11.1.05

Ee on ämpee kolme

Nyt kun olen taas työelämässä, pää on iltaisin tyhjä ajatuksista, joten tämä blogikin vähitellen tylsenee.

Hesari kertoi Kotkaan suunniteltavan suojeluskuntaa, joka on avoin kaikille suomalaisille, paitsi vasemmistolaisesti ajatteleville ja ay-liikkeen jäsenille. Sivareista ei puhuttu mitään, joten sivarina olen ilmeisesti kelvollinen jäseneksi. Olen tosin myös ammattiliiton jäsen, joten ehkä he teloittavat minut kun petos käy ilmi. Suojeluskuntaa yrittää pistää kokoon joku vartiointiliikkeen omistaja, tarkoituksena tuottaa jäsenilleen "turvallisuuspalveluita". Hemmo ei kuulemma pääse toteuttamaan pyrkimyksiään - vai pitäisikö sanoa taipumuksiaan - vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. No ei varmaan. Aika surkuhupaisaa muuten, että aseellista toimintaa harjoittava järjestö, joka ei ole maanpuolustuksellinen ja joka karsii jäsenensä poliittisen suuntautumisen perusteella (sivarit muuten saavat osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön) tai mikäli he puolustavat omia etujaan, luo pelkällä olemassaolollaan turvallisuuspalvelujen tarpeen muille kuin jäsenilleen, erityisesti niille joita ei jäseniksi hyväksytä.

Käsittämätöntä, että joku edes haikailee nyky-Suomessa jonkin suojeluskunnan tai punakaartin perään.

Tein Soulseekissä todellisen löydön: kaksi levyä nimeltään World of Music. Niillä on kansanmusiikkia ympäri maailmaa, todellinen huippubiisi on nimeltään "Postal Workers in Ghana - Cancelling Stamps". Se on äänitetty Ghanan yliopiston postitoimistossa, ja siinä työntekijät leimaavat postimerkkejä, viheltelevät ja saavat aikaan aivan hirmuisen gruuvin leimasimia lätkyttelemällä. Pikainen googlaus paljasti, että en ole ainoa tähän biisiin tykästynyt, ja joku ystävällinen sielu on pannut kappaleen mp3-muodossa nettiinkin. Äänen laatu ei vain ole yhtä hyvä kuin minun kopiossani, joten olennainen ei välity aivan niin hyvin, mutta toivoakseni riittävästi.

Tänään mietin myös, miten havainnollistaisin aikadilaatiota siten, että se olisi helpompi mieltää kuin kuvittelemalla kellojen käymistä avaruusaluksessa. Koska en ole fyysikko, jouduin vaivaamaan päätäni aika tavalla. Sitten keksin. Oletetaan, että meillä on ilotulitusraketti, jonka rakettimoottori palaa vinkuen sekunnin ajan. Parasta varmaan olettaa havainnollisuuden vuoksi myös, että raketissa ei ole loppupamausta ollenkaan. Kun raketti ammutaan taivaalle, se kohoaa 330 metrin korkeuteen moottorin palaessa. Maan pinnalla kuunneltaessa (mutta ei katseltaessa!) moottorin paloaika tuntuu olevan kaksi sekuntia, sillä äänen nopeudesta johtuen 330 metrin korkeudesta lähtevät viimeiset vinkunat saavuttavat maan pinnalla olevat ihmiset sekunnin päästä. Toisin sanoen raketti lentää sekunnissa 330 metrin korkeuteen, mutta sieltä korkealta lähteneillä äänillä kestää toinen sekunti päästä palata maanpinnalle kuulijoiden korviin. Näinollen kuulijoista kuulostaa, että moottori palaa vinkuen kaksi sekuntia. Raketilla ratsastava muurahainen taas kokee, että moottori palaa vain sekunnin. Samoin jos raketti ei lähdekään maan pinnalta, moottori tuntuu palavan vain sekunnin.

Tässä ajatuskokeessa ei siis saa käyttää näköaistia ollenkaan, vaan vain kuuloaistia. Kokeessa itse asiassa oletetaan maailmakaikkeus, jossa mikään ei voi liikkua ääntä nopeammin. Kuulijat kuulevat raketin äänessä lisäksi doppler-siirtymän, mikä vastaa punasiirtymää. Doppler-siirtymän avulla voidaan päätellä raketin nopeus, samaan tapaan kuin valon punasiirtymästä voidaan päätellä kappaleen nopeus.

Meniköhän tämä ollenkaan sinne päin. Tätä olisi hauska havainnollistaa vaikkapa koululuokassa jakamalla oppilaat kahteen ryhmään, soittamalla kaksi eri mp3:sta ja pyytämällä heitä mittaamaan moottorin vinkunan kestoajan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Päädyin kirjoituksestasi tietämättömänä kirjoittamaan itsekin tuosta aikadilaatiosta samankaltaisen doppler-esimerkin avulla kuin sinäkin.

http://www.lariq.net/soopa/archives/002573.html

Onhan se toimiva ja helpommin käsitettävä tapa kertoa aiheesta.

t. Lari