31.12.04

Näennäinen valaistuminen ja valokuvaukselliset puutalot

Eilen nukkumaan käydessä ajattelin, kuinka elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Nämä ajatukset eivät oikeastaan ole peräisin Aasian katastrofista, vaan yksinkertaisesti sen tunnustamisesta, että elämän mielekkyys tai tarkoitus on keksittävä ja kehitettävä itse. Tästä syystä elämän mielekkyys on pelkkä illuusio, jokaisen oman mielen luomus. Sama koskee tietysti elämän tarkoituksettomuutta ja mielettömyyttä, sekin on vain mielen luomaa harhaa. Se sai aikaan mukavan irrallisuuden ja vapauden tunteen. En ole uskonnollinen, mutta aloin miettiä onko tämä nyt sitä mistä Zen-buddhalaisuudessa käytetään nimitystä ei-mitään.

Valitettavasti en ehtinyt valaistua, koska nukahdin. Näin unta, että olin kalliolla leikkivien lasten seurassa. Männyn varjostaman kuusen alta löysin kallion pinnasta ensin kultaa ja sen jälkeen vaaleansinisiä turmaliineja ja lopuksi punaisia läpikuultavia rubiineja, jotka olivat muodoltaan täydellisiä pentagonidodekaedreja. Jalokivet kaiken lisäksi lähtivät irti kivestä ihan vain vetäisemällä.

Tänään olen valokuvannut 20- ja 30-luvulla rakennettua puutaloaluetta ja havainnut, että talojen piharakennuksissa on tietty muoti. Yhden kadun varrella piharakennukset on rakennettu tontille pitkittäin, ja kaikki ovat saman kokoisia ja melko lailla saman näköisiä. Toisen kadun varrella piharakennukset on rakennettu aivan tontin lyhyttä sivua vasten poikittain siten, että naapurin puolella on samanlainen piharakennus samassa kohdassa ja rakennuksilla on siis yhteinen väliseinä, ja yhtenäinen katon kulma. Ihan kuin tavallinen talo olisi pantu puoliksi. Mikähän tällaisen yhtenäisyyden on saanut aikaan? Itse omakotitalot ovat jokainen erilaisia. Yksi niistä on kuution muotoinen, kuin noppa. Se on kuulemma siirretty Karjalasta. Alueella näkyy paljon kissoja vapaana, kunpa ne eivät jäisi autojen alle.

2 kommenttia:

Jani kirjoitti...

“En ole uskonnollinen, mutta aloin miettiä onko tämä nyt sitä mistä Zen-buddhalaisuudessa käytetään nimitystä ei-mitään.”

Jos todella koit satorin, onnittelen sinua!

Dyro kirjoitti...

Ei tunnu satorilta. Varmaan nukahdin ennen sen saavuttamista, kun ei ollut vanhaa ja viisasta Zen-munkkia iskemässä kepillä olkapäälle juusi sopivaan hetkeen kuten Zen-tarinoissa tapaa olla.