25.4.05

Jos nimeä joutuu kantamaan, siinä väsyy hartiat ja selkä

Olipa kerran pieni kylä, niin pieni ettei sillä ollut nimeä ollenkaan. Kyläläiset kutsuivat kyläänsä milloin Kyläksi, milloin Asumukseksi, useimmiten eivät yhtään miksikään, koska olivat tyhmiä ja söivät kanaa.

Tuli edistys ja kehitys, ja maan hallitus päätti piirrättää kartat koko maasta. Kartanpiirtäjät kävivät työhön, piirsivät rannikot ja kukkulat, järvet ja joet. Kaupungit ja kylät he merkitsivät karttoihinsa niiden koon mukaan, suuri kaupunki oli suuri ympyrä, pieni kaupunki oli pieni ympyrä ja niin vain kävi että pienimmät kylät olivat tuskin pölyhiukkasen kokoisia pisteitä kartalla.

Kartanpiirtäjä Hannes Wokvi lopetteli päivän urakkaansa, taas oli yksi kartta piirretty, ja jäljellä oli enää kapunkien ja kylien nimien kirjoittaminen niiden viereen. Yksi pieni kyläpahanen oli pulmallinen, sille kun ei ollut ilmoitettu nimeä. Hannes hymähti, hän ei antaisi yhden pikkukylän viivyttää enää kartan valmistumista. Hän kumartui lähemmäs, joutuipa siristämään silmiään nähdäkseen pikkuruisen pisteen ja tekstasi sitten varmoin ottein sen viereen Näjetkössie. Siinä olisi hauska kasku kerrottavaksi herrasmieskerholla, Hannes tuumi, mutta kerholle päästyään unohti koko jutun ja päätyi esittämään muutaman hiotun, ketään loukkaamattoman mielipiteen politiikasta.

Niin sai kylä nimekseen Näjetkössie. Aika vieri, tuli kanava, rautatie, sota,rauha, elinkeinoelämän muutos ja kauppapoliittinen seikka. Yhtäkkiä Näjetkössie olikin suuri kaupunki. Sitten vajosi valtakunnan pääkaupunki veteen, ja ihan yhtä yhtäkkiä Näjetkössiestä tehtiin vallanpitäjien päätöksellä pääkaupunki uponneen tilalle.

Siitä on satakolme vuotta. Näjetkössie on edelleen pääkaupunki, ja matkailjoille kerrotaan kaupungin nimen hupaisa historia, turisteille värikkäissä painotuotteissa ja turistibusseissa, liikematkailijoille isäntien toimesta hotellien auditorioissa. Kaupungin asukkaita tällainen hiukan harmittaa, ei siksi että nimessä mitään häpeämistä olisi, vaan siksi että heidän Näjetkössiensä ei ole pelkkä turistien huvitukseksi kerrottava tarina. Se on heidän kotikaupunkinsa, joka ei litisty yksinkertaiseksi anekdootiksi historian hämärästä. Itse asiassa kukaan aito näjetkössieläinen ei oma-aloitteisesti kerro tarinaa vierailijoille, elleivät nämä sitä vasiten kysy. Usein kuitenkin kysyvät, on se sen verran kummallinen nimi.

Ei kommentteja: