21.12.04

Komeetta Machholz

Nyt on kirkasta ja tähdet ovat näkyvissä hyvin. Tai niin hyvin kuin valosaasteisessa, lumipeitteisessä kaupungissa voivat olla.

Parvekkeeni on etelään, mikä on onni, sillä näin pääsin yrittämään komeetta Machholzin löytämistä. Otin Viipurin torilta ostamani halpiskiikarit kouraan, ja aloin haravoida etelätaivasta. Muutaman kerran jouduin ravaamaan sisälle katsomaan miltä taivaan pitäisi komeetan ympäristössä näyttää, ja lopulta löysinkin tähtipari omikron Eridani 1:n ja 2:n, joiden alapuolella komeetan piti olla. Niin se varmaan olikin, mutta ainoa mitä näin oli suurehko himmeä sumuinen läiskä. Komeetathan ovat sumuisen näköisiä, mutta olin odottanut edes jonkin verran tähtimäisen näköistä kappaletta. Ainoa mitä näin oli se himmeä diffuusi läiskä, kuin rasvainen peukalonjälki lasissa. Kai se sitten oli Machholz, jonka pitäisi olla komeakin. Hale-Bopp ja Hyakutake olivat kyllä hienompia. Tai sitten en vain osannut etsiä tätä komeettaa oikeasta paikasta.

Orion oli kyllä komea, kiikareilla näkyivät sen kaasusumun tähdetkin. Minulle tulee aina tietynlainen syvän ilon ja hartauden sekainen Olo, kun katselen tähtiä. Tähdet vain Ovat. Niiden mykkä ja vakaa loiste on hyvin yksinkertaista, äärettömän kaunista, ja jotenkin turvallista, tuttua ja kotoista. Joskus en voi välttyä mielikuvalta, tai ehkä se on enemmänkin tunne, että kirkkailla tähdillä on oma sävelensä, jolla ne soivat hiljaa. Tämä on jännittävä synesteettinen tuntemus, jonka olen joskus kokenut myös Kuuta katsoessani. Lapsena Kuullakin oli mielestäni tietynlainen ontto ääni tai sävel, olen jossakin merkinnässäni kuvaillut sitä.


Ei kommentteja: