20.10.04

Elävä ruumis ja tajunta

Ilmiölle nimeltä elämä ei ole olemassa yleispätevää määritelmää. Moni elämän ominaispiirre esiintyy myös ei-elollisissa prosesseissa ja esineissä. Mielestäni tämä on aivan luontevaa, koska jos elämä olisi ilmiönä jotain täysin ei-elollisesta poikkeavaa, se muodostaisi eräänlaisen epäjatkuvuuskohdan, ja abiogenesikseen olisi vaikea uskoa. Toki elämä voidaan määritellä nukleiinihappoja monistavana prosessina, mutta määritelmä ehkä päde kuin maapallolla, joten se ei ole yleispätevä.

Sama luullakseni koskee tietoisuutta. Olen melko varma, että tietoisuuttakaan ei kyetä määrittelemään yleispätevästi kokonaan ruumiintoiminnoista tai aivoista erillisenä ilmiönä. Mitä enemmän tietoisuutta määritellään, sitä paremmin huomataan että määritellyt kriteerit löytyvät myös ei-tietoisista soluista. Miten voisikaan olla toisin? Elottomalla ja elollisella ei ole selvää rajaa, eikä elävän olennon ja tietoisen olennon välilläkään sellaista löydy.

En myöskään usko, että ihmisen tietoisuus voidaan uploadata tietokoneeseen mallintamatta uploadattavia aivoja. Mutta jos mallinnetaan aivot, on mallinnettava myös muu ruumis. Jos näin ei tehdä, mallinnetut aivot sekoavat, koska ne alkavat kärsiä sensorisesta deprivaatiosta. Jos ruumis simuloidaan, on sitten simuloitava sen vastaanottamat ärsykkeetkin.


Ei kommentteja: