5.4.05

Lievä kuutamo

Nyt on taas alkanut sateenkaarien aika. Keväisin ja kesäisin näkyy asuntoni ikkunasta iltaisin usein sateenkaari kadun toisella puolella, jos sattuu olemaan sopivan epävakainen ilma ja aurinko pääsee paistamaan horisontissa. Olen kerran nähnyt kuun sateenkaarenkin, oli kostea elokuinen yö vai oliko se toukokuinen, en muista, ehkä se oli sittenkin kevättä. Ajoimme ystävieni kanssa kuunvalossa pitkin peltoa halkovaa tietä. Pysähdyimme jostakin syystä, kuu paistoi, ja vierestä pellolta nousi hopeinen kaari. Se liikkui eteenpäin samaa tahtia kun sitä lähestyi ja sillä oli erikoinen paksu juuri. Oli hiljaista, ja kuun sateenkaari vain korosti hiljaisuutta kuin jokin ilmassa leijuva aineeton veistos. Tupakat poltettiin, mentiin autoon, lähdettiin.

Laitoin ruokaa, yksinkertaista ja nopeaa. Hernekeittopurkissa luki "Add half a can of water and bring to boil." Boil merkitsee verbinä kiehumista ja substantiivina paisetta, kiehuvassa vedessä on paiseita, siltähän se juuri näyttääkin.

Vaaleanruskea katupöly karhentaa keuhkoputken, mutta saa maiseman näyttämään mukavan eksoottiselta, sellaiselta beigen kelmun peittämältä, jolta kuvittelen Kiinan lössialueiden pölyn keskellä kasvavien kaupunkien näyttävän.

Bussissa viereeni istui nainen. Hetken mielijohteesta ajattelin sanoa "minä en rakasta ketään". En sanonut, koska matkaa oli vielä monta kilometriä jäljellä.

Ei kommentteja: