28.10.04

Biososiologiaa

Tiedemies pohdiskelee blogissaan sosiobiologisia selityksiä poikkeavalle käyttäytymiselle. Minä en sosiobiologiasta tiedä kovinkaan paljoa, joten seuraavat ajatukset ovat vain arveluja ja aavistuksia, eivät edes väittämiä.

Minusta tuntuu, että sosiobiologialla yritetään selittää joitakin asioita liian helposti. On hyvin kätevää sorvata jollekin käyttäytymiselle sosiobiologinen selitys, koska selityksen virheellisyyttä on vaikeaa todeta. Sosiobiologia varmasti kehittyy tieteenalana, mutta samalla se tulee varmasti tahallaan ja opportunistisesti väärinymmärretyksi ja väärinkäytetyksi samalla tavalla kuin evoluutioteoria aikoinaan.

Ihmisen käyttäytymisellä on tottakai biologinen evoluution aikana muodostunut perusta, mutta tämä perusta ei taatusti ole niin yksinkertainen kuin voisi olettaa, ja kaiken lisäksi ihmisen käyttäytymisen biologiset lainalaisuudet ilmenevät erittäin moninaisin tavoin. Virheellinen sosiobiologinen selitys ihmisten käyttäytymiselle yksinkertaistaa ja johtaa harhaan.

Poikkeavalle käyttäytymiselle ja tarkoitushakuiselle vastarannankiiskeilylle löytyy varmasti perustansa biologiasta, mutta itse etsisin sitä kädellisten käyttäytymisen ominaispiirteistä. Radikaali kaiken vastustaminen, on usein mielestäni oman statuksen nostatusyritys. Status on apinayhteisössä erittäin tärkeää, mutta ihmislaumassa status ei riipu juurikaan fyysisestä voimasta. Meidän keskuudessamme statusta saavuttaa ennen kaikkea pelaamalla älykkyyttä vaativaa sosiaalista peliä, jossa menestyminen auttaa yksilöä saamaan haltuunsa yhteisön arvostamia asioita, kuten rahaa, valtaa tai arvostusta. Konsensuksen rikkomisen taustalla saattaa siis olla statuksen saavuttamisyritys, apinoita kun olemme.

Jossakin vaiheessa sosiologia ja biologia kohtaavat, ja syntyy sosiobiologian lisäksi myös biososiologia.

---

Tähän loppuun ihan toinen miete. Maalaisen kokemukset ekoyhteisöstä antavat minulle aiheen olettaa, että ekoyhteisö voi toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaan omavaraisesti vasta kun se on riittävän suuri ja sisältää tarpeeksi asiantuntijoita. Nykyiset mikroekoyhteisöt ovat olleet heterotrofeja eli toisenvaraisia, ja riippuvaisia muun yhteiskunnan generoimista työttömyyskorvauksista ja muista tuista. Saattaa olla niin, että vasta kokonainen valtio tai valtioiden yhteenliittymä voi olla aito ekoyhteisö olematta toisenvarainen tai viherkurjala. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta koko ihmiskunnan on oltava yhteisö, joka ei ainakaan tuhoa oman jatkuvuutensa mahdollisuuksia.

26.10.04

Parempaa kuin lottoaminen

Nettisijoittaja-salkkuni arvo kasvaa hitaammin kuin monien muiden. Olen tällä hetkellä sijalla 445/21970, muutama päivä sitten olin noin sijalla 650. Kymmenenkin euron ero vaikuttaa listasijoitukseen paljon, joten vähäriskinen taktiikkani ei ehkä vie minua kärkeen, mutta en ehkä putoa siitä kauaskaan. Tosielämässä olisin sijoituksiini tyytyväinen, ne ovat kolmessa viikossa tuottaneet noin 5,1 %. Joku sijoittamisesta oikeasti tietävä saattaa tässä vaiheessa nauraa.

Toisen salkkuni sijoitus on
15306/21970, joten siitä ei kannata paljon puhua. Silti virtuaalisen rahan menetys harmittaa.
Reviirikuplan puhjenta

Lounasruokala oli melkein kokonaan täynnä, joten etsiydyin lähimpään pöytään. Se oli pieni kahden istuttava pöytä, jossa istutaan noin puolentoista metrin päässä vastapäätä olevasta ruokailijasta. Pöydässä oli jo joku, ja kysyin oliko paikka vapaa. Kyllä oli, istuin siihen. Vastapäätä istunut mies näki tarjottimellani olevan pannukakun ja totesi ystävällisesti "pannaripäivä." Yllätyin tästä luontevasta kontaktinottoyrityksestä, sillä yleensä noin lyhyt välimatka saa kummankin sulkeutumaan kokonaan omaan reviirikuplaansa, samaan tapaan kuin bussissa tai metrossa ollaan omissa oloissaan, vaikka kymmenen sentin päässä viereisellä tai vastapäisellä istuimella on toinen henkilö.

Aloimme rupatella, ja kävi ilmi, että mies ei ollutkaan Helsingistä vaan Rovaniemeltä. Se selittää varmasti paljon, kukaan riittävään pitkään Helsingissä asunut ei aloita keskustelua tuolla tavalla, yksinkertaisen ystävällisesti. Joko keskustelua ei aloiteta noin lähekkäisessä tilanteessa ollenkaan, tai sitten sanotaan jokin yksinkertainen kommentti, johon sitten vastataan vastaavanlaisella simppelillä kommentilla. Tarkoitus ei ole alkuunkaan saada aikaan keskustelua, vaan yksinkertaisesti tunnustaa toisen läsnäolo ja säilyttää samalla oma etäisyys. Puolitutuille sitten jutellaan kuin kenelle tahansa.

Juttutuokio oli muuten oikein mukava.

25.10.04

Oi Suomi katso, ilman käsiä!

Helge Eskelinen, tuo finet.binaries.keskustelu -ryhmän legenda oli löytänyt Ilta=Sanomista jutun, jonka mukaan syyttäjä vapautti ilman käsiä ajaneen moottoripyöräilijän syytteestä, koska pyöräilijä oli omien sanojensa mukaan juhlistanut Marcus Grönholmin rallivoittoa. Se oli syyttäjän mielestä isänmaallinen teko, joten syytettä ei ollut tarpeen nostaa.

Huoh. Jos perustelu ei vituttaisi, se naurattaisi.

Tänään bussi ole lähdössä pysäkiltä, kun kuulin vielä avoinna olevasta ovesta tarja halosmaisen äänen sanovan "ne on nuorii ja nättei". Käännyin vaistomaisesti katsomaan, ja bussin sumuisen ikkunalasin läpi näkyikin joku punapäinen nainen puhumassa pukumiehen kanssa. Ei kai se ollut T.H., hänhän on parhaillaan Japanissa.

22.10.04

Sailas vääns

Otsikko on viite Cyrus Vanceen, josta muistan lapsena kuulleeni laulun "sairas vääns, sairas vääns, Amerikan mantereella kamalasti sairas vääns."

Raimo Sailas, tuo viikatemies (ja P. Lipposen mukaan maamme eturivin intellektuelli) on vihdoinkin sanonut jotakin järkevää. Sailaan mielestä huippu-urheilulta pitäisi ottaa valtion tuet pois, koska huippu-urheilu on bisnestä. Oikein! Lisäksi kuntourheiluverkostoakaan ei tarvitse rakentaa enää lisää, koska se on nykyisellään riittävän hyvä. Taas oikein! Kansa lihoo, koska syö liikaa eikä liiku, ei siksi ettei urheilumahdollisuuksia muka olisi. Nyt sitten tuumasta toimeen ja sportti-huippu-ääliöiltä rahat veks.

20.10.04

Elävä ruumis ja tajunta

Ilmiölle nimeltä elämä ei ole olemassa yleispätevää määritelmää. Moni elämän ominaispiirre esiintyy myös ei-elollisissa prosesseissa ja esineissä. Mielestäni tämä on aivan luontevaa, koska jos elämä olisi ilmiönä jotain täysin ei-elollisesta poikkeavaa, se muodostaisi eräänlaisen epäjatkuvuuskohdan, ja abiogenesikseen olisi vaikea uskoa. Toki elämä voidaan määritellä nukleiinihappoja monistavana prosessina, mutta määritelmä ehkä päde kuin maapallolla, joten se ei ole yleispätevä.

Sama luullakseni koskee tietoisuutta. Olen melko varma, että tietoisuuttakaan ei kyetä määrittelemään yleispätevästi kokonaan ruumiintoiminnoista tai aivoista erillisenä ilmiönä. Mitä enemmän tietoisuutta määritellään, sitä paremmin huomataan että määritellyt kriteerit löytyvät myös ei-tietoisista soluista. Miten voisikaan olla toisin? Elottomalla ja elollisella ei ole selvää rajaa, eikä elävän olennon ja tietoisen olennon välilläkään sellaista löydy.

En myöskään usko, että ihmisen tietoisuus voidaan uploadata tietokoneeseen mallintamatta uploadattavia aivoja. Mutta jos mallinnetaan aivot, on mallinnettava myös muu ruumis. Jos näin ei tehdä, mallinnetut aivot sekoavat, koska ne alkavat kärsiä sensorisesta deprivaatiosta. Jos ruumis simuloidaan, on sitten simuloitava sen vastaanottamat ärsykkeetkin.


Vaalitilaa v

Lovelacen testin kautta päädyin Reko Ravelan kunnallisvaaliblogiin. Hauska sattuma, sillä miehen vaalimainos kolahti postiluukusta tänään. Ravela kirjoittaa, kuinka vihreät eivät ole vasemmistopuolue. No shit, Sherlock! (Anteeksi englanninkielinen slangi-ilmaisu, mutta se sopii tähän niin hyvin). Vihreät eivät ole vasemmistopuolue, vaan kaupungistuneen, hyvinvoivan, nuoren ja liberaalin aikuiston puolue. Nimitys bulevardivihreät kuvaa vihreiden ehdokas- ja kannattajapohjaa hyvin ainakin Helsingissä. Vihreät saavat nyt toimittaa sen sivistysporvaripuolueen virkaa, joksi Kokoomus ei ole koskaan kyennyt profiloitumaan, kenties puolueen kiväärikristillisen siiven epäluulojen vuoksi. Niinpä Kokoomus joutuu turvautumaan Sarkkuihin (kiitokset Birdylle linkistä).

18.10.04

Sijoitukset paisuvat, öljyn tuotanto hyytyy

Nettisijoittaja-salkkuni arvo on nyt 52 988,20 €, mikä tuottaa listasijoituksekseni 256/19112. Vielä en ole 100 parhaan joukossa, eikä aliastani näy listalla. Listan kärki näyttää pitävän salkussaan samoja osakkeita, koska salkkujen prosentuaaliset tuotot kultakin päivältä ovat lähes tai kokonaan samoja. En todennäköisesti ole sijoittanut samoihin osakkeisiin kuin kärki. Jos sijoituskohteeni osoittautuvat jatkossakin sellaisiksi, jotka nousevat yllättäen reilusti ja nopeammin kuin kärkisalkkujen sijoitukset, kiilaan parhaimmassa tapauksessa top kymppiin.

Kakkossalkkunikin on 17 euroa plussan puolella. Sitä täytyy perata vähän. Voisin tehdä siitä vaikka hardcore-riskisalkun.

Iltasanomien keskustelupalstalla käydään keskustelua Peak Oil -ilmiöstä. Minulle koko juttu oli uusi vielä kuukausi sitten, mutta sen jälkeen olenkin tutustunut asiaan hartaasti. Keskusteluun osallistuu muutama hyvin asiantunteva kirjoittaja, joiden mielestä biodieselillä ja bioetanolilla voitaisiin korvata öljy polttoaineena melko helposti. Puttuu vain poliittista tahtoa, mm. verotus estää biodieselin tuotannon aloittamisen. Samoin kuin nimimerkki Susanna, haluaisin todella olla mukana aloittamassa biopolttoainealan yritystä, kehittämässä prosesseja, lobbaamassa poliitikkoja sekä pohtimassa yrityksen kilpailustrategiaa ja imagoa (high-tech, ei missään tapauksessa mikään viher-, koska sitä ei oteta vakavasti). Se olisi erittäin erittäin motivoivaa, ja luulen että tällaisen yrityksen aika on nyt tullut. Miten pääsisin mukaan?

Tätä asiaa sivuten: piipahdan usein Maalaisen blogia katsomassa. Lukiessani sen kertomuksia ekoyhteisön sekoiluista, en voi välttyä ajatukselta, että todellisen ekoelämän tekevät mahdolliseksi juuri ne ihmiset, joita ei ekoyhteisöihin hakeudu. Insinöörit, kemistit, biokemistit, maa-ja metsätaloustieteilijät ja biologit ne kehittävät toimivia fossiilisten polttoaineiden korvikkeita, eivät kivillä parantajat. Jos haluttaisiin todella toimiva ekoyhteisö, sinne pitäisi nimenomaan valita korkeasti koulutettuja ja psyykkisesti tasapainoisia ihmisiä, joilla olisi taito konkreettisesti kehittää ja arvioida yhteisön toimintaa. Lisäksi tarvittaisiin käden taitojen osaajia, vaikkapa puuseppä ja metallityöntekijä. Tällaisella väestöllä yhteisöstä ei tulisi viherkurjalaa.

Aloitin viime viikolla ohjelmoinnin opiskelun Javalla. Osaan jo ihan vähän. Tänään keksin ohjelman aiheen ihan itse: teen ohjelman joka laskee, koska öljyn nykyreserveistä on kulutettu puolet, kun nykykulutuksella ne riittävät 47 vuodeksi ja kulutus kasvaa x % vuodessa.

15.10.04

Elämää pitkässä hetkessä

Olisi erittäin miellyttävää, jos valmistettaisiin sähköistä mustetta käyttäviä kirjoja, joihin voisi ladata verkosta teoksen tai pari käymättä kirjastossa.

Millaistakohan olisi elää 10 000 vuotta? Jos siis ei vanhenisi ollenkaan, vaan pysyisi aina tällaisessa kunnossa kuin nyt on, ja sama koskisi tottakai kaikkia muitakin ihmisiä. Kuinkakohan hyvin sitä muistaisi 1 000 vuoden tai 5 000 vuoden takaisia tapahtumia? Persoonakin varmasti muuttuisi ajan mittaa hyvin paljon; muuttuuhan se nytkin, mutta pitkien ajanjaksojen kuluessa vielä radikaalimmin. Pystyisiköhän sitä tekemään elämästään kertomusta ollenkaan, jos aivojen muistikapasiteetti tulisi vastaan.

Tietysti olisi hauska sitoutua pitkiin projekteihin ja vaikkapa jännätä, milloin Betelgeuze tai Eta Carinae räjähtää. - 3 000 vai 8 000 vuoden kuluttua? Vai heti kohta 800 vuoden päästä.

14.10.04

Maailmankaudet ja aika

Eilen opiskelin huvikseni maailmankaudet tältä loistavalta sivulta. Tietysti olin tiennyt niistä aikaisemmin, mutta en ollut koskaan muodostanut niistä yksityiskohtaista kokonaisuutta; sellaista jossa hahmottuu elämän kehitys ja aikakausien pituus jatkumona, ei vain muutamina toisiaan epäselvästi seuraavina jaksoina.

Vallan huimaavaa oli kehittää ajatuskoe, jonka avulla noiden aikakausien pituuden edes jotenkin ymmärtää. Numeroina luettuna ei vuosimiljoonalla ja -miljardilla tunnu olevan paljoakaan eroa, kumpikin on "pitkä aika". Niinpä yritin havainnollistaa asian. Oletetaanpa, että yhden A4-paperin paksuus on 0,1 mm, ja se vastaa yhtä vuotta. Kun papereita pinotaan peräkkäin, mahtuu yhden sentin matkalle 100 paperia, eli 1 cm on 100 vuotta. Tällöin 10 000 vuotta on 1 metri, ja 100 000 vuotta 10 metriä. Vuosimiljoona on 100 metrin mittainen, ja vuosimiljardi 100 kilometrin mittainen. Tuon sata metriä pitkän vuosimiljoonan voi hahmottaa helposti, erityisesti jos kuvittelee kävelevänsä 100 metriä pitkän, tiiviisti peräkkäin pinoitusta arkeista muodostetun paperipaalin vieressä. Sata miljoonaa vuotta on 10 kilometriä, senkin pituuden juuri ja juuri voi kuvitella, mutta miljardi vuotta, eli 100 kilometriä on jo kävelymatkana mahdoton hahmottaa. 100 kilometrin kävelemiseen menisi noin kolme päivää. Ja silloin vierellä olisi koko ajan se 100 kilometrin mittainen paperipaali.

