28.12.04

Tsunami

Aasian tsunamikatastrofin laajuus valkeni minulle aika hitaasti. Minulle tyypilliseen tapaan kesti pari päivää ennen kuin edes reagoin tapahtumaan muuten kuin noteeraamalla sen tapahtuneeksi samaan tapaan kuin noteeraan vaikkapa sankan lumipyryn. Katastrofeja sattuu ja ihmisiä kuolee - sellaiseen tottuu ja turtuu. Tuhoalueella ei ole tuttaviani (ainakaan tietääkseni), joten senkään puolesta en ole kokenut omakohtaisesti mitään. Vasta jatkuva uutis- ja kuvavirta herätti. Uutiskuvissa on jotakin poikkeuksellista, ne ovat kummallisen rauhallisia ja hitaita, kuin turtuneita. Aurinko paistaa, palmut huojuvat; ruumiita ja roinaa lojuu maassa. Unenomaista ja epätodellista, kaunista ja juuri siksi hirvittävää.


Ei kommentteja: