5.4.05

See äx hoo äx

Bussissa mietin, kuinka paljon maailmassa on hukkapinta-alaa johon aurinko paistaa. On kallioleikkausten seinämiä, jalkakäytävien reunuskiviä, talojen kattoja.

Maailma tarvitsee energian lähteeksi ja raaka-aineeksi hiilivetyjä, jotka tällä hetkellä imetään öljylähteistä. Jos kehitettäisiin aurinkokenno, joka auringon energian avulla valmistaisi hiilidioksin hiilestä ja veden vedystä hiilivetyjä, ei öljyä tarvitsisi pumpata maan sisältä niin paljon. Aurinkokenno saisi hiilidioksidin ilmasta, vesi sille syötettäisiin putkea pitkin ja valmiit nestemäiset hiilivedyt valuisivat toista putkea pitkin keräysastiaan tai -putkistoon. Näitä kennoja voitaisiin sitten sijoittaa hukkapinta-aloille, esimerkiksi kerrostalon katot olisivat oiva paikka. Kaupunkiin voitaisiin luoda valtava verkosto aurinkokennojen vesijohto- ja hiilivetyputkia, ja näin meillä olisi käytössämme jatkuva virta hiilivetyjä joita ei tarvitsisi imeä maan sisästä. Eipä aika ekoa.


Kasvit ovat tietysti harrastaneet hiilivetyjen valmistusta aurinkoenergialla jo satoja miljoonia vuosia, mutta kasvin ryökäleistä ne hiilivedyt täytyy ottaa pois väkisin, ja siihen kuluu energiaa. Sopiva aurinkokenno luovuttaisi hiilivetynsä ihan vapaaehtoisesti ja kiltisti. Lirinä vain kuuluisi kun ihmiskunnan elämännesteet virtaisivat putkissa kuin kevätpuro ikään.

Ei kommentteja: