15.4.05

Ulkokalla, tuuli länsilounaasta kolme metriä sekunnissa

Asensin jokunen aika sitten Skypen. Vaikka olenkin tavallaan töissä IT-alalla ja harrastanut tietotehnikaa melkein koko ikäni, olen todella laiska ja hidas omaksumaan mitään uusia innovaatioita käyttööni. Ainoa poikkeus oli Internet, jonka pariin vänkäsin itseni väkisin jo ennen kuin netistä tuli suuren yleisön juttu. Merkkipohjaiset käyttöliittymät aiheuttavat edelleenkin nostalgian väristyksiä, ja saavat aikaan muisteluketjuja siitä miten jännittävää oli tutkia mitä koneita netistä löytyykään, ja millaista oli solmia yhteisten kiinnostusten kautta tuttavuussuhteita sähköpostitse, viestimyskumppaniaan koskaan näkemättä.

No, Skypekin on jo vanha juttu, aikaansa seuraavat bloggaajatkin kuten Maalainen ovat skypettäneet kauemmin kuin minä. Skypen asennuksen jälkeen ajattelin tapani mukaan perehtyä siihen joskus parin viikon päästä. Koneessani on vanha mikrofoni, mutta sitäkään en edes kokeillut tai tarkistanut olinko mahdollisesti mykistänyt sen joskus.

Seuraavana päivänä puhelin soi. Langan päässä oli kuusikymppinen ruotsalainen mies, jolla on sama vähän erikoinen ja harvinainen sukunimi kuin minulla. Vastasin, vaikka en edes tiennyt toimiiko mikrofoni. Mies esitteli itsensä suomeksi ja kertoi että oli huvikseen hakenut Skypen käyttäjistä sukunimellään, ja minä sieltä olin sitten löytynyt. Keskustelimme pitkään, ja alkoi näyttää vahvasti siltä, että miehen isä on saattanut olla minun isoisäni lähisukulainen. Molemmilla oli sama sukunimi, ja molemmat olivat kotoisin Vienan karjalasta, josta olivat paenneet vallankumouksen jälkeen Suomeen. Sieltä tämä sukunimenikin on peräisin. Mies kertoi perheensä muuttaneen Ruotsiin vuonna 1948, kotona oli puhuttu suomea, mutta hänen muutettuaan pois kotoa, oli suomen kieli unohtunut. Jossakin vaiheessa hän oli ottanut isänsä kotiinsa asumaan vanhainkodin asemesta, ja näin päässyt taas käyttämään suomea. Hänen suomensa olikin varsin hyvää, siinä kuului jänniä pehmeitä s-äänteitä ja pieniä liudennuksia, jotka minusta viittaavat siihen, että hän oli omaksunut isänsä karjalaisvaikutteisen ääntämyksen.

Erikoislievää on se, että entisen kotikaupunkini sanomalehti julkaisi numeroissaan lehtileikkeitä 50 vuoden takaa, ja kerran leike oli sotavuosilta Vienan karjalasta. Siinä oli haastateltu juuri tuon soittajan isän nimistä miestä, jolta kysyttiin mitä asukkaat nyt tekivät kun Suomen sotilaat olivat vapauttaneet Vienan karjalan. "No ei mittää, viinaa ollaan juotu.", oli vastaus. Mies ei ole sama kuin soittajan isä, mutta hänen vastauksestaan muodostui kaveripiirissäni lentävä lause.

Aika ihmeellistä kumminkin, että joku kaukainen sukulainen tuolla tavalla soittaa yhtäkkiä.

---

Uusien tekniikoiden käyttöönotosta sen verran, että noin vuonna 2006 aion asentaa tähän blogiin kuvatkin. Kyllä sitten kelpaa. .

--

Lukulistalla on The Party's Over: Oil, War and the Fate of Industrial Societies ja The Oil Factor, Protect Yourself and Profit from the Coming Energy Crisis.

Peak Oil on kyllä vakava asia, mutta en edelleenkään osaa arvioida miten vakava asia se oikeasti on, ja mitä siitä seuraa. Olisi helppoa omaksua viisasteleva ja kaupunkilaisen edelläkävijän ällötiedostava katastrofismi-asenne, mutta sellaiseen en aio sortua. Asiasta täytyy ensin kaivaa niin paljon tietoa kuin mahdollista ennen kuin siitä voi mitään sanoa, jos silloinkaan.

1 kommentti:

JM kirjoitti...

Samalla lailla minulla on pitkän tähtäyksen suunnitelma kuvien suhteen.