22.11.04

Koneista

Lapsena kasasin kymmenittäin koottavia lentokoneita, ja leikin niillä ilmasotaa. Koottavien myötä tulivat tutuiksi muun muassa brittien Spitfiren kauniit muodot ja saksalaisten Messerschmitt 109 E:n tylympi ja kulmikkaampi olemus. Ajattelin muotojen eron johtuvan siitä, että Spitfire oli hyvien puolella ja siksi sulava, ja Messerschmitt taas oli kulmikas ja ilkeämmän näköinen siksi että se oli pahan puolen lentokone. Kaikkein oudoin kohtaamani lentokone oli saksalaisten Blohm und Voss BV-141. Ohjaamo siivessä ja peräsimistä puuttuu puolet. Mietin jo silloin, millainen insinöörimieli voi suunnitella tuollaisen kummallisuuden. Kummallinen mieli, kummallinen lentokone, ajattelin silloin.

V2-ohjuksen moottorin teknisiä tietoja penkoessani päädyin eilen sivulle, jossa on saksalaisten edistyksellisiä lentokoneluonnoksia toisen maailmansodan ajalta. Messerschmittin luonnokset ovat vielä ihan kiinnostavan ja tavallisen näköisiä, samoin Dornierin ja Junkersin, mutta Blohm & Voss on tuottanut taas friikimpiä rakenneratkaisuja.

Tässä on nyt jotain mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista, jota en osaa oikein saattaa sanoiksi, enkä tiedä miten edes alkaisin selvittää asiaa. Kaikkien koneiden ulkomuotoon vaikuttaa varmasti ajankohta ja kulttuuri, jossa ne suunnitellaan, mutta asiassa täytyy olla muutakin. Insinöörien suunnittelutyötä ohjaa ehkä vielä jokin muukin seikka, ehkä persoonallisuuden piirteistä johtuva, joka saa lopulta tuotokset näyttämään siltä miltä ne näyttävät. Kirja nimeltä The Existential Pleasures of Engineering saattaisi olla hyvä aloitusteos tämän toistaiseksi hahmottoman asian selvittämiseksi.

Nykyään Blohm & Voss valmistaa suhteellisen normaalin näköisiä veneitä ja laivoja.

Ei kommentteja: