30.3.05

Heitä vettä kiuas'lle

Jos vaikka lakkaisi taivuttamasta sanoja ja liittäisi vain niiden päätteen suoraan niinkuin otsikossa.

Tauon aikana tapahtunutta: muutama suuri henkilökohtainen voitto ja kiirettä. Minua yritettiin rekrytoida toisen yrityksen palvelukseen suoraan, ei tarvinnut edes hakea minnekään. Pienet ovat piirit, tällä alalla kaikki tuntevat kaikki. Kävin sitten haastattelussa ja psykedeelisissä testeissä, jotka olivat kyllä kaikkea muuta kuin mitä odotin. Vain yksi testi koko kuusituntisen rupeaman aikana oli mielestäni aidosti jotakin relevanttia mittaava, se eräänlainen aidosti vaikea organisointitehtävä. Mukana oli myös täyttä tuubaa, kuten Rorschachin musteläiskätesti, jota ei edes ollut vastaanottamassa psykologi vaan tulkinnat oli kirjoitettava paperille. Minulla oli unen puutetta, minkä vuoksi musteläiskät olivat melko...noh...eläviä. näin yhdessäkin läiskässä niemennokassa järven rannalla olevan maata puskevan härän, joka pieree taivaalle väri-ilotulitusta. Kuvioiden täydennystehtävässäkin irtosi ideoita myös aika hyvin, naureskelin niille itsekin.

Haastattelukin oli, ja se oli kummallinen. Haastattelija innostui koulutusalastani ja kyseli siitä ties mitä yksityiskohtia ja alkoi sitten muistella omia matkakokemuksiaan. Itse työstä tai sen vaatimuksista emme jutelleet juuri ollenkaan.

Kirjoitustehtävässä "Minä itse" kirjoitin, kuinka ihmisen on hankittava sekä laaja humanistinen että luonnontieteellinen yleissivistys jotta voisi kutsua itseään sivistyneeksi. Seuraavassa tehtävässä en sitten tiennyt kuka on Ranskan pääministeri ja minkä maan uutistoimisto on AFP. Se siitä yleissivistyksen humanistispuolikkaasta, sen kyllä tiesin että elohopea ja rauta ovat metalleja. Ei kovin vaikeaa, mutta monet tehtävät todella olivat tätä tasoa. Ei siis ihme että loppulausunnon mukaan olin päättelykyvyiltäni huomattavasti keskitasoa ylempänä. Varmaan siltä näytti, koska tehtävät olivat todella helppoja, enkä sano tätä itsekehumielessä, toteanpahan vain tosiasian.

Loppulausuntokin oli oikeastaan löpinää, se ei juuri tukeutunut testien tuloksiin vaan perustui ilmiselvästi haastattelun luomaan vaikutelmaan. Voi niitä yritysparkoja jotka soveltuvuustesteihin liiaksi luottavat.

---

Kiire, tai oikeastaan työni henkinen rasittavuus, vie kirjoitusvireen ja unet ohenevat ja lopulta katoavat. Käy melkein kateeksi Lauraa, joka voi olla kuukauden Lapissa töissä ja samalla omassa rauhassaan.


3 kommenttia:

LL kirjoitti...

Hän on p a l a n n u t.
Voi sentään. Iloitse, rakas luomakunnan olio, siitä, että zombailet suvereenisti yrityksestä toiseen ja koet arjen normaaleja kiireitä, joista kyllä tietääkseni selviää silloin, kun oppii sanomaan joskus myös ei. Karjalainen tosin lauloi: "Ajan puute on aikamme sairaus". Olen tienaamassa alani töistä ensimmäistä kuukausipalkkaani, että mieti vaikkapa sitä, ellei hermojen säännöllinen menetys tunnu riittävän hyvältä todisteelta harkita jotakin muuta kuin taidealan ammattia.
Mielestäni kuitenkin välillä on oikein sopivaa pistää tanssiksi.
Huom! lukuohje: kaikki kirjoitettu lausutaan kuten kirjoitetaan.

mea kirjoitti...

Humantikko. Se sinä olet. Humanisti luonnontieteilija romantikko. Olisko ripaus tekniikkaakin joukossa. Mutta ei se mitään, niin minäkin itsestäni mielelläni ajattelen olevani.

Kun se on niin mukava sana.

Malja kevät'lle!

Dyro kirjoitti...

Tässähän tuntee itsensä ihan tervetulleeksi, oi underbara kvinnor vid bloggen.

Humantikoksi tunnustaudun. Se on mukava termi, siitä on hienotunteisesti jätetty pois luonnontieteys, koska muutenhan se olisi huma-l-ikko. Sitäkin kyllä toisinaan, näin kevään kynnyksellä.