15.2.05

Sirontaa

Aurinko hehkui puiden takana hiilloksenpunaisena, oli kylmää ja tuulista kuin aina sellaisina koulupäivinä jolloin ohjelmassa oli luistelua tai hiihtoa. Luistinradalle oli pitkä matka, naama jäätyi kävellessä ja näpit nauhoja sitoessa. Suksia taas ei meinannut saada jalkaan, koska monojen pikku reikiin meni aina lunta, eivätkä siteiden vastintapit sitten mahtuneet koloihinsa. Aion joka tapauksessa ostaa kohta sukset, vaikka en ole hiihtänyt ainakaan viiteentoista vuoteen. Luistimetkin voisin ostaa, vaikka en ole koskaan oppinutkaan luistelemaan kunnolla.

Kun lähdin töistä, työpaikan ovisyvennyksessä oli nainen joka kulkee usein samalla bussilla, ikään kuin hän olisi odottanut minua. Lähden (tai lähdemme) aina samaan aikaan kotiin, ja kuljemme yleensä samalla bussilla kotiin, koska se on viimeinen bussi jolla pääsee kätevästi. Olemme töissä samassa rakennuksessa, mutta kuljemme eri ovista, joten kyseessä voi olla sattumakin, mutta silti vaistoni sanoo että hän oli siinä tahallaan vahingossa jotta näkisimme. Hän ei edes toimittanut mitään, ei ollut tupakalla tai muutakaan sellaista, kunhan vain oli. Olen nähnyt hänet siinä aikaisemminkin muutama päivä sitten, silloin kuljin pysäkille työkaverini kanssa, huomasin hänet siinä selvästi odottamassa jotakin ja moikkasin ohi kulkiessani.

Mutta eihän voi olla niin, että hän oli odottamassa minua. Se ei ole järkeenkäypää. Hänhän seurustelee. Pysäkillä hän valitti kuinka bussia joutuu odottamaan nyt kymmenen minuuttia. Ajattelin, että hän toivoo minun vastineeksi ehdottavan kahvilla käymistä ajan tappamiseksi. Mutta eihän sekään voi olla niin. En tosin pahastuisi vaikka nämä aavistukseni olisivatkin oikeita.

Bussimatka oli kyllä mukava ja hauska, en ole aikaisemmin kuullut hänen nauravan. Hänellä on tarttuva nauru. Enkä vieläkään tiedä hänen nimeään.

--

Ja sitten hyppäämme asiasta toiseen.

Harva asia on niin hölmö kuin hierarkkinen tiedostojärjestelmä. Silläkin pärjää siihen saakka kunnes joutuu käsittelemään suurta joukkoa toisistaan eroavia tiedostoja, joilla kullakin on omat ominaispiirteensä, mutta joille on silti tehtävä samat toimet. Esimerkiksi tilanne

  1. Kitkalutkutin A
    1. Pesu
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    2. Linkous
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    3. Kuivaus
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
  1. Kitkalutkutin B
    1. Pesu
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    2. Linkous
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
    3. Kuivaus
      1. Alustus
      2. Möyhennys
      3. Vaivaus
      4. Loppusilaus
On ihan mahdoton hallita hierarkkisessa tiedostojärjestelmässä tehokkaasti, jos Kitkalutkuttimia on monta, ja niiden käsittelyyn kuuluu enemmän työvaiheita kuin Pesu, Linkous ja Kuivaus, joiden osatyövaiheita on vielä enemmän. Tottakai niille voi luoda tuonkaltaisen hakemistopuu, mutta entäs jos haluaakin yhtäkkiä nähdä kaikki Kuivauksessa olevat Kitkalutkuttimet A-Z? Tai Möyhennyksessä olevat Kitkalutkutin A:t? Silloin täytyy käydä avaamassa jokainen hakemisto kerrallaan.

Paljon parempi ratkaisu tiedostojen hallintaan olisi näkymä, jossa tiedostoja voisi yksinkertaisin komennoin ryhmitellä haluamallaan tavalla, vaikka niin että tiedostolle annettaisiin nimiö eli labeli. Mutta sekin olisi rajoittunutta. Minä tarvitsisin kolmiulotteisen, visuaalis-taktiilisen tiedostonhallintajärjestelmän, kuin Rubikin kuution jonka voisi aina kääntää uuteen asentoon ja saada uusia näkymiä.

Ja tiedostojen siirtely sitten. Hierarkkisessa järjestelmässä sekin on tuskaa. Unelmoin koko kirjoituspöydän laajuisesta kolmiulotteisesta holografisesta projektiosta, jossa tiedostoja voisi marssittaa tilasta (koska hakemistoja ei olisi) toiseen komentamalla niitä puheella tai hiirellä kuin Napoleon tinasotilasjoukkoja. "Kaikki Vaivausvaiheessa olevat tiedostot, siirtykää Loppusilaukseen!" ja niin edelleen. Sitten näkisin kuinka kolmiulotteiset tiedostot siirtyvät pöydällä loppusilattavaksi. Tottakai pitäisi olla mahdollisuus myös ihan vain tarttua kiinni tiedostoihin, koska taktiilisuus on juhlaa. Hiiri ja hierarkkinen tiedostojärjestelmä on raivostuttavan rajoittunut. Ehkä se oli kova juttu 80-luvun alussa, mutta nyt kaipaisin jo jotakin muuta, jotakin todella mullistavaa.

Firma nimeltä TheBrain Technologies valmistaa kätevää ei-hierarkkista työkalua nimeltään Personal Brain. Se on eräänlainen muistilehtiö, jossa tietoyksiköt (ideat, osoitteet, kontaktihenkilöt, ihan mitä vain) voidaan liittää toisiinsa joustavasti. On Brainiinkin syötetyillä tiedoilla hierarkia, mutta sen lisäksi niiden välille voi luoda rinnakkaisia linkkejä. Kannattaa kokeilla, Brainista voisi saada erittäin hyvän tiedostojenhallintatyökalun.

Ei kommentteja: