30.12.04

Mitä muistetaan vuodesta 2004

Avustusroposet on kilautettu lippaaseen, joten olen nyt Hyvä Ihminen. Varmistin tottakai ensin, että avustus menee paikallisille ihmisille, eikä varakkaille länsimaisille turisteille, joilla on matkavakuutus, tilauslennot kotimaahan, hyvälaatuinen sairaanhoito ja kriisipsykologin ilmaista apua. He pärjäävät kyllä, vaikka se ei kaikille helppoa olekaan.

Katselen tsunamivideoita ja ihmettelen miten erilainen tsunami on kuvitelmiini nähden. Se ei olekaan valtava vesiseinä, vaan vain kohtalainen hyökyaalto, joka puskee rantaan ja sisämaahan sen sijaan että kasvaisi ensin huikean korkeaksi ja romahtaisi sitten ylhäältäpäin kaikkien niskaan. Olin itsekin alustavasti suunnitellut matkaa Thaimaan rannoille, mutta täytyy sitten lähteä vaikka Vietnamiin jossakin vaiheessa.

Kävin tänään katsomassa Pelikaanimiehen. Selkeä ja rauhallinen elokuva, mutta ei aivan yllä Heinähatun ja Vilttitossun tasolle. Pelikaanimiehen miljöö oli merkillisen ajaton ja kaurismäkimäinen, tarina oli sekin hyvä, mutta Heinähatussa ja Vilttitossussa oli enemmän minua miellyttävää särmää. Pelikaanimies on pohdiskelevampi ja syvämietteisempi. Kiinnostaisi tietää, mitä lapset siitä ajattelevat, aikuiset pitävät elokuvasta varmasti. Alvar Aallon sokeripalatalo oli yhdessä kohtauksessa korvattu sen tieltä puretulla rakennuksella. On sekin kaunis, mutta minä olen sillä tavalla kai poikkeava, että minusta se Aallon rakennuskaan ei ole ruma kuin vain muutamasta kulmasta, joiden löytämiseksi täytyy kaiken lisäksi nähdä vaivaa.



Ei kommentteja: