20.1.05

Persuasiivisia strategioita

Tällä viikolla olen ollut jäädä kaksi kertaa suojatiellä auton alle. Ensimmäinen kerta oli klassinen tapaus, jossa suojatien eteen pysähtyi auto päästäen minut ylittämään katua, mutta viereistä kaistaa samaan suuntaan ajanut ei pysähtynytkään. Se tapahtui täoihin mennessä, ja siitä sai hienot aamuraivot. Karjuin kuin eläin ja näytin keskaria. Näytin varmaan todella idarilta. Arvasin kyllä ettei auto aio pysähtyä, ja niinpä olin varovainen, mutta annoinpa kuitenkin kuskilla varmaan aimo sydänjyskytykset.

Tänään tapahtui niin, että juoksin suojatielle vähän pöljästi bussiin ehtiäkseni. Autoilija jarrutti, ajoi sitten hitaasti viereeni ja pelkääjän paikalla ollut naikkonen kutsui minua idiootiksi. Naksautin taas aamuraivon päälle, ja ärjyin miten jalankulkija on aina ensisijainen ja idioottien tulisi pysyä kotona jos eivät sitä tajua. Bussipysäkillä minua katsottiin epäuskoisena ja huvittuneena. Bussissa vähän hävetti, kun en saanut hengitystä tasaantumaan riittävän nopeasti ja coolisti. Vaaratilanne oli nimittäin ollut todellinen.

En halunnut hukata hyvää ketutusta, ja päätin soittaa matkapuhelinoperaattorilleni ruinatakseni vanhan asiakkaan etuja. Olin sopivassa mielentilassa vaatimaan ja olemaan ystävällisen hankala. Asiakaspalveluihmistä nauratti pyyntöni saada 500 eurolla ilmaista puheaikaa, mutta kun aloittaa järjettömän korkealta, voi saadakin jotakin. Valitettavasti rauhoituin puhelun kestäessä ja sain puheaikaa vain kolmella kympillä. Jänniä strategioita palveluhenkilö käytti, tarjosi ensin liittymätyypin vaihtoa, erilaisia lisäpalveluja ilman avausmaksua, kunnes myöntyi suoraan hinnanalennukseen. Taisin antaa periksi liian aikaisin, tiedän että vanhoille asiakkaille on tarjottu sadankin euron edestä puheaikaa.

Huomenna soitan sinne uudestaan, ja jos ei tipu satasta, vaihdan operaattoria.

Ei kommentteja: