2.12.04

Kirjoituskonekiväärin nakutus

Olemme katselleet Maalaisen kanssa samaa ohjelmaa, Heli Laaksosen haastattelua. Minusta Maarit Tastula haastattelee eri tavalla kuin ennen, vaan hänelle on kehittymässä muutama jännä maneeri, sellainen joissa hänen puhetapansa sävelkulku lipsahtaa yllättävän puhekieliseksi. En tiedä kiinnittääkö kukaan huomiota tällaiseen, mutta minun huomioni kiinnittyy ihmisten puhetapaan aivan automaattisesti. Tastula on aina ollut kotoisa haastattelija, mutta nyt kotoisuutta on tullut lisää entisestäänkin, enkä ehkä pidä siitä enää.

Heli Laaksosen elämäntapa on kyllä viehättävä, minäkään en halua enempää kuin kolme virikettä päivässä. Myös Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittajan Sanna Karlströmin elämäntavassa on järkeä. Miksi suuntautua vaativaan työelämään, jos kirjoittaminen kiinnostaa enemmän. Niinpä hän toimii iltavahtimestarina. Voisin aivan hyvin elää tuolla tavalla, mutta minua ei kirjoittaminen tai muu taiteen tekeminen kiinnosta niin paljon, että vaihtaisin elämäntyyliä. Voisin kyllä muuttaa maalle havainnoimaan tähtiä, etsimään komeettoja, digikuvaamaan ja sen sellaista, mutta maalla tarvitsee auton, ja auto vie ne vähäiset rahat jotka ansaitsisin yksinkertaisessa ja rasittamattomassa työssä, ja näinollen minulla ei olisikaan varaa ostaa teleskooppiini kunnon okulaareja. Saati koko teleskooppia.

Täytyy kyllä tunnustaa, että en kuunnellut Heli Laaksosta kovinkaan pitkään, koska Neloselta tuli ohjelma leikkauksen aikana hereillä olleista potilaista. Tunteita möyhivä jenkkiohjelma kohtalokkaan äänisine juontajineen pyydysti kiinnostukseni, vaikka ohjelman sisältö ei niin kovin erikoinen ollutkaan.

Siitäpä tuli mieleeni, että en ole koskaan kokeillut ilokaasupatruunoiden vaikutusta. Täytyy panna asia muistiin.

Ei kommentteja: