19.6.05

Taivaanrannan haalarit

Hermot mennee ja hilse pöllyää. Olen nyt taistellut kotiverkon kanssa kaksi päivää, senhän pitäisi olla sikahelppoa, mutta ei vaan ole. Vanhasta koneesta pitäisi siirtää kymmeniä gigatavuja tietoa tähän läppäriin. Päätin säästää EUR 8,60 enkä ostanut patchikaapelia, vaan ajattelin että hoidan homman langattoman hubini avulla. Lopetin ajattelun siihen. Nyt osaisin ajatella, että langattoman verkon nopeus on 11 megabittiä sekunnissa, eli yksi megatavu siirtyy 1,4 sekunnissa ja 1 gigatavu 23 minuutissa. 10 gigan siirtoon menee neljä tuntia eli ikä ja terveys. Ja nettiyhteys on tällöin poissa käytöstä. Muutaman euron kaapelilla siirto olisi sujunut puolessa tunnissa. Mutta minä en vaan osaa. Mitään kiertotietä ei ole, vaikka haluaisin vain pestä tukkani ja mennä. (On kumminkin, olen vain liian laiska selvittämään asiaa)

Siksi en ole myöskään blogannut perjantaisesta blogimiitistä. Oli erikoista tavata bloggaajia, kaikki ikään kuin tuntevat toisensa, nekin jotka eivät. Muistan ainakin Skrubun, Tristanin (joka näytti hämmentävän tutulta ja taisi mainita että minäkin näytin, mutta emme kuitenkaan löytäneet yhteisiä nimittäjiä), Timon, Hinkstoonan, ja minut paikalle kutsuneen Lauran. Selvyyskiintiöni täyttyi puolenyön maissa, ja suuntasin poispäin. Kesken kävelyn yövaloisassa Helsingissä päähäni pälkähti paha ennakkoaavistus siitä, että seuraanaksi päiväksi suunnittelemani kotiverkkoasennus ei olekaan läpihuutojuttu, eikä se sitten ollutkaan.

Töissä sain tunnustuspalkinnon "auttavaisuudesta, ystävällisyydestä ja työasioiden hyvästä hoidosta". Olin aika yllättynyt, sillä en ole ollut mitenkään erityisen mukava tai kiva, pahimmillaan aika kireä ja ennen kaikkea jopa laiska. No, sillä rahalla saa ehkä sen langattoman näppiksen ja hiiren.

8 kommenttia:

LL kirjoitti...

Onnittelut "hymypoika-patsaasta"!
Tapaaminen oli hauska - yhteiset tuttavuudet olivat ilmeisesti väistämätön hämmennyksen aihe. Olin kuvitellut sinut hieman nörtimmäksi, ja varautunut kohtaamaan ennakkokäsitysteni vierestä löytyvän persoonan. En anna yleensä arvoa ennakkoasenteilleni.
Mutta sitten päätit blogata tietokoneesta. :-)

Dyro kirjoitti...

"Mutta sitten päätit blogata tietokoneesta. :-)"

Anteeksi. :D Minä olen kaappiteknokraatti tai kaappihumanisti, sen mukaan kummalta puolelta asiaa katsoo. Olen toisinaan hankalasti siinä välimaastossa, toisinaan se on mukavaa. Sinä olit melko tavalla juuri sellainen kuin olinkin kuvitellut, mutta esiintyvän taiteilijan persoonasta saa hyvä käsityksen keikoilla ja teostenkin kautta. Tämä yhteinen tuttavamme on hänkin minusta että kirjoitttava persoonani on erilainen kuin ns. oikea minäni. Itse en huomaa mitään eroa, mutta luulen ettei pelkän tekstin kautta saa täyttä kuvaa kenenkään persoonasta, vaikka kuvittelemaansa henkilöön tekstin takana voi helposti alkaa uskoa. Niin on tapahtunut minullekin monta kertaa.

Hymypoikapalkintoa en ollut itse edes vastaanottamassa, jätin miitingin ensimmäistä kertaa pitkän pitkään aikaan väliin kun oli jotakinm muuta kiireistä hommaa (joka olisi voinut odottaa, mutta en jaksanut keskeyttää sen tekemistä.) Hmph.

LL kirjoitti...

Onko tämä "yhteinen tuttavamme" muka lukenut blogiasi??!! Hänestä blogit ovat perverssiä toimintaa. Olikohan hän minulle vain rehellinen, vain olinkohan hänen suhteensa vain epäsuotuisassa asemassa... :D

Dyro kirjoitti...

Tavallaan toivon ettei ole lukenut, vaikka en kirjoitakaan kaikkein henkilökohtaisimmista asioista kuin epäsuorin viittauksin. Puhun niistä mielummin kasvotusten ystävien kanssa. Hän tunsi minut muita kirjallisia teitä, ja olen aika yllättynyt blogien perverssiyskommentista. Mutta jos hän nyt sitten on tuota mieltä, niin tuskin hän blogistaniin eksykään, eikä tänne reunamille ainakaan, joten en jaksa huolehtia turhaan. Ehkä puhumme nyt eri tuttavasta, joka ei olekaan yhteinen.

LL kirjoitti...

Who knows, ja mitäs sillä on väliäkään. Kommentti oli muutenkin ilmeisen puolihuumorilla laukaistu.
Ehkä voisimme kuitenkin inspiroitua tästä jotenkin, ja kutsua seuraavia vastaavia miitinkejä esim. pervo-palavereiksi
(always wanted to belong to something) -
Jospa näin paikalle saataisiin houkuteltua myös blogipiirin kaipaamaa julkisuutta..?

Dyro kirjoitti...

Joo, ja ensi blogitapaamiseen voisi teettää T-paidan, jossa lukee "Bloggaaminen on perverssiä toimintaa". Teksti voisi vielä näyttää Bloggerin merkinnältä tai sitten tupakka-askin varoitustekstiltä.

Kaipaako blogipiiri julkisuutta? En tiedä, itse en kaipaa, mutta bloggaajia on kiva tavata ja siinä piirissä on mukavaa olla.

LL kirjoitti...

Kuukkeli gaalassa ilmeni, että tälläiselle medialle kaivattaisiin enemmänkin julkista tunnustusta. Ja kun noissa miitingeissä on ilmeisesti tapana kuvata rinnuksia ja t-paitatekstejä, olisi ideasi mitä mainioin.

Olitkos muuten vielä paikalla kun lauloimme "Kärri Kökköö, Kärri Kökköö" (Joulupukki, joulupukki -sävelen mukaan)?

Dyro kirjoitti...

Tai sitten tekstiksi lakoninen "Haluan julkisuutta".

Kahvitauolla suunnittelin paitaa, jossa lukisi ylhäällä "Let's Dunce", keskellä olisi kuva pojasta kartiomainen aasinhattu päässä ja alhaalla ihan pienellä "Yes, let's!".

En tainnut enää olla paikalla laulun aikaan, lähdin puolilta öin.