26.1.05

Askartelua ja polttoainesauvoja

Kerran eräs Vietnamin veteraani kertoi minulle pitkän tarinan sotakokemuksistaan. Hän oli palvellut laivastossa sukellusveneiden huoltoaluksessa, eikä ollut osallistunut taisteluihin ollenkaan. Suurimman osan ajasta hän oli ollut tovereineen Guamin saarella ikävystymässä, tekemättä mitään. Sukellusveneet harvoin menevät rikki sillä tavalla, että tarvitaan huoltoalusta.

Kuukausien pitkästymisen jälkeen yksi kavereista sai idean. Hän ehdotti, että koska lähes kaikki olivat insinöörejä tai teknikoita, ja laivalla oli hyvin varusteltu konepaja, he voisivat suunnitella ja rakentaa hienon metallisen lennokin. Siitä pitäisi tulla suuri ja komea, neljä moottoria ja kaikki, mutta ei ohjauslaitteita ollenkaan. Lennokin oli määrä lentää vain yksi lento suoraan merelle, niin pitkälle kunnes polttoainetta riittää. Idean keksijä oli varakas, ja lupautui rahoittamaan koko projektin tarvikkeineen.

Miehet kävivät toimeen, alkoivat suunnitella, tilasivat tarvikkeita manner-USA:sta, odottivat aina kuukauden että hidas sotilasposti saavuttaisi heidän asemapaikkansa ja toisi kaivatut paketit, joissa oli tarvittavat komponenti: polttomoottoreita, potkureita, laakereita, erityistyökaluja. Lennokki valmistui hiljalleen, ja koska miehillä ei ollut mitään muutakaan tähdellisempää puuhaa, he hioivat jokaista yksityiskohtaa ja tekivät lennokista niin hienon kuin mahdollista. Potkurit tasapainotettiin, moottoreiden kierrosluku säädettiin täsmälleen samaksi, siivet, peräsimet ja runko tehtiin sadasosatuuman tarkkuudella. Koko kolme ja puoli metriä pitkän rungon täytti polttoainetankki, jotta lento olisi mahdollisimman pitkä ja komea. Rakennusprojekti kesti kolme kuukautta - suunnittelua, rakennusta, hiomista, jo valmiiden teknisten ratkaisujen korvaamista hienostuneemmilla vain siksi, että luova kekseliäisyys oli niin hauskaa.

Kun lennokki oli lopulta valmis ja trimmattu kohdalleen, sille raivattiin rannalle kiitorata, joka tasoitettiin samalla huolellisuudella kuin mitä lennokkia oli rakennettu. Tyynenä huhtikuun aamuna lennokki seisoi kiitoradan päässä tankattuna, moottorit suristen täsmälleen samalla taajuudella. Miehet katsoivat kun polttoainemäärän raskauttama lennokki lähti hitaasti vierimään kiitoradalla, potkurit piiskasivat koneelle lisää vauhtia ja lopulta se nousi siivilleen täysin vaappumatta ja lensi luotisuoraan kohti merta pikku hiljaa korkeutta ottaen. Kone saavutti rantaviivan ja lensi meren ylle edelleen poikkeamatta vähääkään kurssistaan. Yhtäkkiä miehet näkivät kuinka suuri keltainen pistoliekki pisti esiin koneen takarungosta, lennokki alkoi vetää perässään tuli- ja savupyörrettä kunnes räjähti sekunnin päästä sirpaleiksi valtavana leimahduksena.

Rakennusprojektin rahoittaja kiljui riemusta, huusi ja nauroi. "Siistii! Siistii!". Hän oli alusta saakka halunnut nähdä lennokin räjähtävän, ja vähän ennen koneen valmistumista hän oli piilottanut sen takarunkoon polttoainetankin pään alle pienen ilotulitteista rakentamansa pommin, jonka hän viritti konetta lähetettäessä räjähtämään hetken päästä.

Muut miehet eivät olleet asiasta kovinkaan riemuissaan. Minä kyllä ymmärrän tuollaista huumoria aika hyvin.

--

Myöhemmin huoltoalukselle tuli komennus mennä korjaamaan sukellusvene, jonka reaktorissa oli häiriöitä ja päävesipumppu oli hajonnut. Tämä jutunkertojaveteraani oli mennyt pumpun luo ja irrottanut vesiputkien kymmenet mutterit. Kun hän sitten sai pumpun irti ja alkoi siirtää sitä, sieltä putosi lattialle pieni polttoainesauvan palanen. Säteilyvaroittimet olivat pärähtäneet soimaan sillä sekunnilla. Kaksikymmentä vuotta tapauksen jälkeen hän sai kilpirauhassyövän, parantui siitä sitten muutamien leikkausten jälkeen.

Ei kommentteja: