26.10.04

Reviirikuplan puhjenta

Lounasruokala oli melkein kokonaan täynnä, joten etsiydyin lähimpään pöytään. Se oli pieni kahden istuttava pöytä, jossa istutaan noin puolentoista metrin päässä vastapäätä olevasta ruokailijasta. Pöydässä oli jo joku, ja kysyin oliko paikka vapaa. Kyllä oli, istuin siihen. Vastapäätä istunut mies näki tarjottimellani olevan pannukakun ja totesi ystävällisesti "pannaripäivä." Yllätyin tästä luontevasta kontaktinottoyrityksestä, sillä yleensä noin lyhyt välimatka saa kummankin sulkeutumaan kokonaan omaan reviirikuplaansa, samaan tapaan kuin bussissa tai metrossa ollaan omissa oloissaan, vaikka kymmenen sentin päässä viereisellä tai vastapäisellä istuimella on toinen henkilö.

Aloimme rupatella, ja kävi ilmi, että mies ei ollutkaan Helsingistä vaan Rovaniemeltä. Se selittää varmasti paljon, kukaan riittävään pitkään Helsingissä asunut ei aloita keskustelua tuolla tavalla, yksinkertaisen ystävällisesti. Joko keskustelua ei aloiteta noin lähekkäisessä tilanteessa ollenkaan, tai sitten sanotaan jokin yksinkertainen kommentti, johon sitten vastataan vastaavanlaisella simppelillä kommentilla. Tarkoitus ei ole alkuunkaan saada aikaan keskustelua, vaan yksinkertaisesti tunnustaa toisen läsnäolo ja säilyttää samalla oma etäisyys. Puolitutuille sitten jutellaan kuin kenelle tahansa.

Juttutuokio oli muuten oikein mukava.

Ei kommentteja: