8.2.05

Tähtitorni

Tällaisina iltoina Helsinki on parhaimmillaan. On helmikuu, pakkasta juuri alle nollan, päivällä Aurinko on sulattanut asfaltilta ja nupukiviltä lumen ja jään, jotka ovat virranneet kiltisti viemäriin. Illlalla lämpötila on laskenut sen verran alle nollan, että lumi ja jää eivät enää sula sohjoksi, vaan pysyvät kiltisti omassa olomuodossaan. Tiet ja jalkakäytävät ovat nyt puhtaita ja kuivia. Ei tuule, alkuillasta oli jo valoisaa, mutta nyt pimentynyt taivas on kirkas ja kuuton, kaupunki on levollinen, ja se saa omankin oloni rauhallisen iloiseksi, vaikka tiedän, että nämä illat jolloin ilmassa on vain aavistus kevättä ovat äkkiä ohi, kun kevät putoaa kaupunkiin koko voimallaan.

Kännykkään tuli tekstiviesti Ursan tähtitornin aukiolosta. En mennyt, oli kiire kotiin syömään. Vähän harmittaa, näitä tilaisuuksia tulee vain yksi tai kaksi vuodessa. Olisin nähnyt Kaivopuiston sellaisena kuin se kuuluu nähdä - lähes tyhjänä ihmisistä kevättalven illassa. Minulla on monia hyviä helmikuisia muistoja Ursan tornista ja siitä tuulenpieksämästä kalliosta jolla se seisoo. Olen torniin jonottaessani nähnyt kuinka Kuu liukuu Aldebaranin eteen, ja kaukoputkella kuinka Hale-Boppin ja Hyakutaken komeetat puhkuvat sumua avaruuteen. Sellaisesta tulee onnelliseksi.

Ei kommentteja: