8.12.04

Suomi Finland Perkele Talvisota Lauantaimakkara S-Market

Sivustaan ja Sinisen kirjan marginaaliin on kirjoitettu asiaa, joka minuakin riipoo yhä enemmän joka itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivä on kaapattu yksinomaan sotatapahtumien muistelolle, vaikka 6.12. ei edes ole mitenkään sotatapahtumiin liittyvä päivämäärä. Eli varoitus, seuraa tekstiä joka saattaa järkyttää tavissuomalaista lätkäfania joka pitää Karjala-oluesta:

Joskus kirjoitin Ilta=Sanomien keskustelupalstalla, kuinka sotaveteraaneista on tullut maallistuneessa Suomessa jonkinlaisia kristuksenkorvikkeita, joiden kallis uhriveri vuoti maahan jotta me saisimme elää. Nykyään sotaveteraaneista puhuttaessa on lähes aina muistettava lisätä perään lause "ja minä kunnioitan sotiemme veteraaneja" tai jokin sen versio, samalla tavalla kuin muslimit lisäävät profeetta Muhammedin nimen perään sulkeisiin "SAAS", mikä tarkoittaa muistaakseni rauha olkoon hänen kanssaan. Siis Muhammed (SAAS) sitä ja tätä ja silloin ja tuolloin.

Mitä vähemmän sotaveteraaneja (ja minä kunnioitan sotiemme veteraaneja), sitä enemmän heidän puolestaan alkavat puhua tahot jotka haluavat itse asiassa kiillottaa kilpeään veteraanien (ja minä kunnioitan sotiemme veteraaneja) avulla. Tämä on ilkeää hyväksikäyttöä, jota ei voi hyväksikäytöksi paljastaa, koska se tulkittaisiin loukkaukseksi sotaveteraaneja (ja minä kunnioitan sotiemme veteraaneja) kohtaan. Ne veteraanit joita tunsin ennen kuin he kuolivat olivat ihan tavallisia miehiä, jotka taistelivat, palasivat kotiin kuka enemmän kuka vähemmän ehjänä, jälleenrakensivat Suomen, kasvattivat lapsensa ja tekivät työtä. Eivät he olleet mitään tekojeesuksia tai sankareita, tavallisia miehiä joilla kävi paska säkä.

Sitäpaitsi Tom of Finlandkin oli sotaveteraani (ja minä kunnioitan sotiemme veteraaneja), mikä tosiseikka ei meinaa mennä tietyntyyppisille näennäisisänmaallisille idiooteille jakeluun.

Koko sotaan keskittyminen kertoo itse asiassa siitä, miten ohuella pohjalla suomalainen identiteetti nykyään lepää. On surullista, ja vaarallistakin, jos suomalaisuutta määrittää vain joku 65 vuotta sitten käyty sota, ja MM-lätkävoitto Ruotsista vuonna 1994 (vai oliko se 1995). Ihan kuin suomalaisuutta ei olisi ollut edes olemassa vuosina 1917-1939 tai 1945-2004. Kun juhlitaan itsenäisyyttä, tulisi juhlia myös sen saavutuksia, muitakin kuin sotasaavutuksia.

Sitäpaitsi jos ilkeä haluaa olla, niin voi ajatella, että jos Suomi olisi miehitetty 1940 tai 1944, meillä olisi nyt katukyltit suomeksi, alhainen tuloveroprosentti, Nato-jäsenyys ja Ruotsissa kauhisteltaisiin kuinka sikäläiset firmat aikovat siirtää tuotantoaan Suomeen. Euroviisutkin olisimme ehkä voittaneet.

3 kommenttia:

PA kirjoitti...

Heh, tuo loppukommentti oli mukavan viiltävä.

Anonyymi kirjoitti...

Katukyltit suomeksi? Eikös meillä ole suurimmassa osassa Suomea jo nyt katukyltit suomeksi (joissain paikoissa ruotsiksi(kin)).

Dyro kirjoitti...

Miehityksen jälkeen katukyltit olisivat olleet venäjäksi (tuttu heitto varmaan sinullekin), mutta nyt ne olisivat taas omalla äidinkielellämme kuten on laita Baltian maissa.