Jos elämä alkoi noin 2,5 miljardia vuotta sitten, niin elämän alkuun olisi matkaa 250 kilometriä. Viikon kävelymatka paperipaalia seuraten. Kambrikauden alku, jolloin monisoluiset eläimet kehittyivät räjädysmäisesti, olisi nykypäivästä 55 kilometrin päässä. Dinosaurusten valtakausi päättyy 6,5 kilometrin päässä. Ihminen, Homo sapiens ilmestyi peliin noin 10 metrin päässä. Viimeisen jääkauden päättymisestä on nykyhetkeen matkaa metri. Kuinkahan pitkä ihmisen ajasta mahtaa tulla? Mahdammeko olla jonkinlaisen kambrikauden monimuotoisuus räjähdykseen verrattavan kongitiivisen räjähdyksen kynnyksellä?

Huikeaa. Elämän historian valtava aikaskaala ei kerta kaikkiaan meinaa mahtua päähän. Elämän monimuotoisuus ja maapallon kokemat kosmiset katastrofit ovat nekin mielenkiintoisia, mutta varsinainen tajunnanräjäyttäjä on minulle tuo aikaskaala. Tätä kokemusta ei oikein voi välittää sanoin.

Tänään huomasin, että Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan erään rakennuksen portaissa on ilmeisesti oikosarvisten fossiileja, jotka ovat ehkä noin 450 miljoonaa vuotta vanhoja (jos ne ovat peräisin ordovikikaudelta, mutta voivat ne olla paljon nuorempiakin, sillä oikosarvisia oli vielä triaskaudellakin). Ordovikikaudelle olisi 45 kilometriä kävelemistä. Joka tapauksessa satoja miljoonia vuosia sitten eli eläinyksilö joka kuoli, fossilisoitui ja päätyi vuosimiljoonien pyörityksessä lopulta minun silmieni tarkasteltavaksi. Tunnen oloni kummallisen nöyräksi.

Joskus aikaisemmin kirjoitin, että sisäinen aikani on hidasta kuin jäätiköiden kasvu. Joskus olen tuntenut itseni poikkeavaksi sen vuoksi, mutta nyt tajuan, ettei siinä mitään vikaa ole, päinvastoin. Lisäksi tämän maailmankausiasian johdosta olen alkanut tuntea viehtymystä pitkiin ajanjaksoihin kaiken tämän kvartaalitalousroinan vastapainona. The Long Now -projekti kiinnosti minua jo aikaisemminkin, mutta vain hauskana kekseliäisyyden osoituksena. Nyt ymmärrän, että projekti on erittäin tärkeä ja merkittävä. Geologisen ajan pituuden syvä ymmärtäminen voisi ohjata ihmiskunnan kehitystä kestävämmälle pohjalle.




Moraali-ismismi

Lukijajoukkoni vähentyi viidellä, paviaanikommenttinikohan sen sai aikaan. Good riddance, you paviaanien ystävät!

Jani kirjoitti sinisen kirjansa marginaaliin miellyttävän ärhäkkäästi ilmiöstä, jossa moraalisesti kyseenalaiseksi arveltua lausumaa pehmennetään sen vastakommentilla, eli siis "en ole väkivallan kannattaja, mutta..." tai "en ole rasisti mutta...". Ilmeisesti on niin, että voimakkaiden moraalisten kannanottojen ilmaisua kartetaan, koska sen pelätään leimaavan esittäjänsä moralistiksi (mm. Leena Krohn määriteltiin moralistiksi hyvin sukkelasti ja heppoisin perustein). Kannanottojen sisältöön sinänsä ei ehkä kiinnitetä niin suurta huomiota kuin siihen, että moinen kannanotto yleensä ilmaistaan. Otaksun, että tästä syystä ihmiset haluavat pehmentää mielipiteitään niiden vastakkaisilla näkökannoilla.

Tämä asia ilmenee myös toisella tavalla. Minun kuvaamani ilmiö, jossa moraalinen kannanotto vesitetään toisella esimerkillä ja näin sivuutetaan itse puheena oleva asia, kertoo mielestäni siitä, miten hankalaa ihmisten on ylipäätään kohdata moraalisia kannanottoja, ja siksi ne yritetään sysätä sivuun argumentaatiokikkailulla.




13.10.04

Kaksi asiaa

Olen poikkeava - Korkeasaaren paviaanien tappotuomio ei liikuta minua. Paviaanit eivät ole uhanalainen laji, joten niiden tappaminen sijoitusongelmien vuoksi on hyväksyttävää. En aio osallistua mihinkään vetoomuksiin niiden puolesta. Selviävät jos selviävät. Sitäpaitsi minua risoo puhuminen paviaanien "nukuttamisesta", sillä ainakin minun kielentajuni mukaan nukuttamista seuraa aina herääminen. Paviaanit tapetaan, niitä ei nukuteta, vaikka tappaminen tapahtuisikin nukutusaineella.

Sitten huomio. Henryllä, joka kutsuu itseään ATM:ksi, on kuitenkin blogistanin parhaat naiset. Lukekaa kommenttiosastoa, missään muussa blogissa ei liene noin sivistyneitä naiskommentoijia.

11.10.04

Rahasta puheenollen

Osallistun taas Nettisijoittaja-kilpailuun. Kilpailussa tulee sijoittaa 2 x 50 000 euroa eri osakkeisiin, ja kun kilpailuaika marraskuussa päättyy, parhaiten pärjänneet kilpailijat palkitaan. Tällä kertaa olen menestynyt paremmin kuin koskaan, ykkössalkkuni on jo tuottanut kahdessa viikossa 569 euroa voittoa, mikä nostaa rankingini kilpailulistalla parhaaseen kymmenesosaan. No, edelläni on kyllä 1400 kilpailijaa, joten voittoon on vielä matkaa. Kakkossalkkunikin on parhaassa kolmanneksessa, vaikka se on tehnyt 183 euroa tappiota. Jotkut ilmeisesti polttavat rahaa kilpailussa oikein urakalla ja näin nostavat meidän vähemmän tappiollisten sijoitusta.

En tiedä osakesijoittamisesta kovinkaan paljon, joten en sitä tosielämässä harrasta. Ensimmäisillä pelikerroilla pari vuotta sitten sähläsin oikein kunnolla, myin ja ostin osakkeita harva se päivä täysin irrationaalisin perustein. Sijoitin esimerkiksi elintarvikealan yrityksiin, koska "ihmiset syövät aina, ja näin ruokafirmoilta eivät ainakaan asiakkaat lopu". Ei onnistunut se strategia ollenkaan. Lisäksi jokaisesta osto- ja myyntitapahtumasta täytyy maksaa palkkio, joten mitä enemmän ostaa ja myy, sitä enemmän joutuu maksamaan palkkioitakin.

Nyt olen liikkeellä hyvin maltillisella strategialla, sijoitan suuria summia muutamaan suureen ja vakavaraiseen yritykseen ja pieniä summia kolmeen-neljään lupaavaan ja innovatiiviseen (ainakin mielikuvissani) pienempään yritykseen. Se näyttää tuottavan toivottua tulosta ykkössalkussa, vaikka mestarisijoittajat pelissä repivätkin vielä suurempia voittoja. Tietysti jos ei sijoittaisi mitään, sijoittuisi kilpailussa ainakin paremmin kuin ne salkut, joiden arvo on laskenut alle 50 000 euron.

Sen olen ainakin oppinut, että menestyksekäs osakesijoittaminen vaatii erittäin taitavaa ja asiantuntevaa ajattelua, jonka hankkiminen ei ole aivan helppoa. Lisäksi olisi seurattava tiiviisti markkinoita, mitä ainakaan minä en ole hirmuisen kiinnostunut tekemään.
Talveutuminen ja lottovoitto

Jonnekin päin maata satoi ensilumi, ja tiekamerassakin oli näkynyt hirvi ylittämässä lumista tietä.

Taidehallissa oli Jouko Lehtolan näyttelyssä kuva keväisistä lähtevistä jäistä. Kuvassa oli juuri sellainen kolea maaliskuun lopun tai huhtikuun alun ilta, jonka tietää olevan viimeisiä kunnolla kylmiä hetkiä ennen kevättä. Jäälautalla oli punainen Marlboroaski, mutta sitä ei näe ellei katso kuvaa läheltä.

Mutta nyt ei ole kevät vaan talven alkusoitto. Tai ei ehkä dramaattisesti alkusoitto, mutta yleisö ainakin vaeltaa jo paikoilleen vähitellen täyttyvään saliin. Pimeyden lisääntyminen alkaa jo tuntua, inhoan sitä. En saa sortua liialliseen kahvin juontiin, se alentaa mielialaa ja hajottaa keskittymiskyvyn kokonaan, ja jos vajoan kaamosmasixeen, niin seuraavat kolme-neljä kuukautta tulevat olemaan ikäviä, kuten aina.

--

Millaistakohan olisi voittaa lotossa 7 oikein? Miten oikein suhtautuisin siihen? Ensinnäkin päävoitto pitäisi lunastaa Veikkauksen toimistosta pelitositetta vastaan, joten todennäköisesti olisin ihan paterissa siitä, ettei tositteelle vain kävisi mitään lauantai-illan ja maanantaiaamun välillä. Maanantaina tietysti ryntäisin sinne Veikkaukseen. Menisinkö taksilla? Mitä jos taksikuski arvaisi ja ryöstäisi minut? Moni lottovoittaja menee Veikkaukseen maanantaina taksilla, sen tiedän. Menisinpä kuitenkin taksilla.

Kuuden viikon protestiajan jälkeen saisin rahat. Nuo kuusi viikkoa voisivat kulua hitaasti. Työteho saattaisi olla alhainen. Tai sitten ei. Mutta mitä tekisin rahoilla. Sijoittaisin osa, mutta mihin? Rahastoihin? Varmaan sinne. Ostaisin asunnonkin.

Uskaltaisinkohan lopettaa työnteon? Noin ihan muuten vain. Riittäisivätköhän rahat? Uskaltaisikohan sitä ollenkaan lopettaa töitä, elämä voisi olla varsin tylsääkin, kun päivisin ystävät ovat työssä ja itse palloilisi tyhjän panttina. Tai kai sitä aina jotakin keksisi. Niillä rahoilla.


7.10.04

Mainonnallinen sattuma

Sitemeterin referrals -osastossa on alkanut näkyä blogspot-sivujen osoitteita, joilta ei todellisuudessa ole linkkiä tähän blogiin. Silkkaa mainostusta siis, ja asialla ovat poikkeuksetta jenkkiläiset uudet blogit, jotka yrittävät saada näkyvyyttä.

Yksi sellainen onnistuu nyt taktiikassaan mukavan yhteensattuman vuoksi. Views from a Red State Liberal kertoo postauksessaan Art Gone Bad taiteilijasta, joka kirjoitti seinämaalauksessaan monien kuuluisten henkilöiden nimet väärin. Einsteinista tuli Eistein ja niin edelleen. Olen itsekin törmännyt väärin kirjoitettuun nimeen taideteoksessa Helsingissä. Domus Academican tiloissa sijaitsevan kirjaston sisäänkäynnin pääällä on reliefi, jossa on kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden nimiä, mm Edith Södekgran. Se osui silmään samalla hetkellä kun näin reliefin ensimmäistä kertaa.

Bloggaajan mainitseman taiteilijan vastaus kritiikkiin oli tietysti pöljyydessään surkuhupaisa (mitähän mm. Kokkarinen repisi siitä).



Lisää seksitaloutta

Tulipa mieleeni sellainenkin asia, että pornon kerrotaan halventavan naisia. Sanavalinta "halventaa" paljastaa täysin suoraan sen, mistä Sexual Economics -tutkimuskin puhuu: naisen seksuaalisuudella on tietty arvo, jonka arvoa alentaa miesten liian helppo pääsy kilpailevan seksuaalitarjonnan, kuten pornon lähteille.

Kun jokin halpenee, sen arvo alenee. Jos Siwa alentaa Hyvä Ostos -kahvin hintaa, Siwa siis halventaa sitä. Tärkeää ei nyt ole se, halventaako porno todellisuudessa naisia vai ei. Tärkeää on se, että pornon negatiivisesta vaikutuksesta käytetään useimmin termiä halventaa; ei esimerkiksi riistää, alistaa tai nujertaa. Termien käytössä on kysymys valinnoista, ja ainakin tässä halventamisen tapauksessa yhteys Sexual Economics -tutkimuksen esittämiin ajatuksiin on päivänselvä.


6.10.04

Tästä se alkaa

Mount St. Helensin ennustetaan purkautuvan piakkoin voimakkaasti. Vuorta valvovaa webcamia kannattaa pitää silmällä. Kraatterista tuprahtelee usein pöllähdyksiä. Olisi hauska nähde suurikin purkaus. Kaiken lisäksi on kätevää, että vuori sijaitsee 10 tuntia Suomen ajasta jäljessä, joten kun täällä on ilta, Mount St. Helensillä on päivä, ja webcamin kuvissa siis valoisaa.

Tällä hetkellä (6.10. kello 18.54) näyttää olevan niin sumuista ettei vuorta näe, tuo sumu kehittyi noin tunnissa.

--

Henry on tehnyt todellisen löydön, ja linkittänyt tutkimukseen, joka tutkii seksikumppanin valintaa taloustieteen näkökulmasta. Ilmassa onkin pitkään leijunut markkina-arvoteoreettisia ajatuksia, ja tuo tutkimus saattaa olla alku sille, että markkina-arvoteoriat päätyvät vähitellen valtavirran tietoisuuteen. Lisäksi sen myötä saattaa myös syntyä jonkinlainen nykyistä vakavammin otettava miesliike, joka perustuu miesten elämän todellisille epätasa-arvon alueille. Nythän miestutkimus on jonkinlainen spin-off naistutkimuksesta. Oikeastaan on jo aika aidosti kriittiselle miesliikkeelle, joka syntyy epätasa-arvoa kokeneiden miesten alulle panemana. Feminismikin syntyi korjaamaan aitoja epäkohtia, ja epäkohtia on myös miesten elämässä. Henryn blogi on tässä uusi, aito miesliike (TM) -mielessä uranuurtaja.

Tuon tutkimuksen luettuani aloin ajatella, että saattaa olla niin, että moni miesten harjoittama naisten sorto on oikeastaan vastareaktio tuolle perustavaa laatua olevalle seksimarkkinoiden epätasa-arvolle. Ei siis ihme, ettei seksiä hyväksytty monessakaan kulttuurissa ennen avioliittoa, ja joissakin paikoissa naiset on todella ennaltaehkäisevästi alistettu burkhin ja muin keinoin. Naisten suoraviivaisessa sorrossa ei siis liene kysymys vain siitä, että miehet sortaisivat naisia yksinomaan fyysisen vahvemmuutensa vuoksi, vaan myös siitä, etteivät miehet halua antaa naisille seksuaalista valtaa, koska naisten seksuaalinen valta on suurempi kuin miesten ja miehet tietävät tämän.

Tämä tietysti valottaa sitä, miksi prostituutiokeskustelussa ei ole juurikaan mainittu miesprostituution olemassaolosta. Prostituution kieltämisellä halutaan tottakai lopettaa naiskauppa, mikä onkin hyvä tavoite, mutta en voi välttyä ajatukselta, että samalla naiset haluavat myös sementoida seksuaalisen ylivaltansa eliminoimalla eri säännöin pelaavat kilpailijansa. Samalla ajatus seksimarkkinoiden epätasa-arvosta selittää sen, miksi prostituutiota ylipäätään on, ja miksi naisprostituutio on miesprostituutiota yleisempää.

ATM-miehille kaikki tämä on selvää, mutta minun kaltaiselleni tavalliselle miehelle ei ehkä niinkään. En väitä että olisin mikään YTM, olen itsekin saanut kuulla muutaman kerran olevani ihan-kiva-kaveri-mutta. Silti ATM:ien elämän karuus on avautunut minulle vasta blogien kautta. He näkevät ja kohtaavat suoraan ne raa'at sosiaaliset mekanismit, jotka muilta ovat piilossa (mutta jotka tottakai vaikuttavat pinnan alla). Luulen, että aito miesliike saa alkunsa nimenomaan ATM:ien kautta, ja sen ei muualta tulisi alkaakaan.

1.10.04

Intiimejä salaisuuksia

Intiimein salaisuuteni on hampaiden harjaus, päätellään blogeista kertovassa esseessä (word-dokkari). Oikeasti tämä blogi on yleensä jutustelu- ja ajatustenkirjausblogi.

Hyvä essee muuten, kannattaa lukea.