20.12.04

Joulumuisteloja

Osa yksi. Arawnin kommenttiosastolle ehdin jo kirjoittaa, että

Minun hurjin ja ehkä surkuhupaisin joulumuistoni on muutaman vuoden takaa Helsingin keskustasta. Oli aatonaatto, kaupungilla karmea tungos sekä kaduilla että kaupoissa. Torvikaiuttimet puskivat joululauluja, vaatteet hiostivat, reppu painoi, jalat lipsuivat muhentuneessa sohjossa ja Kolmen Sepän aukion yläpuolella synkällä taivaalla säksätti helikopteri, jonka pohjassa skrollasi ja vilkkui valoteksti "Iloista joulua Expertiltä."
Testailen siis tuossa myös blockquote-toimintoa. Toinen koominen joulumuistoni on toissa vuodelta, jolloin naapuri tarjoutui tuomaan minulle joulukuusen omasta metsästään. Kaadettu kuusi ei mahtunut pakettiautoon, joten naapuri lyhensi sitä puoli metriä. Latvasta.

Säilöin katkaistun kartion muotoisen kuusen parvekkeelle. Lämpötila oli noussut nollan paikkeille, joten panin kuusen seisomaan vesiämpäriin, koska pelkäsin sen virkoavan - talvehtimisitilasta heräävä kuusi alkaa imeä vettä, ja jos sitä ei ole tarjolla, kuusi kuivuu ja neulaset karisevat heti kun kuusi tuodaan sisään. Jouluaaton vastaisena yönä lämpötila putosi -20 asteeseen ja aamulla huomasin että ämpäri oli jämähtänyt umpijäähän. Päätin sulattaa ämpärin kuuman suihkun alla vessassa. Raahasin kuusen asuntoni läpi, ja parin välttämättömän ja ahtaan käännöksen jälkeen puolet kuusen oksista oli jäänyt matkan varrelle. Kun olin saanut ämpärin sulatettua, havaitsin että kuusen tyvi oli aivan liian paksu kuusenjalkaan sopiakseen. Minulla ei ollut kirvestä, mutta saha onneksi löytyi. Sillä sitten nyhersin höyryävän kosteassa vessassa kuusen tyveä kapeammaksi, ja lopulta se solahtikin paikalleen. Vessa näytti siltä kuin siellä olisi riehunut metsätyökone helvetistä, kun roudasin kuusen taas samojen parin mutkan läpi olohuoneeseen. Matkan varrelle jäi taas muutama oksa. Olohuoneessa havaitsin, että latvaton kuusi oli muuttunut myös epäsymmetriseksi, toinen puoli oli melkein kokonaan oksaton. Sen seurauksena kuusen painopiste oli muuttunut, eikä se pysynyt mitenkään pystyssä. Yritin sitoa kuusen lahjapakettinarulla pöytään, mutta naru ei kestänyt. Löysin kiepin käyttämätöntä televisioantennijohtoa, joka oli riittävän pitkä, paksu ja kestävä, jotta sillä pystyi köyttämään kuusen pöytään tukevasti. Johto tietysti näkyi selvästi, mutta koristeilla sen sai onneksi joten kuten piilotettua.

Koristelun jälkeen kuusi näytti itse asiassa ihan hyvältä, kun sitä katsoi tietystä kulmasta.

2 kommenttia:

LL kirjoitti...

Olipa hauska tarina.
Lapsuudenkodissani isä valkkasi kuusen omasta metsästä jo varhaissyksystä. Ne olivat sellaisia mahdollisimman perinteikkäitä. Muistan kuitenkin yhden poloisen, joka oli poimittu metsästä lähinnä suomaan enemmän kasvutilaa kauniimmille sisarilleen. En tiedä sen lajikkeen nimeä, mutta sen oksat sojottivat kaikki alaspäin, siinä oli tuuheat neulaset ja oksilta roikkui painavia käpyjä. Estetiikkaani ei perheessä ymmärretty eikä kuusi ikinä päässyt sisälle, mutta sai jäädä porrassuuhun jököttämään.
Mikäli ikinä (ääni väristen) hankin oman kuusen, jäljittelee se tarkasti tuota muistojeni verkkokalvoille painunutta kuvaa täydellisestä kuusesta.

Dyro kirjoitti...

Vanhemmat eivät todellakaan aina ymmärrä. Eräänä jouluna veljeni päätti lisätä kuusen koristeiksi myös pääsiäistipuja, mistä vanhempani eivät oikein pitäneet. Harmi, sillä keltaiset tiput näyttivät kyllä hienolta tummanvihreässä kuusessa, niillä oli oksistossa oma pesäkin.