25.5.05

Hativat ha-Negev

Nyt soi Edward Vesalan kappale Saharan tuulet. Kuulin sen viimeksi joskus 80-luvun puolivälissä jossakin Neil Hardwickin ohjelmassa, jossa Vesala bändeineen esitti sen livenä. Kappale teki huiman vaikutuksen, ja muistiini jäi siitä pysyvästi yksityiskohta "pa' paa-DA, pa' paa-DA,", joka kirjoitettuna näyttää pöljältä mutta soitettuna kuulostaa hienolta. Vuosien vieriessä aloin jo luulla ettei moista kohtaa kappaleessa ehkä olekaan, vaan että muistan väärin, vaan eipä. Siellähän se oli loppupuolella. Myöhemmin löysin Tim Bernen, joka tekee möykkäjazzia, mutta onnistuu silti pysyttelemään miellyttävyyden tällä puolen. Kesäiseen levottomuuteen Berne sopii hyvin.

-...-

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mielenkiintoni alkaa kohdistua kaikenlaisiin kirjoitusjärjestelmiin, noihin kuuloaistimuksen ja näköhavainnon välillä pallotteleviin kiehtoviin kiemuroihin. Tämän blogin nimikin viittaa siihen, ehkä se on enne, sillä nykäisin sen aikanaan hihasta mitenkään suunnittelematta tai miettimättä mikä blogin nimi kuvastaisi blogia tai minua parhaiten. Ilmeisesti osuin aika oikeaan. Bloggaajanimenikin valitsin samaan tapaan, mutta se ei todellakaan ilmennä minua mitenkään. Siitä ehkä johtuu, että en ole luonut tästä nimestä itselleni mitään henkilöitymää joka olisi millään tavalla joku muu se kuka itse olen. No kumminkin, Omniglot-sivustolla on kirjoitusjärjestelmiä vähän joka lähtöön, hurjimpana 12480-skripti, joka on ihan selvästi saanut vaikutteita Tähtien Sodasta. Siinä näyttää olevan silti järkeä, täytyy tutustua tarkemmin.

Liikettäkin voidaan kirjoittaa näkyviin. Sitä varten on luotu ainakin Benesh-notaatio ja monia muitakin tanssinotaatioita.


Entäs länsimainen nuottikirjoitus sitten. Sitäkin pidin ihan järkevänä, kunnes aloin miettiä miten opettaisin sitä pienelle lapselle. Silloin huomasin, että nuottikirjoituskin on oikeastaan kummallinen tapa merkitä ääniä graafiseen muotoon, tai jos ei nyt aivan kummallinen, niin jotenkin täynnä menneen ajan painolastia. Voisikohan musiikkia kirjoittaa paremmin? Enpä tiedä, ajatus kuulostaa vähän teknokraattiselta, ja johtunee siitä, että en osaa lukea nuotteja kovinkaan sujuvasti, tai kirjoittaakaan. (Nyt jostakin putkahti päähäni sanapari "bysantin neumikirjoitus". Assosiaatioalueet näköjään toimivat omia aikojaan ja pulpauttavat tietoisuuteen aina joskus jotain hassua).

Musiikin myötä olen myös toistuvasti ajatellut sitä, miten kiinni ruumiissa ja ruumiillisuuden kokemuksissa ihmisen mieli on. Esimerkiksi ääniä kuvataan sanoilla "korkea" ja "matala", vaikka nuo sanat viittaavat itse asiassa jonkin kappaleen fyysisiin ominaisuuksiin tai sijaintiin tilassa. Äänet eivät voi olla oikeasti korkeita tai matalia, ei jossakin 40 Hz:n ilmavärähtelyssä ole mitään matalaa, eikä 5000 Hz:n värähtelyssä mitään korkeaa. Kirkkaita ja tummia ääniäkään ei ole olemassa, kirkas ja tumma ovat näköhavaintoja. Varmasti esimerkkejä voisi keksiä lisääkin, mutta en nyt juuri jaksa. Joka tapauksessa aistihavainnot sekoittuvat keskenään jopa kielen tasolla, ja se kyllä osoittaa miten mieli ja ruumiin aistimukset ovat niin peruuttamattomasti kiinni toisissaan, että transhumanistien haaveilema tietokoneeseen ladattu ihmismieli ei voi olla ihmismieli ollenkaan (ainakaan pitkään), ellei sille sitten simuloida ruumista ja maailmaa ympärille. Johan se sensorisen deprivaation kokeista nähdään, miten mieli friikahtaa, kun siltä viedään aistimukset pois.

Ei kommentteja: