14.10.04

Moraali-ismismi

Lukijajoukkoni vähentyi viidellä, paviaanikommenttinikohan sen sai aikaan. Good riddance, you paviaanien ystävät!

Jani kirjoitti sinisen kirjansa marginaaliin miellyttävän ärhäkkäästi ilmiöstä, jossa moraalisesti kyseenalaiseksi arveltua lausumaa pehmennetään sen vastakommentilla, eli siis "en ole väkivallan kannattaja, mutta..." tai "en ole rasisti mutta...". Ilmeisesti on niin, että voimakkaiden moraalisten kannanottojen ilmaisua kartetaan, koska sen pelätään leimaavan esittäjänsä moralistiksi (mm. Leena Krohn määriteltiin moralistiksi hyvin sukkelasti ja heppoisin perustein). Kannanottojen sisältöön sinänsä ei ehkä kiinnitetä niin suurta huomiota kuin siihen, että moinen kannanotto yleensä ilmaistaan. Otaksun, että tästä syystä ihmiset haluavat pehmentää mielipiteitään niiden vastakkaisilla näkökannoilla.

Tämä asia ilmenee myös toisella tavalla. Minun kuvaamani ilmiö, jossa moraalinen kannanotto vesitetään toisella esimerkillä ja näin sivuutetaan itse puheena oleva asia, kertoo mielestäni siitä, miten hankalaa ihmisten on ylipäätään kohdata moraalisia kannanottoja, ja siksi ne yritetään sysätä sivuun argumentaatiokikkailulla.




Ei kommentteja: