5.12.04

Juhlapöydän konvehteja

Jouluruuat ovat jäänteitä agraari-Suomen ajoilta, jolloin jouluksi kannettiin parasta pöytään: teurastettiin sika ja tehtiin juureskellarin aineksista laatikoita. Jouluruuat eivät oikeasti ole hyvän makuisia, kinkkua lukuunottamatta, mutta ne tietysti assosioituvat joulun muihin miellyttäviin asioihin ja näin niiden paikka ruokapöydässä säilyy vuosikymmenestä toiseen.

Tänä jouluna noudatan makuaistini todistusta, enkä syö perinteisistä jouluruuista muuta kuin kinkkua. Koska olen suuri kalaruokien ystävä, herkuttelen lohella, sillillä, kuhalla ja eri mädeillä. Jouluruuan ei tarvitse olla perinteistä, kunhan se on hyvää ja juhlavaa. En myöskään aio syödä ylenmäärin karkkiakaan, sillä liika ruoka ja karkki tuottaa turpean jouluolon, jollaisen olen tuntenut jo liian monena jouluna. Viiniä saatan ehkä nauttia lasillisen, sillä jouluaaton pikkuhönö on sekin tylsä olotila. Ei, jouluna tulee olla levollisen rennossa olotilassa, ei turtuneena, jotta joulu olisi mahdollisimman nautinnollinen. Joulun ei tarvitse olla ylitsepursuavan runsas, jotta siitä voisi iloita. Pikemminkin aivan päinvastoin, laatu ennen määrää.

Tarjoustalon kattokaiuttimissa moikasi joululaulu, jossa Tapani Kansa kehotti "te kiiiiiittttäkäätte heeerrraaa", mikä minut purskahtamaan tahattomaan nauruun ja ihmiset pesuaineosastolla Katsoivat minuunpäin.

Jouluasioista suosikki-inhokkini ovat Pandan Juhlapöydän konvehdit. Mitä järkeä ostaa kenellekään mitään niin pahanmakuista ja huonoa. En sano halpaa, koska halpa lahjakin voi olla kiva, mutta huono ja mitätön lahja on pelkkä turhake. Toivottavasti en saa juhliksia joululahjaksi, koska en itsekään niitä kenellekään osta. Miksi ostaa lahjaksi kaloripommillinen keskivertokonvehteja, kun samalla rahalla saa pari-kolme laatukonvehtia, jotka ilahduttavat enemmän. Sama pätee joululahjoihinkin, ne muutamat joululahjat joita läheisilleni ostan tai teen, ovat yleensä jotakin pientä ja mukavaa tai sitten jotakin sellaista jonka tekemiseen olen nähnyt vaivaa.

Tänä jouluna askartelen joulukortit itse. Olin ihan unohtanut millainen ääni kuuluu värillisen kartongin leikkaamisesta ja millaista on tahria sormensa Eri-Keeperiin kuin aikoinaan peruskoulussa. Lidlistä sai kolmella eurolla aivan hillittömän hyvän askartelutarvikepaketin, jossa on aineksia vaikka mihin - himmeliinkin. On metallipaperia, värillistä aaltopahvia, irtotähtiä, liikkuvia silmiä otuksille, ynnä muuta mukavaa. Jee jee, lapseksi jälleen! Tämänpäiväiseen korttiin tein isopäisen tontun joka tuijottelee tähtiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pidän useimmista, tai voisi kai sanoa kaikista jouluruuista, ja lukuunottamatta kinkkua ja livekalaa useimpia niistä (kuten esim. laatikoita, rosollia, riisipuuroa jne.) syötiin vanhempieni ja isovanhempieni kodissa aina silloin tällöin ympäri vuoden niin kuin mitä tahansa muuta hiukan parempaa arkiruokaa aina välillä (esim. perunalaatikkoa ja rosollia oli kai aina lauantaisin, sikäli kuin muistan).

Ja tämä on loogistakin, koska esim. lanttuja,samoin kuin punajuuria tai porkkanoita jne., tulee jo pienestäkin kasvimaasta sen verran, ettei niitä saa kerralla syödyksi.

Ja kun vieläkin viljellään lanttuja ym. ja kerätään puolukoita jne., niin perinne jatkuu. Tai jatkuu ainakin ympärivuotisena. Joulusta en tiedä, näkee nyt. Livekala ainakin on hyvää.

(Mutta juhlapöydän konvehtien suhteen makuni on sama kuin kirjoittajan.)

tommi kirjoitti...

Minä tykkään kaikista ruuista. Jos en tykkää, pakotan itseni syömään kunnes totun makuun. Ei-tykkääminen on vika ihmisessä. Sen voi korjata.