26.11.04

Plöki hävisi

Panu sitten lopetti. Harmi, sillä Plöki oli tärkeä blogi, joka toi esiin sellaisia näkökulmia, joita en itse olisi osannut muotoilla, mutta joihin voin hyvin yhtyä. Sivuutan tässä nyt kokonaan Plökin psykonarttuvihan, joka karkeudestaan huolimatta sisälsi muutaman totuuden siemenenkin siellä täällä. Minusta kuitenkin Plökin tärkein anti olivat Panun analyysit öyhöisänmaallisuudesta, totalitarismista, demokratiasta, politiikasta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Sen kaltaista ajattelun laajuutta ja selkeyttä ei julkisuudessa näe, eikä varsinkaan siellä missä sen pitäisi näkyä - laajalevikkisissä sanomalehdissä ja televisiossa. Nyysseissä on ollut ilo seurata Panun jatkuvaa hyökkäystä libertarismia vastaan, ja nykypäivän libertarismihan on se entisaikojen kommunismiin tai fasismiin verrattava vaara, jota vastaan on pakko ja velvollisuus hyökätä ankarasti, mutta hyökkäys ei ole tehokas ilman erittäin laajaa yleissivistystä ja sinnikkyyttä, ja niitä Panulta löytyy.

Edit: Panun suositusten joukosta löytyy linkki kansallissosialistiseen blogiin. Hmm...

--

Tänään kuuntelin nuorisopsykiatri Raisa Cacciatoren luentoa nuorisosta. Nykyään on vihdoinkin alettu tutkia nuorten keskuudessa vallitsevaa dominanssihierarkiaa. Sopivaa linkkiä ei valitettavasti löydy, mutta kyseessä on siis nuorten keskuudessa vallitseva arvojärjestys ja jakautuminen ryhmiin, kuten nörtit, rastat, suositut ja niin edelleen. Nuoret luokittelevat toisensa seiskalla, ja hierarkia ja viiteryhmään kuuluminen on pysyvää kasista ysiin. Minusta vaikuttaa siltä, että nuorten hierarkiarajat ovat muuttuneet raaemmiksi ja tiukemmiksi minun nuoruuteeni verrattuna. Ilmeisesti se johtuu siitä, että aikuiset eivät halua sekaantua nuorten toimintaan oikeudenmukaiseen ja moraalisen toimintaan opastajina, vaan haluavat jättää nuoret oman alakulttuurinsa pariin. Siitä seuraa, että hierarkia muodostetaan väkivaltaa käyttämällä.

Cacciatore puhui myös siitä, miten nykykoulu on poikavastainen ja miesvihamielinen. Pojat eivät saa leikkiä fyysisiä ja vilkkaita poikien leikkejä, koska niissä voi sattua ja seurauksena on oikeusjuttu. Niinpä poikien rajut leikit siirtyvät aikuisten valvonnan alta piiloon, ja siellä piilossa vallitsee sitten täysi anarkia ja vahvimman oikeus. Ei ole ihme, että pojat häiriköivät, ongelmoivat ja hurjastelevat niin paljon teini-iässä.

Miesvihamielisyys taas ilmenee nykyään siten, että tavallinen arkinen miehen elämä naurunalaistetaan mitä ovelimmin keinoin. Miehiseen arkipäivään, jos mies on aikuinen ja on onnistunut kasvamaan Hyväksi Ihmiseksi (TM) , kuuluu oikeudenmukaisuus, moraalisuus ja reiluus, mutta jos arkipäivästä tehdään naurunalaista, samalla hävitetään näiden arvojen arvostus.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Samaan aikaan kuin Panu ja samasta virikkeestä isänmaallisuutta näyttää kommentoineen myös pelulamu:

http://www.pelulamu.net/isanmaa/

(Ja sanomakin molemmilla on likimain yhtenevä)