31.1.04


Lisäys hajahuomioihin

Vaikuttaakohan seksikumppanin valinnassa Power Law -jakauma? Kokkariselle kiitokset linkistä, vaan mikäs tämä P. L. on suomeksi? Pahoittelen, etten viitsi kaivaa sille nyt suomennosta.

Niin, siis tuli mieleeni se viestinnän opiskelijanaisten tyttökalenteri, jonka tekijänaisia kritisoitiin antautumisesta bimboilulle. Kyseessä ei taatusti ole bimboilu, vaan jo valmiiksi korkean markkina-arvon korotus entisestään, ja sellaisena fiksu veto.

30.1.04


Seuraava pandemia

Tiede pelottelee uusimmassa numerossaan seuraavalla maailmanlaajuisella superinfluenssaepidemialla, joka tulee Aasiasta ja tappaa miljoonia. Minä olen sitä mieltä, että seuraava pandemia saa alkunsa Afrikasta. Ai miksi? Afrikan miljoonat AIDS-potilaat ovat todellinen tautilaboratorio; HI-virushan ei sinänsä tapa kantajaansa, vaan ne taudit jotka iskevät elimistöön kun HIV on tuhonnut immuunijärjestelmän. Mitä enemmän HIV-potilaita, sitä enemmän potentiaalisia tautivirus x:n kantajia; mitä enemmän x:n kantajia, sitä enemmän viruksella on mutaatiomahdollisuuksia. Toisaalta Afrikassa puhkeava superinfluenssa saattaisi olla helpompi pysäyttää kuin hyvien liikenneyhteyksien varrella olevassa Hongkongissa puhkeava superinfluenssa.


Todo-lista vuoden 2004 ykköskvartaalille


  • kertaa suomen kielen pilkkusäännöt, satunnais- ja vaistopohjainen pilkutus ei ehkä toimi hyvin
  • kun nyt et kerran telkkariakaan paljoa katso, niin voisit säästyneellä ajalla yhtä hyvin opiskella ja ymmärtää globaalin markkinatalouden mekanismit läpikotaisin niin että ymmärtäisit nykyaikaa paremmin (missäs se kaukosäädin onkaan...)
  • käy Pietarissa, hae nuuskaa Tallinnasta, koska nuuska on hyvää ja sen vaikutukset miellyttäviä niin kauan kuin siitä ei ole riippuvainen
  • tee nuuskapäissäsi oma hieno leiska tälle blogille
  • tutustu puutalorakentamiseen, aloita Panu Kailan Talotohtorista



Hajahuomioita parinmuodostuksesta

Jos olisin ihmissuhteiden saralla murhemielin ja ylen katkerissa fiiliksissä, saisin tästä aiheesta ehkä irti enemmän. ploeki_panu (at) hotmail piste com kirjoitti ATMyydestä, ja esitti väitteen, jonka mukaan pimppa on pääomaa, ja pariutumiskumppaniksi valitaan omaan lifestyleen sopiva mies, samaan tapaan kuin valitaan sisustuselementtejä tai uusi auto, eikä henkisillä ominaisuuksilla ole merkitystä. Koska rakkaus on kulttuurisidonnainen asia eikä raakaa biologiaa (vaikka parinmuodostuksessa biologinen perusta onkin, tietysti), kulttuurin muuttuessa se mitä rakkaudeksi kutsutaan muuttuu myös. Nykyään monet, sekä miehet että naiset, tuntuvat todellakin pitävän parisuhdekumppania statusyksikkönä ja/tai panoviihdykkeenä sen enempää suhteelta tavoittelemattakaan. Onneksi olen ollut suhteessa toisenlaisten naisten kanssa, niin en pääse katkeroitumaan.

Mitenköhän naisiin vaikuttaa se, että mainoksissa paljaalla ja kauniilla naisella voi myydä mitä tahansa myös naisille, paljaalla ja komealla miehellä ei? Uskon naisten väitteitä siitä, että se aiheuttaa ulkonäköpaineita, mutta luulen että nämä mainokset antavat toisenkin viestin: naiselle kaunis ulkonäkö on valuuttaa ja pimppa on pääomaa. Tämä viesti menee taatusti perille naisväestöön, ja se taas muuttaa parinmuodostuskuvioita koko yhteiskunnassa.


Kertaustyylien mekanismit

Parturissa istuskellessani katselin Osis-nimisen hiustuotesarjan pakkauksia. Ne ovat lieriömäisiä ja metallinpunaisia, ja niiden yläpäässä on plusmerkki niin että syntyy vaikutelma suuresta paristosta. Pakkauksen muoto assosioitui mielessäni lapsuudestani tuttuihin Hellesens-paristoihin, jotka olivat väriltään kirkkaanpunaisia ja niissä hiippaili tiikeri. Ei liene sattumaa että tuotteen pakkaus on niin retrohenkinen; 70-luvun tyylielementtejä on näkynyt mitä yllättävimmissä paikoissa viime vuosina.

Vaikuttaa siltä, että 60-luvulta lähtien kunkin vuosikymmenten tyyli kierrättyy aina parin vuosikymmenen hengähdystauon jälkeen. Tämän uskon johtuvan siitä, että kullekin sukupolvelle jää varhaislapsuutensa visuaalisesta ympäristöstä miellyttäviä assosiaatioita, koska suurimmalle osalle ihmisistä lapsuus on onnellista aikaa. Kun nämä ihmiset varttuvat, aikuistuvat, osa heistä päätyy suunnittelemaan kankaita, huonekaluja, pakkauksia ja mitä ikinä visuaaliseen ympäristöömme liittykään. He hyödyntävät jossakin vaiheessa uraansa (yleensä kun alun aina niin niukkaeleinen ja pelkistettu kuulismi on väistynyt) mielellään lapsuutensa visuaalisia vaikutteita, ei siksi että se olisi erityisen muodikasta juuri silloin, vaan siksi että siitä tulee miellyttävien assosiaatioiden vuoksi miellyttävän näköistä ja oloista. Kun nuoria visuaaliseen ympäristöön vaikuttavia suunnittelijoita on satoja, ja tämä ilmiö toistuu monen kohdalla, vaikuttaa siltä, että heidän lapsuutensa vuosikymmenen visuaalinen tyyli on yhtäkkiä tullut muotiin. Samaa ikäpolvea olevat kuluttajat tietysti tunnistavat tämän kertaustyylin ja viehättyvät siitä.

28.1.04


Pimeässä kusemisesta

Vessaan kuselle mennessäni en jaksanut sytyttää valoja, mikä teki pönttöön tähtäämisestä hankalaa. Niinpä mietin miten kätevää olisi jos virtsan saisi loistamaan pimeässä jotakin sopivaa kemikaalia nauttimalla. Ehkä bioteknologia ei koskaan hidasta vanhenemista tai tee ihmisestä kuolematonta, mutta saattaa olla, että parinkymmenen vuoden päästä on saatavana Glo-P-nimistä valmistetta jolla saa kusen loistamaan, kenties jopa eri väreissä. Sellainen tuote olisi hitti silmänräpäyksessä ainakin pussikaljaa pimeässä talviyössä kittaavien teinien keskuudessa.

Glo-P:n suomenkielisestä nimestä järjestettäisiin kilpailu, jonka minä voittaisin nimiehdotuksellani Valokaari. Palkintona olisi tietysti kilo mämmiä, johon olisi kätketty suomalaiset yhden ja kahden sentin kolikot.


Tulokas piiloutuu

T'pommin kautta pääsi Lovelacen testiin, jonka takana on tietenkin I. Kokkarinen "niinkö non-namously". Toronto-puheista ja linkistä Bob The Angry Floweriin ei ole vaikeaa päätellä Kokkarisen palanneen. Mutta miksi Kokkarinen nyt kirjoittaa blogia nimettömänä? Onko se jokin testi?



27.1.04


Kilo Limaa Papan Whiskyssä

Pitäisikö hajonnutta putkiradiota kutsua putkiraadoksi? No, minun putkiradioni toimii hyvin.
Lyhytaalloilla rullatessani kuulin äänen, joka lateli foneettisia aakkosia tyyliin Kilo, Lima, India, Foxtrot, Golf...Whiskey, Lima, Tango, Golf, X-Ray... ja niin edelleen jokaista sanaa huolellisesti painottaen. Googlasin sitten nettiä, kunnes löysin asiaa käsittelevän sivun. Ja toisen. Kolmannen ja neljännenkin. Suurin osa noista asemista näyttäisi lähettävän numeroita eikä kirjaimia.

Kyseessä ovat ilmeisesti eri tiedustelupalvelujen radioasemat, jotka lähettävät viestejä vakoojille vierailla mailla. Viestejä on mahdotonta purkaa, koska ne on salattu kertakäyttöisellä avaimella. Asemista on ääninäytteitä sivulla nimeltä Irdial, joka näyttää sisältävän roppakaupalla mielenkiintoista musiikkia. Irdialissa on levy nimeltä The Conet Project, jonka kansi (linkki avaa suurehkon PDF:n) on lievää-hehkutusta. Itse ääninäytteisiin on omat linkit, näytteet ovat oikeastaan aika aavemaisia.

Numeroasemien harrastajia on jonkin verran. Ajattelin, että jos panisi pystyyn tuollaisen oman numeroaseman, mutta niin että kryptauksessa olisi joitakin tarkoituksellisia heikkouksia, saattaisi saada aikaan havahtumisen kuuntelijajoukossa. Koodin purkaminen vaatisi vähän vaivannäköä, ei liian vähän muttei liikaakaan. Purettu viesti kertoisi jotain hauskaa läppää tai ohjaisi purkajansa edelleen johonkin tarkasti määriteltyyn maantieteelliseen paikkaan, josta paljastuisi matkan vaivat ainakin jollakin tavalla korvaava yllätys. Paikka voisi olla vaikka Tampereella, koska sinne pääsee Britanniasta Ryanairilla halvalla. Britanniasta siksi, että siellä tuntuu olevan paljon numeroasemien harrastajia. Kilo mämmiä olisi varmaan kiva yllätys, erityisesti jos sen kätkisi Tampereen Koskikeskuksen miesten vessan koppiin. Mämmin seassa olisi suomalainen yhden sentin ja kahden sentin kolikko, koska ne ovat harvinaisia ja keräilijöiden suuressa suosiossa. Ne mahtuvat myös mukavasti käsimatkatavaroiden joukkoon, eikä tullissakaan tule ongelmia.

26.1.04


Uskovaisuudesta

Uskisblogeja on mielenkiintoista ja usein mukavan ärsyttävääkin lueskella. Kristittynä maailmassa on tosin jo oppinut pelin hengen, ja välttää kirjoittamasta pahimpia ahdasmielisiä ja inkvisiittorimaisia mietteitään julki. Itse asiassa blogista on nyt tullut jopa viihdyttävä, kun junttijumalisuus on karsittu. Toivottavasti esilläolo blogistanissa jalostaa Krisin ajattelua sivistyneempään ja jalomielisempään suuntaan.

Jumalan juoksussa taas on sekin kiinnostava tapaus - saas nähdä miten äijän käy, tuleeko heränneestä jeesuksellisempi kuin jeesus itse, ahtautuuko mieli täysin ja alkaako standardia jumalatuubaa vailla omaehtoista ajattelua tulla joka lauseessa.

Itse asiassa Ramin merkintä roolipelaamisesta sai minut pohtimaan, miksi uskikset (ja nyt puhun kiihkouskiksista, en järkevästä ja oikeamielisestä uskonnollisuudesta jota edustaa Panu Höglund - minulle oli yllätys että hänen kaltaisiaan uskonnollisia ihmisiä edes on) tuntuvat niin helpolla nielaisevan samanaikaisesti uskonnon että kiihkouskovaisuuteen liittyvän roolipeli- ja homovastaisuuspaketin. Pitkään luulin, että uskisten homofobia johtuu siitä, että ihmisestä tulee uskis jos sillä on seksuaaliongelmia, tai ihmiselle tulee seksuaaliongelmia jos se on uskis. Se on varmaan osaksi totta, mutta ei ihan jutun ytimessä. Selitykseksi ei käy sekään, että uskikset ovat erityisen auktoriteettuskoisia, eivätkä halua kyseenalaistaa mitään, mitä heidän kristinuskonsa versio sattuu opettamaan.

Eipä ei. Minusta vaikuttaa siltä, että kiihkouskovaisuudelle alttiilla ihmisellä on ihan tietynlainen mielen rakenne, jolle on ominaista tavanomaista häilyvämpi raja mielikuvien ja toden välillä, jonkinlainen ylitehokkaasti toimiva epäuskon vaientaminen eli suspension of disbelief. Uskikselle se minkä hän kuvittelee tai haluaa olevan olemassa, se on olemassa. Siksi uskonnon oppirakennelma on niin helppoa ja vaivatonta omaksua. Jos uskovaisuuteen taipuva mieli kykenee joko luomaan (sopivan tilaisuuden avulla vaikkapa) mielikuvan uskomisen arvoisesta Jumalasta ja Jeesuksesta, tai psyyken tarpeisiin nojaten haluaa että Jumala ja Jeesus ovat olemassa, kyseiset jumaluudet muodostuvat tälle uskikselle todellisiksi.

Roolipelit taas kammottavat uskiksia siksi, että niiden tarkoitus on luoda vahvoja mielikuvia jotta pelaajat voisivat eläytyä peliin. Koska uskikselle vahva mielikuva ja objektiivinen totuus on sama asia, hän kokee roolipelien maailman ja hirviöt todellisina, ei vain fantasiana.

Uskisten obsessio homoseksuaalisuutta kohtaan sekä heidän osoittamansa homokammo selittyy samalla tavoin. Koska uskismaattorille mielikuva ja todellisuus on sama asia, heterouskikselle homoseksuaalisuuden olemassaolon ja homoseksin ajatteleminen tekee kyseisestä heterosta yhtäkkiä ihka-aidon homon, mistä aiheutuu ahdistava identiteettiongelma. Niinpä homoseksuaalisuutta vastaan on parasta hyökätä, ettei itsekin muuttuisi homoksi.

Vapise S. Freud! Täältä tulee Lausutaan kuten kirjoitetaan!

Pannaan tähän vielä lainaus James Randista kertovasta lehtijutusta:

"Randi painotti, että fantasian ja todellisuuden välillä on olemassa raja. Ihmisen on tiedettävä, milloin hän ylittää sen. Mitään muuta Randi ei pyydä meitä tekemään kuin tuntemaan tämän rajan olemassa olon. Mielikuvitusmaailma ei ole totta, siellä ei voi asua. Monet luulevat että he voivat, mutta eivät he voi."


25.1.04


Paviaaneissakin on ATM:iä

Uusimmassa Tiede-lehdessä on juttu paviaanien sosiaalisesta käyttäytymisestä. Paviaaneja tutkinut biologian ja neurologian professori Robert Sapolsky kertoo Absalom-nimisestä paviaaniuroksesta, jolla ei käynyt flaksi. Niinpä Absalom tirkisteli muiden paviaanien seksipuuhia.

Absalomin tapa tirkistellä oli varovaisempi kuin tavallisten paviaaniurosten, jotka tuijottavat panevia lajikumppaneitaan lähietäisyydeltä. Absalom vakoili puusta. Tulee mieleen, jäikö Absis vaille seksiä siksi, että oli muutenkin liian hienotunteinen ja varovainen?

Sapolsky on kirjoittanut näemmä paljon mielenkiintoisen nimisiä kirjoja, kuten The Trouble With Testosterone ja A Primate's Memoir: A Neuroscientist's Unconventional Life Among the Baboons.

24.1.04


Putkiradio

Kirpparilla tuli vastaan ulkoasultaan loistokuntoinen putkiradio, joka kaiken lisäksi toimikin hyvin. Ostin sen saman tien, se on todella kaunis 50-luvun loppupuolen Salora, jonka ääni on muhkeanpehmeä niinkuin putkiradiossa pruukaa olla. 50-luvun lopulla radioiden ulkomuoto oli jo päässyt irti sodanjälkeisestä ankeudesta, mutta ei ollut vielä heilahtanut 60-luvun futuristis-optimistiseen lookiin joka nykypäivänä näyttää hassulta.

Kuuntelen ulaa, kuuntelen lyhytaalloilta avaruuden ääniä. Radion asteikkovalot valaisevat Euroopan kaupunkien nimiä ja vihreä virityssilmä hehkuu. Erikoista, miten radion ulkomuoto saa pelkän sekametelin ja rätisevien kaukoasemien kuuntelun tuntumaan miellyttävältä. Muovisella digitaalivekottimella en viitsisi moiseen edes vaivautua.

Bongasin asteikolta kirjoitusvirheenkin, siinä lukee Morside Edge, kun pitäisi lukea Moorside Edge. Tuon oikean nimen löysin aivan sattumalta, kun Googlasin jotakin täysin toista asiaa. Sattuman soittoa.


Toistan itseäni

Jossakin aikaisemmassa blogimerkinnässäni kerroin lukeneeni kirjastossa Tekniikan maailmaa ja runoja. Niin tänäänkin. Tekniikan maailmaa, Suomen kuvalehteä ja runoja, Juhani Koskisen Äijää ja Härän aariaa, joista jälkimmäisestä en aikanaan pitänyt mutta nyt aloin pitää siitäkin. Äijästä jäi vuosia sitten mieleen säe "Mie painoin puukolla simäkulmhan että näkisin kahtena."

Luin myös Leena Krohnin 1977 julkaistun runoteoksen, jonka nimeä en tietenkään tähän hätään muista. Siinä oli joitakin lauluja, joita Kari Rydman oli säveltänytkin. Hauskan 70-lukuisen tiedostavia, sellaisella vähän naivilla tavalla, joka silloin otettiin tosissaan mutta joka nyt hymyilyttää. Itse asiassa nykypäivänä Krohnin runojen sodanvastaisuus saatettaisiin tulkita epäilyttävän vasemmistolaishenkiseksi ja ainakin epäisänmaalliseksi, vaikkei sitä ääneen lausuttaisikaan.


Spirit hyytsähti

No hyytyi se Nasan Spiritkin sitten juuri kun sen tehtävän onnistumiseen alkoi uskoa. Viking-luotaimet toimivat aikoinaan hyvin, samoin Mars Pathfinder. Ehkä ne olivat sopivan yksinkertaista tekniikkaa Marsin olosuhteita ajatellen.

Marsissa on kylmää ja kaasukehä on ennen kaikkea kuivaa. Maassakin kylmä ja kuiva ilma saa aikaan staattisen sähkön kerääntymistä, samoin ilmassa leijuva pöly. Ehkä Marsissa on samoin? Ehkä luotaimet hajoavat siksi että luotaimeen muodostuu staattista sähköä, jonka purkaukset rikkovat herkkiä piirejä (joiden kyllä luulisi olevan aika robustia tekoa).

Tai jotain.


Seuran keskipiste?

Aika monessa nettitestissä kysellään, oletko juhlissa seuran keskipiste vai jotakin muuta. Olen havainnut, että juhlissa ei ole seuran keskipistettä ollenkaan, on vain joukko ihmisiä jotka rupattelevat keskenään enemmän tai vähemmän tiiviinä ryhmänä. Kun humalan aste lisääntyy, joukon huomio hajaantuu entisestään niin ettei kukaan yksilö edes voisi ottaa keskipisteen paikkaa vaikka yrittäisikin.

21.1.04


Ilmiö

Taivaalla näkyi äsken hieno hehkuva soikio, jonka hoksasin lopulta Vermon raviradan valojen heijastukseksi. Ilmeisesti valot heijastuivat ohueen pilveen, joka toimi valkokankaan tavoin.

20.1.04


Ei-kristittynä maailmassa

The Kristittynä maailmassa -blogi tarjosi taas ärtymyksen aihetta. Kris uumoili, että kristittyjä vihataan niin paljon, koska asialla ovat yliluonnolliset voimat. Aika kätevää. Yliluonnollisiten voimien taisteluun vetoamalla välttyy näkemästä ajattelunsa ahdasmielisyyttä ja sen vastenmielisiä piirteitä. Tavalliset uskonnottomat joutuvat puolustautumaan jos heidän ajatuksiaan kritisoidaan, mutta kiihkokristityt voivat aina vetäytyä uskontonsa taakse ja näin sivuuttaa kritiikin kokonaan.

Krisin saama kritiikki on aiheellista, eikä johdu siitä että kristittyjä erityisesti vihattaisiin, vaan siitä, että Krisin mielipiteet ja asenteet ovat ahdasmielisiä, rajoittuneita, epä-älyllisiä ja vahingollisia. Jos kiihkokristittyjä jostakin asiasta vihataankin, syy on se, että he vääntävät uskonnostaan perusteluja karkeimpienkin persoonallisuuden vinoutumiensa olemassaolon oikeutukseksi.

Läheisriippuvuus

Nykyään termiä läheisriippuvuus käytetään merkitsemään riippuvuutta läheisyydestä, vaikka oikeasti termillä tarkoitetaan addiktin läheisten käyttäytymisen muutosta reaktiona addiktin käyttäytymiseen. Riippuvaisen ihmisen läheiset siis sopeutuvat tämän riippuvuuteen, ja ovat näin itsekin tavallaan riippuvaisia (co-dependent, kuten alkuperäinen termi kuuluu). Läheisriippuvuuden parempi käännös olisi esimerkiksi myötäriippuvuus tai jotakin sen suuntaista.


Telkkaria tauon jälkeen ja muuta ylitarjontaa

Katsoin eilen pitkän pitkästä aikaa televisiota, elokuvan O brother where art thou? Hyvä elokuva, mutta mainokset ärsyttivät minua aika tavalla. Olen niin vieraantunut televisiosta, että en enää kerta kaikkiaan siedä mainoksia ja niiden päällekäyvää maailmaa. Yhtä vähän siedän peruna- ja karkkipussien koon jatkuvaa paisumista. Kaikkea alkaa olla liikaa, Tennispalatsissakin on jopa lasten popcorn-annoksessa hehtolitra pepsiä ja noin ämpärillinen popcornia. Suuri ei välttämättä ole kaunista, vaan vain yksinkertaisesti liikaa. Olen sitä mieltä että pakoton television katsomattomuus on tehnyt minulle hyvää.

Saaressa yksin kuukauden viettänyt Hesarin toimittaja kertoi kulttuurishokista Nesteen huoltoasemalla olut- ja sipsipussipinojen keskellä. Minulla on samanlainen olo vähän joka päivä.

Idolsia katsoin kerran puoli jaksoa, ja senkin tahattomasti. Yök. Niin, ja altistuin samassa yhteydessä Heikoimmalle lenkille, ja se oli jo kuvotuksen huippu. Joko minä olen liian askeettis-vanhanaikainen (epäilen), tai sitten tästä maasta on tulossa aivan sietämättömän tyhmä, turpea ja vastenmielisen yltäkylläinen (en epäile). Ei niin että askeettista elämäntapaa suosisin, mutta liika on liikaa. Tai sitten olen vain epähuomiossa friikkiytymässä, friikkiytymistä sen kummemmin tavoittelematta.


Miehiset hyveet

Ihmissuhteiden kommenttipalstalla aina terävän älykäs nimimerkki Kevyesti kirjoittaa:

Miehisyys on riisuttu hyveistä: Mies ei ole enää yleisessä mielipiteessä älykäs keksijä, syvällinen ajattelija, oikeudenmukainen taistelija ja perheen tukipylväs vaan päinvastoin mustavalkoinen insinööriaivo, huono keskustelija, liian kiltti tai itsekäs eduntavoittelija ja perheväkivallantekijä.

Tämä on mainio havainto, mitä Kevyestiltä tietysti voikin odottaa. Miesten olisikin aika puolustautua, eikä siihen mikään nykymyotoinen miesliike auta (sehän on toistaiseksi pelkkä naistutkimuksen sivukasvannainen), saati sitten ne typerät miehille suunnatut lehdet, jotka aina floppaavat koska ovat niin keinotekoisen oloisia. Ensimmäiset merkit ovat jo näkyvissä, nimittäin Ihmissuhteet ja Panu käsittelevät miehen asemaa nyky-yhteiskunnassa osuvasti, vaikkakin usein niin poleemisesti ja tylysti, että monelta saattaa jäädä tyystin tajuamatta kyseisten blogien taustalla oleva ajatusmaailma.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että miehiltä itseltään ovat nuo miehiset hyveet kateissa, ja tilalle on tullut omituinen uho ja öyhötys, joko urheilu-, status-, pano- tai "isänmaallisuus" -mielessä.


Valoa ja keksejä

Suuri taivallinen vetyvalaisin räkitti tänään niin kirkkaasti, että mieli oli muikea koko päivän. Palaverissa hihitytti ja räkätytti niin ettei meinannut loppua tulla, mutta onneksi muutkin olivat samanlaisissa liukkaan verbaalisissa olotiloissa, niin ei tarvinnut yksinään hihitellä.

K-kaupan hyllyillä silmääni osui Daniela-niminen dominokeksijäljitelmä, josta tuli mieleen viitisentoista vuotta sitten tapaamani tsekkiläinen Daniela, ja hänen tuuheat ajamattomat kainalokarvansa. Se oli huimaa sillä sellaista rehotusta en ollut aikaisemmin nähnyt. Aika södeä oikeastaan, ei yhtään epämiellyttävää.

19.1.04


Blogipersoonuusoletus

Luulen, että Nancyistä tulee isoina Katherinejä.


Kuolinilmoituksia lukiessa

Tilanne, jossa huomaa vuosien takaisen tutun kuolleen. Ei olla oltu yhteydessä pitkään aikaan, ja sitten tulee kuolinilmoitussivulla näkyviin tuttu nimi. Ensimmäinen ajatus: eihän ihmiset kuole tällä tavalla, siis ilmoittamatta etukäteen vaikka ei ollakaan nähty aikoihin. Toinen ajatus: mihinkähän se kuoli? Kolmas ajatus: en kehtaa soittaa omaisille ja kysyä.


Äänensävystä tajuaa että

On tilanteita, joissa ei ymmärrä toisen sanomaa faktaa (asuinpaikkaa, veneen mallia, ruokaostosta), mutta ymmärtää sen että henkilö on asiasta ylpeä ja luulee että kuulijakin vaikuttuu asiasta.

- Mä asun tuol Los Gatosissa (ja Los Gatos sanotaan juuri sillä äänensävyllä, mikä ilmaisee että Los Gatosissa asumisessa on jotakin hienoa. Kunpa vain tietäisi mitä.)

- On mulla tollanen BZR 1600 Si (Ahaa, sanontatapa kielii, että jos jakaisimme saman tiedon maailmasta, ymmärtäisin olla vaikuttunut, kenties hieman kateellinenkin. En vain tiedä mikä BZR 1600 Si on).

Hauskimpia ovat tilanteet, joissa toinen yrittää ottaa statusyliotteen tuolla tavalla, mutta itse ei edes äänensävystä tajua, että nyt vastapuoli lausui Tärkeän ja Kunnioitusta Herättävän asian. Se sotkee vastapuolen pakan ihan kokonaan, ja usein tämä sitten päätyy toistamaan kyseisen asian.

18.1.04


Pulkkailua

Uneni ovat muuttuneet huikean vilkkaiksi ja yksityiskohtaisiksi. Hämmästelen niiden mielikuvituksellisuutta ja kauneutta, vaikka omaa tuotantoanihan ne ovat.

Tänään oli pulkkailupäivä ystävien kanssa. Aurinko lämmitti jo, hanki kimalteli ja pulkka luisti. Tai aluksi se juuttui puuterimaiseen hankeen, mutta kun olimme laskeneet muutaman kerran ja muovanneet sopivat urat, alkoi vauhtiakin löytyä. Mäen pohjalla painanteessa oli kummallista sumua, jonka huomasi vain istuma-asennossa, kun aurinko paistoi sumukerroksen läpi.

Menimme metsään, varistelimme puista lunta niskaan ja havainnoimme talitiaisia. Metsän ohuen lumikerroksen läpi kasvoi heinänkorsia. Kiipesin kapeaan mäntyyn. Yhtäkkisiä muistumia lapsuuden talvista, niiden yksityiskohdista.

Täytyy olla jatkuvasti kosketuksissa siihen, mikä on kaunista.

16.1.04


Hypnoosista

Yo. Larvanto kehottaa tutustumaan hypnoosiin. Ylioppilaskirjoitusten reaalissa kauan sitten käytin hypnoosia palauttaakseni mieleen asioita, jotka tiesin osaavani, mutta joita en muistanut.

En opiskellut lukiossa fysiikkaa ollenkaan. Reaalin kokeessa oli kaksi fysiikan tehtävää, jotka käsittelivät atomiytimien hajoamista. Tehtävät olivat helppoja, ja tiesin, että olin ysiluokalla ymmärtänyt ja osannut atomiytimien hajoamistavat. Niinpä sitten kesken reaalin vaivutin itseni hypnoosiin ja sanoin itselleni, että hetken päästä muistan kaiken mitä olen atomiytimien hajoamisesta ja radioaktiivisuudesta koskaan oppinut. Herätin itseni hypnoosista, otin rennosti, söin karkin ja plim, yhtäkkiä muistinkin miten alfa-, beeta- ja gammahajoaminen vaikuttaa ytimen rakenteeseen, sekä atomin massalukuun ja varauslukuun. Niinpä kirjoitin viidessä minuutissa tehtävät valmiiksi ja sain niistä täydet pisteet.

Näin jälkeenpäin koko juttu tuntuu hurjalta. Miten uskomaton itseluottamus ja rentous minulla olikaan silloin. Mikä huima mielen hallinta, itse asiassa ei edes pitäisi puhua mielen hallinnasta. Ei mieli ole mikään tempoileva vihollinen. Pitäisi puhua vain pelkästään mielen sopusoinnusta; sopusointuiselle mielelle yllättävätkin asiat ovat mahdollisia. Nyt en tiedä uskaltaisinko edes ottaa moista riskiä.


Höh

"Kyllä se vielä previewssä näytti hyvältä."

Lisäys: palasin tähän bloggerileiskaan päättäen luoda toimivan tempulan ennen kuin alan käyttää sitä.




Ovatko aromaterapiaöljyt melkein hallusinogeeneja?

Yksi toistuvista teemoista tässä päiväkirjasessa ovat tuoksut. Aromaterapia puuhailee tuoksujen kanssa ja lupaa huuhaanomaisesti liikaa. Hyvältä eteeriset öljyt kuitenkin tuoksuvat. Mielenkiintoista oli löytää tieto, että monet eteeriset öljyt ovat itse asiassa kemiallisesti hyvin lähellä hallusinogeenisia amfetamiineja. Etsi tekstistä kohta "ten essential oils".

Mitähän tästä sitten pitäisi ajatella? Ehkä aromaterapiassa ja hajusteissa käytettävillä tuoksuaineilla on niilläkin psykedeelisiä vaikutuksia nenän kautta hengitettynä?


Nonni!

