja melko lailla merilevää muistuttava. Sen verran olen japanilaisia ruokia syönyt, että heti kun maistoin kulhosta teetä, en yhtään ihmetellyt että japanilaiset pitävät juuri sen makuisesta liemestä. Teetyypin nimi oli Matcha, ja se on aika vahvaa. Piristävä vaikutus tuntui selvästi.

Teeseremoniaan kuuluu oleellisena osana tuoksut ja äänet, palavien hiilien tuoksu, tatamien oljentuoksu, suitsukkeen tuoksu, kiehuvan veden kohina, jota kutsutaan tuuleksi männyissä, matsukaze. Se kuulostaa samalta kuin saunan kuumavesisäiliön kohina, ja itse asiassa teeseremoniassa ja saunassa on jotakin yhteistä. Kaiken kaikkiaan tilaisuus kesti melkein kolme tuntia, ja oli erittäin miellyttävä, kiireetön, rauhoittava ja rento, ilmeisesti juuri sellainen kuin teehetken tulee ollakin.

Perinteinen japanilainen estetiikka vetoaa minuun tietyiltä osin. Erityisesti pidän japanilaisista luontokuvauksista, niissä on mäntyjä ja merta, kuutamoa ja sadetta, kallioita ja sammalta. Juuri niitä elementtejä joiden keskellä kasvoin lapsena, ja joista minulle on jäänyt erittäin voimakkaita kauneuskokemuksia. Lapsena kokee asiat kovin voimakkaasti, ja luulen että lapsuuden kokemuksista jää pysyvästi jokin esteettinen perusvire ihmiseen. Sekin järkyttävän kirkas valkoinen täysikuu joka mykisti minut kun se yhtenä yönä valaisi joenrannan käkkärämäntyjä ja miljardeja vuosia vanhaa ajan silottamaa rantakalliota, se oli se yö jolloin söimme kurkkuvoileivät evääksi ennen yöseikkailulle lähtemistä...

Joskus mietin, voisiko saunomisestakin tehdä hiukan rituaalisemman toimenpiteen kuin mitä se nyt on. Haluaisin suunnitella saunan, joka olisi sisustukseltaan vuosikymmenten löylyjen ja kiuassavun tummentamaa puuta, valaistukseltaan hillitty ja kalustukseltaan yksinkertainen. Lähes kaiken tulisi olla käsin tehtyä, tai ainakin puuesineiden. Isoäitini sauna oli sellainen, ja luulen että vanhat saunat ovat ylipäätään sielukkaampia kuin uudet, joissa kaikki on vaaleaa puuta, lauteella lepotuoli ja katossa valokuituinen tähtitaivaan imitaatio.

4 kommenttia:

pagisija kirjoitti...

Kaunista kuvausta. En ole koskaan ollut japanilaisessa teeseremoniassa, mutta nyt sain jonkinlaisen käsityksen.

Meilläkin mummolan rantasauna oli tummunut ja pieni, saunasaippualta ja koivulta tuoksuva. Pukuhuoneen seinällä, pyyhenaulakon vieressä oli kai ukin tekemä taulu, jossa luki "Löylyssä viha viilenee, saunassa sappi sammuu".

Pienet asiat jäävät mieleen.

LL kirjoitti...

Hei,
olen ollut siellä samalla teehuoneella! Se oli pääsiäisen aikaan ja siitä on jo useampi vuosi. Oli hauska kuulla nyt, että paikka on edelleen olemassa. Matcha on teelaatu, jota käytetään ainoastaan teeseremoniassa. Kulhollinen matchaa sisältää yhtä paljon c-vitamiinia kuin kilossa appelsiineja. Pidän sen mausta erittäin paljon, vaikka siinä onkin juuri se merilevän tai pinaatin vivahde.

Dyro kirjoitti...

Isännän sanojen mukaan tee oli parasta Matcha-laatua mitä Japanista saa. Voin uskoa sen, maku oli niin miellyttävä, tosiaan pinaattinen kuin sanoit. Maanläheinen, mutta samalla hienostunut ja monimutkainen. Ensi kerralla osaan jo odottaa teetä eri tavalla kuin nyt.

Talvella teehuoneessa olisi myös kiva käydä, se on kai auki ympäri vuoden. Talvinen Suomenlinna on muutenkin rauhallinen paikka, ja kiireetön teen nautiskelu voisi sopia hyvin keskelle talvipäivää.

Puu kirjoitti...

Sauna ja teehuone, niitä on verrattu toisiinsa ja kyllä hengessä on paljonkin samaa, varsinkin jos tarkastellaan hyvin arkaaisesta ja "vanhasta" näkökulmasta.

Syy miksi nykysaunat ovat niin "vaaleita", steriilejä, tylsiä, hengettömiä, sairaalamaisia jne. on juuri se fyysisen ylipuhtauden palvominen mitä saunan käyttäjät ja rakentajatkin palvovat. Tummuus saunassa on "likaa" ja epäpuhdasta. Luullaan että sauna paranee kun se pinnoitetaan muovimaisilla aineilla. Joka haluaa saunaansa leikkaussalin tunnelman niin teköön sen kokonaan muovista eikä tuhlaa puuta sinne missä se ei saa olla puuta.

Tumman; tummuvan saunan vanhalla hengellä saa sillä että rakentaa saunan vanhaan tyyliin hyvistä materiaaleista käsin hyvään paikkaan ja ilman nykyaikaisia suojaaineita. Sauna suojaa itsensä vuosien saatossa kun sitä vain käyttää oikein ja ahkerasti. Uusvanhaa (valmiiksi savun kyllästämää...) saunaa ei kannata rakentaa, ellei se sitten ole ns. "taideprojekti". Henki saunaan tulee käyttäjistään ja paikasta missä se on.

"Löylyssä viha viilenee, saunassa sappi sammuu"