22.12.04

Joulupukkina

En löytänyt vuosia sitten kirjoittamaani juttua joulupukkikokemuksistani, joten kirjoitin sen nyt uudestaan. Olkaapa hyvät, tositarina.

---

Lukiossa ollessani halusimme kaverini kanssa tienata rahaa joulupukkina ja tonttuna. Ajattelimme, että joulupukki-tonttu-pari tilattaisiin helpommin kuin tavallinen pukki, kun hintakin oli sama. Pyysimme keikasta 150 markkaa, ja pian meillä olikin koossa viisi varausta. Uskoimme kuitenkin, että saattaisimme päästä 200 markan ansioihin keikkaa kohti, koska ihmiset ovat joulumielellä ja tippaavat helposti sen viisikymppiä.

Varustauduimme hyvin, minä olin pukki ja kaverini tonttu. Puimme päällemme hienot pukin ja tontun tamineet, jotka kaverini vanhemmat olivat meille hankkineet, niissä ei onneksi ollut edes kuuma. Punaa nenään ja poskipäihin ja menoksi. Ajomatkalla bongailimme vastaan tulevia autoilevia joulupukkeja.

Ensimmäisessä talossa asui ilmeisen vauras, hieman nousukasmainen maansiirtoyrittäjä perheineen. Menimme sisään, kysyimme oliko kilttejä lapsia, ja olihan siellä yksi viisivuotias tyttö. Ennen pakettien jakamista oli edessä pakolliset pukille laulamiset, ja tyttö lauloikin joulupuu on rakennettua kaksi säkeistöä. Kolmannen säkeistön alussa, siinä missä lauletaan kiitos sulle Jeesuksemme, tytöllä oli vaikeuksia ensin muistaa sanoja, ja vanhemmat liikehtivät vaivautuneina.

Aloitimme sitten pakettien jaon. Perheenjäsenille ja tytölle jaettiin paketteja, kunnes luin yhdestä paketista "Mummolle". Perheen oviaukossa seissyt äiti livautti salamannopeasti "Mummo ei ole nyt täällä" ja kurottui nappaamaan paketin. Lahjojen jako jatkui keskeytyksettä. Sen päätyttyä isäntä kutsui meidät ulos ja kaivoi lompakostaan kaksi satasta. "Voi kiitos!", sanoimme yhteen ääneen ja kävelimme autolle. Syyn isännän hölmistyneeseen ilmeeseen tajusimme vasta myöhemmin - hän oli odottanut vaihtorahaa. Ei meillä sitä mukana olisi ollutkaan.

Seuraava asunto oli kerrostalossa, jossa huoneistoon oli kokoontunut myös liuta perheen sukulaisia. Koko joukko oli pulleaa ja hauskaa väkeä, huoneiston lämpötila oli korkealla ja lahjoja riitti. Jakamisesta ei meinannut tulla loppua, koska perhe oli paketoinut erikseen myös joka ikisen pariston, joka lasten leluihin kuului. Kesken kaiken ovikello soi, ja ovella oli laiha suoratukkainen väsyneen näköinen nainen, joka antoi joulukortin ja toivotti ohuella äänellä hyvää joulua. Jokin naapuri ilmeisesti, hänetkin kutsuttiin sisään, koska "yksin ei ole sinunkaan mukavaa viettää joulua", mutta hän kieltäytyi. Kun lopulta saimme kaikki paketit jaettua, olimme jo myöhässä aikataulustamme. Perheen isällä oli tasaraha. Lapset vaikuttivat tyytyväisiltä lahjapinojensa keskellä.

Kaahasimme seuraavaan osoitteeseen ja kirimme aikataulua kiinni minkä voimme. Tämä perhe asui viehättävässä 20 -luvulla rakennetussa puutalossa. Kuten muissakin paikoissa, perheen isä oli meitä vastassa, saimme häneltä lahjakorin vaivihkaa, ja sitten menimme tiedustelemaan kilttien lasten olemassaoloa. Taas luimme vuorotellen paketeista nimilappuja. Perheenjäsenet saivat kukin liudan paketteja, mutta sitten vastaan tuli uusi nimi.

- Pekalle. Pekkakin on ollut kilttinä, sanoi kaverini ojentaessaan pehmeää pakettia
- On täs ollu ihan hyvii fiiliksii vissii, sanoi ovensuusta rankasti tatuoitu linnakundin näköinen mies, joka otti myhäillen pakettinsa.

Autossa vitsailimme, mitä paketissa mahtoi olla. Olikohan perhe päättänyt ostaa Pekalle pitkät kalsarit, koska kiven sisässä on kylmä, eikä kalsareita saa edes vaihdettua viinaan kovinkaan helposti.

Sitten oli vuorossa vauras suomenruotsalainen sivistysporvariperhe, joiden joulukuusi oli todella kauniisti koristeltu ja paketitkin hienoon paperiin käärittyjä, rusetteineen päivineen. Perhe oli iloisella tuulella, ja vitsaili kanssamme. Vanhempi nainen kysyi, saisiko pukin syliin istua. Sanoin, etteivät pukin hauraat luut taitaisi sitä kestää. Tosiasiassa en vain halunnut että kukaan siirtää paikoiltaan vyötärölle köyttämäni tyynyä. Kökkö vitsini ei onneksi pilannut tunnelmaa, tosin kaverini kyllä huomasi ilmeiden hieman kääntyneen muutaman sekunnin ajaksi. Viihdyimme perheen luona erittäin hyvin, ja käynnistä jäi oikein hyvä mieli. Palkkiomme maksoi perheen isoäiti, joka ei hämärässä eteisessä meinannut erottaa sinisiä kympin seteleitä sinisistä tuhannen markan seteleistä. Olimme kuitenkin rehellisiä, ja kerroimme että nyt meinaa pukin ja tontun käynnille tulla roimasti ylihintaa.

Viimeiseen paikkaan saavuimme myöhässä, koska emme olleet löytää taloa. Onneksi perheen lapset olivat jaksaneet odottaa meitä. Pahoittelimme, mutta kukaan ei tuntunut olevan myöhästymisestämme erityisen harmissaan. Myös tämä perhe oli hauska, he olivat vasta muuttaneet taloon ja kaikki vaikutti kovin keskeneräiseltä. Lahjat jaettuamme juttelimme vielä tovin ennen kuin lähdimme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivotellen. Revimme parrat pois ja jaoimme saaliin. Neljäsataa kummallekin muutaman tunnin työstä. Aioimme tehdä saman seuraavana joulunakin, mutta se sitten jäi, kun tyttöystävät eivät ideasta innostuneet.

Ei kommentteja: