30.5.05

Konettaa

Mahdankohan lenkkeillä sittenkin liian rajusti. Lenkin jälkeen valvotuttaa, ja sen seurauksena tietysti seuraavana aamuna väsyttää. En ole niitä ihmisiä jotka uskovat tuska tuo tulosta -iskulauseeseen, mutta en ehkä sittenkään viitsi juosta niin hitaasti kuin mitä nykykunnolla olisi syytä.

Konevoimalla liikkumisen jälkeen ei valvotuta. Minulla on tällä hetkellä kaksi koneavusteiseen liikkumiseen liittyvää haavetta. Ensinnäkin unelmoin tekeväni niinkuin tässä artikkelissa kerrotaan; lautalla merelle suhaten saaresta toiseen. Tunnen kaiken lisäksi nuo jutussa mainitut saaret ja merenselät ja voin eläytyä kertomukseen, oli se legendaa tai ei. Kirjoittajaa en tunne, mutta sillä ei ole väliä. Toinen haaveeni on lentää MiG-25-hävittäjän kyydissä ilmakehän ylärajalle saakka. Luulen että se on vähemmän vaarallista kuin lauttailu, eikä matkapahoivointikaan äityne pahaksi, koska tuolla MiGin mallilla ei voi temppuilla, ja vaikka voisikin, niin kyytiläisen tuskin toivotaan laattaavan happinaamarin sisään.

Ilmailu ja saaristo punoutuivat yhteen viime kesänä. Vietän usein kesää Suomenlahden saarissa, erityisesti yhdessä kalastajakylässä, joka on toistaiseksi ollut melko rauhallinen. Ainoa haitta on saareen rakennettu kännykkämasto, jonka piilotan näkyvistä istumalla sohvalla siten, että masto jää ikkunanpokan taakse piiloon. Silti se on saariympäristössä rumiste, vaikka urbaanimmassa ympäristössä kännykkämastot ovat hienoja. Vuosi sitten saaren lahdenpohjukkaan laskeutui kolme vesitasoa. Ihan kivaa ja kiinnostavaa näin ilmailun ystävän mielestä, mutta samaan aikaan suunnattoman ärsyttävää. Ei niin ärsyttävää kuin muskeliveneily tai vesijetit, mutta kuitenkin. En tahdo että saaresta tulee mikään viihdekeskus ja kiva merellinen bailausmesta, mutta minulla ei ole siihen asiaan yhtään sen enempää sananvaltaa kuin kenellä muullakaan.

Joskus katselen kesäsaaresta Suursaarta, joka kumpuilee taivaanrannassa, ja mietin millaista olisi päästä käymään siellä ensimmäisten joukossa, kun se joskus avataan. Kärkijoukossa siksi, että vuosi tai pari turismille avaamisen jälkeen Suursaaresta tulee todennäköisesti hirveä räkälä, josta saa halpaa viinaa, ellei sitten matkailua rajoiteta ja luontoarvoja aseteta etusijalle. Niin ei todennäköisesti tapahdu, koska luontoarvot eivät tuota tarpeeksi matkailueuroja. Olenpas taas kyyninen ja tekopyhäkin, MiGillä lentäminen se vasta saastuttaakin, mutta kun se olisi niin kivaa. Sori vaan, luonto.

Ei kommentteja: