30.1.05

Tuulinen iltapäivä

Olin aikeissa kirjoittaa lapsuuteni videopelimuistoista, mutta siihen täytyy löytää jokin sopiva näkökulma, joka on vielä haussa.

Tänään kävin Ateneumissa katsomassa Edelfelt-näyttelyä, joka oli avoinna viimeistä päivää. Lauantaiaamuna jono oli ulottunut Aleksanterinkadulle saakka. Nyt ovella oli vain pienehkö jonontynkä, joka liikkui nopeasti. Minulla oli ollut koko syksy aikaa käydä Ateneumissa, mutta olin jatkuvasti lykännyt näyttelyyn menoa, koska "onhan se vielä kauan aikaa siellä". Tottakai olin sitten viimeisenä päivänä liikkeellä. Yleisöä oli aika vähän, mikä ei ollut yllätys. Hesarin valokuva lauantain jonoista oli varmaan säikäyttänyt monet jäämään kotiin.

Itse näyttely oli hyvä, en ollut tiennyt, että Edelfelt oli maalannut niin paljon muotokuvia, suuri osa naisia ja tyttöjä. Maalausten henkilöt olivat kaikki persoonallisen oloisia ja lihallisia, mikä tekee Edelfeltin muotokuvista niin kiehtovia.

Portaikossa esiintyi Grex Musicus -kuoro, jonka johtajan käärmemäiset käsienliikkeet olivat erikoisia mutta sulavia silti. Kuoromusiikki ei ole niitä musiikin lajeja joista erityisesti pidän, mutta tämä kuoro kuulosti erittäin hyvältä, kenties siksi ettei se ollut kovin suuri. Kukaan ei kehdannut kulkea portaissa, kunnes kuoro aloitti englanninkielisten kappaleiden osuuden, jolloin yleisön keskittyminen herpaantui ja trafiikki alkoi. Minulle jäi putkahti päähän soimaan Hubert Parryn Jerusalem, joka on Willian Blaken runoon sävelletty teos. Minusta se on aina ollut yhtäältä hyvin vetoava, ja toisaalta oudosti lähes fasistinen musiikkikappale, tosin sanat ja koko perusajatus ovat niin erikoiset, ettei se oikein istu ryppyotsaisen ääriajattelijan laulamaksi. Tai mistä sitä ikinä tietää. Wikipedian mukaan runon saatanalliset myllyt viittaavatkin Stonenhengeen eivätkä teollisen vallankumouksen ajan tehtaisiin. Kotimatkalla mietin, mitkä olisivat nykyajan saatanallisia myllyjä, tuskin paperitehtaat ainakaan, niillähän on kaikilla ympäristösertifikaatti ja kaikki. Lasikuutioita rakentavat huipputekniikkafirmatkaan eivät niitä ole, mutta juorulehdistö ja kaupallisten kanavien surkeimmat tosi-tv-jutut varmaan ovat.

1 kommentti:

parfej kirjoitti...

No niin. Nyt se sitten päättyi, Edelfeltin näyttely nimittäin. Senhän piti olla siellä vaikka kuinka kauan vielä.

Pahus.