Kokoontukaa, täällä on nähtävää! Leiska on vaihdettu, ja vaikkei se vielä täydellinen olekaan, niin ainahan sitä voi säätää kun sille päälle sattuu. Olen päättänyt opetella CSS:n ja web-leiskojen salat tänä keväänä, niin että voin näprätä blogiini kaikkea kivaa silloin kun sisältöpuoli on huonoa (eli usein).

Näkyyköhän tuo tagline "Hullu Frans on syönyt kaikki jûûstot" hyvin kaikille? Se on tosielämän tilanteessa kuulemani lause, joka on jäänyt mieleeni monen muun lauseen kanssa. Nuo sirkumfleksit uiden päällä kuvaavat sitä, että puhujalla oli erikoinen aksentti. Tällähän on merkitystä vain minulle, mutta väliäkö tuolla, nyt tiedätte senkin.

Ehkä tagline pitäisi vaihtaa kuukausittain. Tällä hetkellä mielessäni on sananvaihto "Se on näitä aikoja ku veneet lasketaan vesille. Juu juu, niinhän se tuppaa olemaan." Mutta nyt ei tuppaa olemaan vielä se aika vuodesta.

15.1.04

Templaatti vaihtui taas

Vaihdoin vanhan takaisin, uusi ja komia tempula oli aivan länässä, enkä osannut korjata sitä sujuvasti. Tutustunkin nyt css:ien maailmaan. Happy hacking minulle.


Templaatti vaihtui

Alkoikin jo riipoa tuo oranssi.

Tämä ei ehkä vielä toimi kunnolla. Täytyisi perehtyä näihin leiska-asioihin.

14.1.04


Kutens here?

I am intrigued by the most common search word in Google that attracts people from Belgium and Holland to this blog - kuten. I would be delighted if someone could drop me a line to kaniikki@DELETEyahoo.com and tell me what "kuten" means. Given that most common search words in any language relate to sex, "kuten" probably refers to sex one way or another, but how exactly? Inquiring minds want to know!

13.1.04


Ken on kaikkein suvaitsevin?

Kristittynä maailmassa kirjoittaa suvaitsevaisuudesta, ja mainitsee suvaitsevaisuuden nimissä tehdyn "betoniporsaiden poiston liikenteestä", todennäköisesti siksi, että kuvittelee taustalla olleen jonkinlaisen nöyrtymisen muslimien vaatimuksiin.

Itse asiassa koko homma meni näin: Espooseen hankittiin vaaleansinisiä, sikojen näköisiä betoniporsaita. Niistä nousi kova kiista, sillä monien mielestä ne olivat kalliita, mauttomia ja vaarallisiakin, koska lapset kiipeilivät niiden päällä. Kommentoijiin liittyi Espoon seurakunnan, siis kristillisen kirkon, naispuolinen edustaja, joka heitti ilmaan ajatuksen, että betonisiat loukkaavat muslimeita, koska sika on islamissa saastainen eläin. Kukaan ei tietenkään kysynyt muslimeilta mitään ennen kuin asiasta oli noussut kohu. Muslimien mielestä betonisiat eivät loukanneet heitä ollenkaan, mutta sitähän ei kukaan enää noteerannut. Kansalaisten mieliin jäi, että betoniporsaat poistettiin, koska muslimit vaativat niin. Todellisuudessa porsaat poistettiin niiden vaarallisuuden ja mauttomuuden vuoksi. Asian pilasi yksi kiltti-kristitty, joka puhui vastoin parempaa tietoaan, luullen ilmeisesti toteuttavansa suvaitsevaisuuden hyvettä. Näitä kiltteilijöitä on vähän liikaa, ja heidän hyvää tarkoittavat toimensa turmelevat koko suvaitsevaisuuden käsitteen.

Suvaitsevaisuus ei ole kiltteilyä, eikä typeryyttä tai röyhkeyttä tarvitse koskaan suvaita. Jos muslimit olisivat todella vaatineet betonisikojen poistoa uskonnollisiin syihin vedoten, ei sille olisi tarvinnut korvia lotkauttaa. Kyseessä olisi ollut silkka röyhkeys.

Kristitty maailmassa taitaa nyt kokea sen, miltä tuntuu kun omat jyrkät mielipiteet saavat aikaan vastareaktioita. Kristittyjen tai muiden uskovaisten typeryyksiä ja ahdasmielisyyksiä ei tarvitse suvaita, yhtä vähän kuin ei-uskonnollistenkaan ahdasmielisyyttä. Ei siis tarvitse ihmetellä, jos ne omat rakkaat mutta kovin yksisilmäiset ja ahdasmieliset arvot saavat vähän kritiikkiä osakseen, vaikka kuinka kokisikin niiden perustuvan yliluonnolliseen auktoriteettiin. Muslimikulttuurissa esiintyvää naisten alistamista kritisoidaan, miksei siis fundiskristittyjen homoliittojenvastaisuutta ja "eheytys"menetelmiä voisi kritisoida. Samaa roskaa kaikki.


Miltä $ kuulostaa?

Erikoismerkeillä on mielestäni soundi samalla tavalla kuin kirjaimilla. $ esimerkiksi kuulostaa lispaavalta ässältä, sellaiselta terävältä ja vähän lässyltä sihahdukselta, jonka saa aikaan kun panee kielenpään etuhampaiden alle ja puhaltaa ilmaa ylähampaiden ja kielen välistä.

# taas kuulostaa kurkunpäässä tapahtuvalta hyrähdykseltä, sellaiselta jolta palanen kissan kehräystä kuulostaisi, jos kissalla olisi ihmisen kurkkukalut.

! kuulostaa pikkupikku inahdukselta.

? kuulostaa nykyään nousevalta vinkaisulta. Lapsena se kuulosti mielestäni erilaiselta, ei nousevalta ollenkaan, mutta ilmeisesti altistuminen indoeurooppalaisten kielten kysymysintonaatiolle on muuttanut äänellistä mielikuvaani kysymysmerkistä.

%:n lausun mielessäni 'öiöi'.

€uron m€rkki € taas on jonkinlainen hyvin takan kurkussa lausuttu e, joka nousee hieman loppua kohden ja loppuu yhtäkkiä, vähän kesken.

Ne japanin ja kiinan kirjoitusmerkit, joita en tunne, kuulostavat siltä kuin joku matkisi pommin räjähdyksiä.

Idea suomalaiseksi kauhuelokuvaksi

Hyviä kauhuelokuvia ei ole Suomessa juuri tehty, lukuunottamatta tuota Kivikasvojen Dracula-jaksoa. Kauhuelokuvahan ei vaadi mitään ihmeellisiä erikoistehosteita, ajatellaan vaikka Hitchcockia. Ajatellaan vaan, ja minulle tulee mieleen tietysti Linnut, jossa tehosteilla oli tärkeä sija. Mutta kaikissa Alfred-sedän elokuvissa ei mainittavia tehosteita ollut, vaan jännitys syntyi käsikirjoituksen voimin.

No, olen tässä miettinyt elokuvaa, joka keskittyisi jonkin viattomalta näyttävän seurapelin ympärille. Pelissä heitettäisiin noppaa, joka pelaajien tietämättä olisikin kirottu. Nopasta saisi aina sen luvun, jota ei toivoisi, mutta vain, jos ei-toivomansa luvun lausuisi ääneen. Jos esimerkiksi pelaaja ei haluaisi kakkosta, koska siitä joutuisi johonkin epäedulliseen ruutuun, hän sanoisi "Voiku ei tulis kakkosta". Ja kakkonen tulisi. Nopan kirous valkenisi seurueelle pikku hiljaa, ja ...öö... joku keksisi että noppaa voi käyttää johonkin pahoihin tarkoituksiin ja niin edelleen. Lopuksi noppa saisi käyttäjänsä valtaansa ja syöksisi tämän tuhoon.

Pelaajaporukkana voisi olla vaikka joukko nuoria (kauhuelokuvien pääkohderyhmää, hehe), tai miksei sittenkin keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Missä pelattaisiin? Kesämökillä Hiihtomökillä Lapissa? Kaupunkiasunnossa ihan tavallisena syysiltana? Perustavisympäristö kerrostaloineen , marketteineen ja muine arkipäiväisine paikkoineen voisi olla kauhuelokuvaan tehokas. Ehkä nopan kirous voisi olla peräisin jonkin Hymy-lehdessä mainostaneen selvänäkijän toimista. Hymy-lehden siksi, että tämän elokuvan pitäisi juurtua erittäin voimakkaasti suomalaiseen arkipäiväiseen elämään. Ehkä elokuva voisi melkein kokonaisuudessaan tapahtua asunnossa klaustrofobisen tunnelman lisäämiseksi. Ei siihen mitään eristynyttä kesämökkiä tarvita, paljon piinaavammalta katsojasta tuntuisi se, että seinien takana olisi ihan tavallinen kaupunkielämä, ja seinien sisällä jotakin ahdistavaa.

Käsikirjoituksessa pitäisi välttää verenvuodatusta ja riehuntaa, vaan luoda piinaava tunnelma vähäeleisesti mutta määrätietoisesti. Äänimaailmaa pitäisi harkita erittäin tarkasti myös.

Arvatkaa vaan, pääsenkö koskaan edes synopsis-asteelle.

12.1.04

Uni

Viime yönä näin unta hänestä jota rakastin ja josta omasta päätöksestäni erosin. En olekaan nähnyt hänestä unta aikaisemmin; tärkeimmät ja läheisimmät ihmiseni esiintyvä unissani aniharvoin.

Olin menossa hänen kanssaan syömään jonnekin, kävelimme jossakin ulko- ja sisätilan välimaastossa. Hän oli läsnä uskomattoman todellisena, Yhteys oli läsnä ja keskustelumme virtasi yhtä vuolaana kuin yleensä. Ajattelin, miten koskaan olinkaan voinut hänestä vapaaehtoisesti erota.

Söimme tilavassa, valoisassa ravintolassa, myöhemmin luin hänen kirjoittamansa kuvauksen tapaamisestamme. Hän oli kuvaillut joka ikisen yksityiskohdan jonka muisti, ja kirjoitti yhtä kauniisti ja tarkasti kuin aina. Olemme kirjoittaneet satoja sähköpostiviestejä vuosien varrella, mutta tämä oli ensimmäinen jonka sain häneltä unessani. Ihailin hänen tekstinsä kertakaikkisen luontevaa vaivattomuutta.

Heräsin täynnä iloa, täynnä ikävää.

11.1.04

Mielen lataamisesta

Voi paska että inhoan näitä keskitalven ilmoja. Tasaisen harmaalta taivaalta sataa hienojakoista lumupurua, joka sohjoutuu ruskeaksi mujuksi autojen renkaissa. Tämä on kerta kaikkiaan vihattava sää.

Minä en oikein usko mielen lataamiseen. Saattaa nimittäin olla, että neuronin mallintaminen on paljon monimutkaisempaa kuin voisi luulla. Entä jos onkin niin, ettei neuronia voikaan mallintaa piipalasella? Neuroni on elävä ja muuntuva yksikkö, joka kykenee uusienkin synapsien luontiin. Mitä jos onkin niin, että neuroni on niin tehokas nanokone, että sen toimintaa voidaan vastaavassa mittakaavassa mallintaa vain nanokoneella nimeltä neuroni?

Jos oletetaan, että neuronien toiminta voidaan mallintaa tietokoneessa, ei riitä, että vain aivojen neuronit mallinnetaan. On mallinnettava koko hermosto, silmän verkkokalvoja myöten. Eikä sekään riitä, sillä hermoston toimintaan vaikuttaa myös sisäeritysjärjestelmä hormoneineen. On siis mallinnettava koko ihmisen hormonisysteemi (hormoneja muuten erittävät tietyt neuronitkin). Eikä sekään vielä riitä. On mallinnettava veren hiilidioksidipitoisuuden vaihtelut, ja niiden vaikutus hengityskeskukseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Ihmisen tietoisuus on niin voimakkaasti sidoksissa ruumiiseen, että inhimillistä tajuntaa tuskin voi olla irrallaan ihmisruumiista. Jos siis haluaa mallintaa inhimillisen tietoisuuden siten, että se myös pysyy inhimillisenä tietoisuutena, on mallinnettava koko ihmispaketti.

Mielilukemistani on teos nimeltä Ihmisen fysiologia ja anatomia, ja nimenomaan sen kautta olen tullut erittäin vakuuttuneeksi siitä, että inhimillinen tietoisuus edellyttää ihmisruumista ja sosiaalista verkostoa, eikä tietoisuus ole täten irrotettavissa erilleen jonkinlaiseksi abstraktiksi entiteetiksi.

Monet eläinlajit ovat tietoisia. Siksi voi hyvinkin olla, tietoisuus on sittenkin jonkinlainen universaali ilmiö, joka on irrotettavissa neuroneista ja biologisesta ruumiista, ja jota näinollen kyetään joskus jotenkin mallintamaan tietokoneessa, mutta se ei silloin ole inhimillistä tietoisuutta, ja sen kanssa saattaa olla vaikeaa tai mahdotonta kommunikoida.

10.1.04

Kauhua ja taideteosidea

Mitvit kertoili pelänneensä Kivikasvojen Dracula-jaksoa. Muistan itsekin sen jakson hyvin, se oli aidosti pelottava, ja samalla oikeastaan aika mielenkiintoinen. Mustavalkoisesta telkkarista nähtynä siihen tuli vielä lisää vaikuttavuutta. Sen jälkeen leikittiin Draculaa monta viikkoa.

Muistan myös lapsuudestani ne kamalat television tietoiskut, joissa ensin käsi napsautti sormia ja muuntui sitten kohti tulevaksi etusormeksi, minkä jälkeen tuli heikoista jäistä varoittava tietoisku. Siinä sai aina pelätä sitä hetkeä, jolloin jää pettää kävelijän alta ja mies humpsahtaa veteen. Tietoiskussa miehen vaatteiden alla oli kuitenkin aina märkäpuku, joka pelasti kangistumiselta. Auttaisiko se oikeasti?

Kun nyt vauhtiin päästiin, niin tässä lisää televisiomuistoja lapsuudesta. Yksi parhaiten mieleen jääneistä asioista on se, kun televisiosta tuli jokin piirretty, ja samalla vanhempani siirsivät televisiota TV-pöydältä kirjahyllyyn. TV liikkui, kuva liikkui, eli liikkuva kuva liikkui. Se näytti hienolta. Olen jo pitkään suunnitellut taideteosta, jossa nelipyöräisiin kärryihin kiinnitettyjä, päällä olevia televisioita laskettaisiin mäkeä alas niin että TV:ssä näkyisi kuvaa samalla kun kärryjen vauhti kiihtyisi. Telkkarikärryt pitäisi vain saada pysäytettyä sopivasti, ettei tulisi romua ja sirpaleita. Tiedän sopivan mäenkin, se on Helsingissä, Linnunlaulussa. Mutta mitä ohjelmaa TV:stä tulisi? Satunnainen ohjelma ei käy, vaan se pitäisi valita tarkasti, jotta taideteos olisi järkevä. Uutisia ei ainakaan voisi laittaa näkyviin, sillä silloin teos olisi jotenkin liian osoittelevan mediakriittinen, eli "kuvastaisi uutisvirran efemeraalisuutta jne. lässyn lässyn". Ehkä joku luonto-ohjelma? Kilpa-autoilua?

8.1.04

Eiku

Undo Mononen - mies joka ei säveltänytkään Satumaa-tangoa.

6.1.04

Buu, tabu!

Henry tarjoili linkin kerrassaan mainioon artikkeliin. Kokeilenpa vastata siinä esitettyihin kysymyksiin.

"Mitkä ryhmittymät ovat vahvoja mutta hermostuneita, ja mitä ajatuksia ne haluavat tukahduttaa?"

Työnantajajärjestöt ja muutamat yritysjohtajat, jotka haluavat tukahduttaa ajatukset siitä, että hyvinvointivaltiota voidaan kehittää, ja että hyvinvointivaltio todella on hyödyllinen yhteiskuntajärjestelmä.

"Mitkä ajatukset tahriutuivat, koska ne assosioituivat johonkin viimeaikaisessa kiistassa hävinneeseen ajattelutapaan?"

Kaikenlainen maltillinen yrityshenkisyyttä tukeva hyvinvointivaltioajattelu, joka teki aikanaan hyvinvointivaltion mahdolliseksi. Nykyään tällaiset ajatukset leimataan väistämättä tunkkaisen vasemmistolaisiksi, tai jopa stalinistisiksi.

"Jos kuuli ihminen haluaisi erottautua muodissa olevasta ajattelutavasta (esimerkiksi vanhempiensa ajatuksista), mitä heidän ajatuksiaan hän hylkisi?"

Tähän en osaa vastata ollenkaan.

"Mitä tavalliset ihmiset pelkäävät sanoa?"

Nykyinen talouselämä ei automaattisesti generoi hyvinvointia, optiot ovat ahneutta, maahanmuuttajien joukossa on globaaleja onnenonkijoita, joista ei koskaan tule laadukkaita kansalaisia. Kolmannen maailman vähän koulutettujen ihmisten maahanmuutosta aiheutuu pitkälläkin aikavälillä (2-3 sukupolvea) enemmän ongelmia kuin hyötyä.

Prostituution kieltämiskesustelussa ei ole puhuttu miesprostituutiosta ollenkaan. Niinpä prostituution kiellolla ei ainoastaan haluta torjua naiskauppaa, vaan myös siirtää seksuaalisia valtasuhteita naisille edullisempaan suuntaan.

4.1.04

Kun ei tee mitään / Mars

Viime yönä vajotessani uneen ajattelin, että juuri nyt en tee mitään. Ihana ajatus, suupielet pyrkivät hymyyn ihan itsestään. Oli mukavan epäsuorittava olo. Aika usein havainnoin oman tajuntani toimintaa niin valveilla kuin uneen vajotessakin, ja siitä on tullut lähes automaattinen tapa. Nyt pystyin luopumaan siitä, ja se oli oikein miellyttävää. Annoin vain mennä, ja siitä seuraava ilo oli suurenmoista.

Nyt katselen Spiritin lähettämiä raakakuvia Marsista. Olen aidosti innoissani, tämä on suurta. Noita maisemia ei kukaan ole koskaan ennen nähnyt. Tuossa ruudun nurkassa on Nasa TV:n RealPlayer-lähetys, jossa Spiritin toimintaa ja lennonjohdon toimia esitellään erittäin yksityiskohtaisesti. Lennonjohto puhuu omaa jargoniaan, ja juontavat kääntävät sen sitten englanniksi. Nasa TV:n pitäisi oikeastaan näkyä myös HTV:n kaapeliverkossa.