12.5.05

Luu vasten betonia

Tänään juoksin päin seinää. Noin kuvaannollisesti. Ei pitäisi lähteä lenkille heti flunssasta toivuttuaan, mutta "jos nyt ihan vähän vain, eikä kovaa". Koskaan ei ole juokseminen ollut yhtä verenmakuista tuskaa, paitsi joskus koulussa Cooperin testiä repiessä. (Tuskin mikään on muuten pedagogisesti niin surkealla tasolla kuin koululiikunta, mutta se olisi erillisen merkinnän aihe).

Minähän en suinkaan kuntoile paljon saati tavoitehakuisesti tai terveyssyistä, sen verran vain että saan siitä mielihyvää ja oivallisia olotiloja, sekä pään tyhjäksi ajatuksista. Olen siis liikunta-asioissa hedonisti, ja tämä päivä oli kyllä sen vastakohta ja todellinen aallonpohja. Vastedes ensin paranen ja juoksen vasta sitten, sydämen pillastuminen ei ole tuntemuksista mukavampia.

Ei kommentteja: