11.10.04

Talveutuminen ja lottovoitto

Jonnekin päin maata satoi ensilumi, ja tiekamerassakin oli näkynyt hirvi ylittämässä lumista tietä.

Taidehallissa oli Jouko Lehtolan näyttelyssä kuva keväisistä lähtevistä jäistä. Kuvassa oli juuri sellainen kolea maaliskuun lopun tai huhtikuun alun ilta, jonka tietää olevan viimeisiä kunnolla kylmiä hetkiä ennen kevättä. Jäälautalla oli punainen Marlboroaski, mutta sitä ei näe ellei katso kuvaa läheltä.

Mutta nyt ei ole kevät vaan talven alkusoitto. Tai ei ehkä dramaattisesti alkusoitto, mutta yleisö ainakin vaeltaa jo paikoilleen vähitellen täyttyvään saliin. Pimeyden lisääntyminen alkaa jo tuntua, inhoan sitä. En saa sortua liialliseen kahvin juontiin, se alentaa mielialaa ja hajottaa keskittymiskyvyn kokonaan, ja jos vajoan kaamosmasixeen, niin seuraavat kolme-neljä kuukautta tulevat olemaan ikäviä, kuten aina.

--

Millaistakohan olisi voittaa lotossa 7 oikein? Miten oikein suhtautuisin siihen? Ensinnäkin päävoitto pitäisi lunastaa Veikkauksen toimistosta pelitositetta vastaan, joten todennäköisesti olisin ihan paterissa siitä, ettei tositteelle vain kävisi mitään lauantai-illan ja maanantaiaamun välillä. Maanantaina tietysti ryntäisin sinne Veikkaukseen. Menisinkö taksilla? Mitä jos taksikuski arvaisi ja ryöstäisi minut? Moni lottovoittaja menee Veikkaukseen maanantaina taksilla, sen tiedän. Menisinpä kuitenkin taksilla.

Kuuden viikon protestiajan jälkeen saisin rahat. Nuo kuusi viikkoa voisivat kulua hitaasti. Työteho saattaisi olla alhainen. Tai sitten ei. Mutta mitä tekisin rahoilla. Sijoittaisin osa, mutta mihin? Rahastoihin? Varmaan sinne. Ostaisin asunnonkin.

Uskaltaisinkohan lopettaa työnteon? Noin ihan muuten vain. Riittäisivätköhän rahat? Uskaltaisikohan sitä ollenkaan lopettaa töitä, elämä voisi olla varsin tylsääkin, kun päivisin ystävät ovat työssä ja itse palloilisi tyhjän panttina. Tai kai sitä aina jotakin keksisi. Niillä rahoilla.


Ei kommentteja: