24.2.05

Sähkö välkkyy, virukset lentävät

Tällaiset keväät, valot ja influessat. Sain jonkin virusinfektion, jonka seurauksena kädet ja jalat muuttuivat lyijynraskaiksi, hyvä kun pystyin kävelemään. Kuumetta tai nuhaa ei ollut, mutta kaikki ei ollut kohdallaan, ja sen tunsi hyvin selvästi. Jätin bloggamatta, ei vain huvittanut.

Tänään myöhästyin Lauran keikalta, koska minua revittiin kahteen suuntaan. Yhtäältä oli mukavaa olla työkavereiden kanssa illallisella, toisaalta taas suunnittelin jättäväni illan lyhyeen ja meneväni Feeniks-klubille. Luonnollisesti tällaisesta oli seurauksena pahuksenmoinen kompromissi.

Se puolikas minkä keikasta näin oli mainion rento, sitäpaitsi Lauran ääni kuulostaa livenä vielä paremmalta kuin levyllä. En ole ennen huomannutkaan, että pianisti voi tähyillä pianon kiiltävän edustan kautta mitä hänen selkänsä takana olevat muusikot puuhaavat. Ja jos Laura soitit alkupuolella jonkin Joni Mitchell -coverin, niin minä en hitto vie sitä ollut kuulemassa. Safari-klubin seinästä näkyy Eduskunnan lisärakennuksen seinä, joka näytti siltä että siellä hitsattaisiin, mutta lopulta tajusin että sehän heijastaa ohiajavien autojen valoja. Manneheimintietä pitkin kulki raitiovaunuja siniset kipinät virroittimesta vilkkuen. Ambulanssin vilkuissa oli sama sininen. Jazzjameja en ehtinyt enää jäädä kuuntelemaan, harmi sinänsä.

Bussista voi myöhästyä silläkin tavalla, että ehtii bussiin joka seisoo pysäkillä, ottaa kuskin vierestä aikataulun ja huomaa että bussihan lähtee vasta vartin päästä. Niinpä sitä käy pikadrinkillä viereisessä baarissa, ja kun tulee takaisin ja bussin lähtöön on aikaa viisi minuuttia, niin huomaa ettei bussia näy missään. Ei tietenkään, koska se on lähtenyt minuutti sitten, ja se napattu aikataulu on kesäaikataulu. Ilmeisesti ihan hämäysmielessä siihen kuskin viereen hollille pantu.

Päivän linkki: kasarihevin ilmentymä ruotsalaisesta Okej-lehdestä, jota teinixinä luin niinkö helvetin ahkerasti.

5 kommenttia:

LL kirjoitti...

Heii, kiva jos tykkäsit. Soitin ainoastaan omia biisejäni, paitsi sen encoren. Ajattelin, että kaiken sen rutinan jälkeen tuollainen klopaali sanoma olisi hyvä. :-) Ensi kerralla tule moikkaamaan.
Jamittelemassa kävi toinen toistaan hienompia soittajia, tunnelma pysyi tiiviinä loppuun saakka.
Kai muistit näyttää laituritolpalle keskisormea.

Dyro kirjoitti...

Toki tulen ensi kerralla juttelemaan, nyt vain oli pahuksenmoinen kiire. Minulla oli muuten vaikutelma, että tunsit suurimman osan yleisöstä, kenties he olivat opiskelukavereitasi. Siitä aiheutui mukava rento tunnelma, aika poikkeuksellinen oikeastaan.

Hetkiä-blogissa olisi kiintoisaa lukea myös sanoitustesi syntytavasta, ja tähänastisesta elämästäsi musiikin parissa noin yleensä.

Hauskoja hetkiä sinulle Lappiin. Elähdytä kansaa!

LL kirjoitti...

Yleisössä oli paljon akatemialaisia. Pahimmillaan selkäänpuukottajia, parhaimmillaan juuri aidosti musiikista nauttivia. Enkä voi kieltää, etteikö kuunteleva yleisö ole mahtava yleisö. Jos joskus joutuu joissain tilanteissa taistelemaan puheensorinan kanssa, ei voi itseään kyllä turhemmaksi tuntea. Cocktail-keikoilla se tietysti kuuluu asiaan.

Minusta kappaleen tulisi selittää itse itsensä. Samasta syystä en nykyään kauheasti spiikkailekaan. En myöskään ole aivan varma mitä tarkoitit, eli eikö Bio-sivu taustoita jo riittävästi?

Vaan mikä toivotus! Elähdytä Lapin kansaa. Tällä missiolla on hyvä lähteä. :-)

Dyro kirjoitti...

Viimeisimmästä hetkiä-merkinnästä oli mielenkiintoista lukea anekdootti vinyylin hidastamisesta ja siitä miten absoluuttinen sävelkorva toimii ja miten taas ei. Tuollaisia yksityiskohtia ja kokemuksia on hauska lukea aloilta, joita ei itse tunne. Minusta blogien parasta antia on juuri se, että näkee millä tavoin jonkun toisen ajatusprosessit kulkevat, tai millaisia asioita hän on kokenut.

LL kirjoitti...

Tuo oli hyvällä tavalla ohjeistavaa kuultavaa. Useimmitenhan harjoittelu on vain toistoa toistoa toistoa, eikä siinä ole paljoakaan kirjoitettavaa.
Mutta kirjoittaminen on hyvä väline avata aisteja katsomaan asioita uudella tavalla.